Unohdetaan vaalit hetkeksi ja autetaan vaihteeksi Kemijärveä!

Kannettu vesi on kaivossa kallista. Kankkulan kaivo on kaikista kallein. Stora Enso kirjaa alas yhdentoista miljoonan tappiot kolmelta vuodelta. Sata työntekijää työllistää luvannut Arktos Groupi Oy on työllistänyt ilmeisesti 40-70 työntekijää parhaimmillaan. Kemijärven massaliike sai aikoinaan kerjätyksi sellutehtaalle jatkoa, mutta nyt sitä ollaan sulkemassa tappioiden minimoimiseksi.

Suomen valtio ja Kansaneläkelaitos omaavat yhdessä noin kolmanneksen Stora Enson äänivallasta. Miksi päättäjämme ovat hiljaa?

Nyt lehdissä olleiden tietojen mukaisesti liimapalkkitehtaan koko työväki lomautetaan ja tuotanto on keskeytetty.

Kemijärven massaliike sai kerjättyä tehtaalle kaivattua jatkoaikaa, mutta se maksoi paljon. Stora Enso on tekemässä Kemijärvellä 11 miljoonan alaskirjaukset. Kaikki laskelmat osoittaa, että työttömiksi jääneiden työllistäminen on kallista. Kun sellutehdas ajettiin alas, niin silloin jo tiedettiin kapeat liimapalkkimarkkinat ja silti vain edettiin siihen suuntaan.

Ex-pääministeri Matti Vanhanen neuvotteli viiden Itä-Lapin kunnan kanssa apupaketista, jonka suuruusluokka oli noin 190 miljoonaa euroa. Tuki oli tarkoitus jakaa neljälle vuodelle ja nyt ne vuodet ovat täynnä. Lisää rahaa ei kukaan halua laittaa.

Neljänkymmenen ihmisen työllistämiseen satsattiin vajaa 50 miljoonaa vuositasolla. Laskelmat oli kuitenkin tehty sataa työpaikkaa silmälläpitäen, eli kuka kuppasi rahat välistä? Valtion tukipaketti on tietysti työllistänyt välillisesti muitakin, kuin tehtaan kirjoilla nyt olevia neljääkymmentä, mutta silti eritäin kallis operaatio, joka nyt päästetään ilmeisesti kiville.

Tehtaan muutostyö maksoi tietääkseni 25 miljoonaa euroa, joten työllistämiseen ja laajakaistoihin jäänyt reilu 150 miljoonaa kolmelle vuodelle on kova satsaus. Varsinkin, kuin silloin kolme vuotta sitten sahayrittäjät Suomessa ihmettelivät kovin sanoin, miksi valtio tukee kannattamatonta toimintaa, koska liimapalkkimarkkinat olivat yhtä tukossa, kuin sellupuolikin.

Ikävää kemijärveläisille, mutta hyvin ikävää myös päätöksentekijöille. Kemijärven massaliikkeen toimita oli suoraselkäistä taistelua leivästä ja paikkakunnan menestyksestä. Vaihtoehdot joita valtio alueelle silloin  etsi olivat vain vääriä.

Nyt sen jälkeen on poliitikot keskittyneet niin etelässä kuin pohjoisessakin lamantorjuntaa ja Kreikka-lainojen takauksiin. Kukaan ei ajatellut, että Kemijärvelläkin on hätä. Eduskuntavaalit, presidentinvaalit ja kunnallisvaalit käyvät median tiedotusohjelmiin paremmin, kuin kemijärveläisen työttömän huoli tai huolet.

Jos mies osaisi itkeä, se itkisi nyt työpaikkojen puolesta, eikä miestä kiinnostaisi tipan tippaa Sauli Niinistön tai Paavo Väyrysen kilpailijaksi nimetty Pekka Haavisto. Mutta mies ei osaa itkeä ja hän hakeutuu töllöttimen ääreen illasta toiseen katsomaa gallupeja, siitä mitä kulloinkin hänelle tarjotaan.

On pylväsdiagrammeja ja reikäleipämalleja, mutta mies ei tiedä käykö hän äänestämässä homoa vai heteroa? Koko valtakunta on kiinnostunut miten Lipposen tai Essayah´n käy, mutta kukaan ei itke, koska miehet eivät osaa itkeä.

Minäkään en itke, koska olen mies. Olen huolissani Suomen päätöksentekijöistä.