Manun katumuspaperi ja vuosi 1982!
Presidentti Mauno Koivisto katuu tekoaan aloittaa presidentin valtaoikeuksien pystykarsinta. Kaikki juontavat presidentti Urho Kaleva Kekkoseen, joka pyöritti Suomen ulko- ja sisäpolitiikkaa mielensä mukaan presidenttinä toimiessaan.
Vaikka Mauno Koivisto sai niskaotteen Kekkosesta, tämän erottua tehtävästään 26. lokakuuta 1981, niin Koivistolle jäi pysyvä kammo presidentin liiallista valtaa kohtaan. Tämä oli kuitenkin ylilyönti, jos nyt Koiviston ajatuksia hänen kirjeestään lukee.
Kukapa haluaisi enää 2000-luvulla sellaista menoa, kuin Kekkosen aikana Neuvostoliiton ohjauksessa oli? Kekkosen seuraajan paikasta kamppailtiin 1968 lähtien ja sitä taustaa vasten ymmärtää Koiviston silloiset teot. Hänellä oli syytä olettaa, että presidentin paikka ei välttämättä pysyisi demareilla näin pitkään.
Kukapa nyt edes miettii onko yhdenkään ehdokkaan takana esimerkiksi venäläistä ministerineuvosta, tyyliin Viktor Vladimirov. Aika ennen Koivistoa oli selkeästi Kekkosen ja hänen pienen piirinsä hallinnassa. Tämä valta siirtyi ennen Koiviston kautta jo demareille, mutta heillä ei ollut uskoa tai olettamusta siitä, että demareiden presidenttivalta kestäisi aina näihin päiviin asti.
Todellisuudessa näin on hyvä, joten kiitos presidentti Mauno Koivistolle. Presidentillä ei tarvitse olla yhtään enempää valtaa, kuin Tarja Halosella on ollut. Suomi ei käytännössä kaipaa koko presidentti-instituuttia, vaan presidentin tehtävät voisi ohjata eduskunnan puhemiehelle, joka tässä tapauksessa olisi jälleen demari, eli Eero Heinäluoma.
Suomen Keskusta pelasi silloin 1982 Ahti Karjalaisen ja Johannes Virolaisen välillä ja hävisi näin pelin Mauno Koivistolle, koska mustana hevosena pidetty Ahti Karjalainen sekotti keskustalaisten pakan. Sitä samaa hermostuneisuutta puolueella oli nyt Paavo Väyrysen kanssa, eli puolue roikotti omaa ykkösehdokastaan löysässä hirressä monta kuukautta ja näin Väyrynen mielestäni menetti pelinsä jo kesällä omien toimesta.
Nyt perussuomalaiset vannovat Väyrysen nimeen ja yrittävt näin tiputtaa Pekka Haaviston toiselta kierrokselta. Demarit häviävät ensimmäisen kerran presidentinvaaleissa 1968 jälkeen, eli Väinö Tannerin aikoihin asti pitää mennä.
Rafael Paasio ja Kalevi Sorsa nostivat demarit ja Koiviston presidenttivaltaan ja nyt Lipposella on kova työ nousta pelastamaan sitä kunniaa. Kekkosen aika kesti 25 vuotta, mutta demarit ovat voittaneet presidentinvaaliehdokkaallaan vuodesta 1968, eli 44 vuotta. Oikeus ja kohtuus tietysti on, että joku toinen puolue, kuin demarit tai keskusta, saa pitää ja käyttää presidentin vallatonta valtaa seuraavat kuusi vuotta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Koivisto ilmaisi itseään silloin todeten, että hän haluaa varmistaa, että hänen jäkeisellä presidentillä ei ole yhtä paljon valtaa kuin hänellä itsellään.
Nyt julki tuotu katumus ei niinkään sisältänyt katumusta siihen vallan riisumiseen, jonka hän itse teki, vaan hän katui sitä, että hän tuli aloittaneeksi rundin, josta sukeutui liian pitkälle menevä vallan riisunta. Ennen kaikkea hän vierasti tätä viimeistä perustuslakiuudistusta, joka vei presidentiltä roolin hallituksen muodostamisessa ja epämääräisti ulkopolitiikan johtajan asemaa.
Olisiko kevään hallituksen muodostamisprosessi ollut helpompi, jos Halonen olisi työntänyt lusikkansa soppaan?
Entäpä jos Tarja ”ihmiset, jotka tuntevat itsessään rasistisia piirteitä, tuntuvat äänestävän tietyllä tavalla” Halonen työnsikin lusikkansa hallituksen muodostamisprosessiin, mutta sellaisella tavalla joka ei näkynyt julkisina lausuntoina ulospäin?
Suomi ei tarvitse presidenttiä, koska hänellä ei ole mitään valtaakaan. Puhemies voi hoitaa Suomessa valtiollisen edustuksen ja se olisi sitä oikeata parlamentarismia.
Viisaita sanoja Arin blogissa. Noin se on. Turha haikalla Kekkosen ajan menoa takaisin. Tehdyt muutokset presidentin valtaoikeuksissa ovat olleet punnitut ja perustellut.
Aika kultaa muistot ja Kekkosen aikaa on turhaan ihannoitu, koska silloin vaihtuivat hallitukset lähes vuosittain tai jopa kaksi kertaa vuodessa. Mitä peliä se sellainen tänä päivänä olisi?
OK, nämä kaksi pointtia ovat.
-Ensinnäkin kannan huolta siitä, ovatko tasavallan presidentin valtuudet riittävät, kun hän käy keskusteluja muitten maitten ulkopoliittisen johdon kanssa.
-Toiseksi minua on alkanut huolestuttaa tasavallan presidentin rooli hallitusta muodostettaessa. Oman toimikauteni aikana pidin yhtenä presidentin tärkeimpänä tehtävänä huolehtia siitä, että maalla on parlamentaarinen enemmistöhallitus.
Kumpikin huoli on aiheeton, koska presidentillä ei pidä olla valtaa pelata eduskunnan ja hallituksen ohitse sisäpolitiikassa. Ulkopolitiikassa on presidentistä itsestään kiinni hänen uskottavuutensa.
Sanohan kuomaseni, mitä presidentti olisi voinut tehdä kesällä 2011 hallituksen muodostamisessa enemmän, kuin nyt Halonen teki?
"Sanohan kuomaseni, mitä presidentti olisi voinut tehdä kesällä 2011 hallituksen muodostamisessa enemmän, kuin nyt Halonen teki?"
Aiemmilla valtaoikeuksilla varustetttuna tosi paljon.
Kekkonenhan nimitteli hallituksia miten lystäsi. Myös Koivisto runnoi sinipunan kokoon vaikka kassakaappisopimus tähtäsi sinimultaan.
Sanohan kuomaseni, mitä se olisi tarkoittanut demokratialle tai hallituksen toiminnalle, jos presidentti Halonen olisi runnonut sen Kekkosen tyylin väkisin vuodeksi kasaan?
Demokratian periaatteille huonoa, mutta minähän vain vastasin edellisessä kommentissani aiempaan kysymykseesi.
Toisaalta tilanne viime kesänä alkoi saada niin farssimaisia piirteitä, että pragmaattisuuden vuoksi olisi saattanut olla suotavaakin, että demokratian periaatteista olisi osittain kompromissoitu.
Valistunut veikkaukseni Halosen hallituksesta, eli sanohan olisiko Halonen saanut keväällä runnotuksi jotain muuta vaihtoehtoa sixpackin tilalle?
Ei ehkä Halonen, koska hänellä ei olisi ollut Kekkosen tahtotilaa. Mutta jämäkkä porvaripresidentti olisi saattanut heivata sossut ulos ja "määrätä" KEPU:n tilalle.
Ei paha, mutta Mari oli kieltäytynyt vastuusta, koska halusi oppositioon kasvamaan.
Niin, ja Kekkonen ei olisi moisista haluista piitannut ...
Eipä niin olisikaan, mutta asiat ovat niin kuin ne näyttävät, eli miltä se olisi demokratian nimissä näyttänyt, jos rökäletappion kärsinyt kepu olisi nostettu presidentin toimesta hallitukseen?
Suomi olisi varmasti toisenlainen, jos Koiviston tilalle olisi 1982 noussut mustana hevosena Max Jakobson.
No, menihän sinne hallitukseen paljon KEPU:a pienempiäkin puolueita.
Kekkonenhan totesi 70-luvun alun tilanteessa, jossa Rihtniemi epäonnistui hallitusmuodostamisessa, että parlamentarismin ainoa edellytys on se, että hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. Voiton saaneet Kokoomus ja SMP jätettiin kylmästi ulkopuolelle.
Juha Rihtniemi ja silloinen kokoomus kärsi valtavasti persidentin silloisita valtaoikeuksista, joten sitäkö haluat vielä jatkettavan. Kokoomuksen vaalivoitto valui silloin hiekkaan, kuin taannoinen persujen JYTkY, joten Rihtniemelle olisi suonut muutakin kuin Hetemäen ministeriyden.
Pienemmät puolueet menivät hallitusvastuuseen omasta halustaan, eivät presidentin ukaasilla.
Alkuperäinen kysymyksesi oli, että olisiko presidentti voinut jotenkin vaikuttaa hallituksen muodostamiseen (siis, vaikka hänellä olisi valtaoikeudet olleet) ja minä olen pyrkinyt todistamaan, että kyllä hän olisi voinut. Siis ilman arvovarauksia.
(Tietysti viime kesänä olisin toivonut, että tilanteessa olisi ollut vallakas porvarillinen presidentti)
Totta. Aika on kuitenkin ajanut presidentti-instituution ohitse. Meillä on EU ja mihin tarvitsemme enää vallatonta presidenttiä?
Ari epähuomiossa sekoittaa demokratian ja parlamentarismin?
Ei se ihan noin mene, eli demokratian häpeäpilkku on, jos parlamentti presidentin toimin kävelee sen ylitse. Nykyinen vallaton presidentti ei kävele, joten se on mielestäni parempi, kuin Kekkosen aikainen sohlaaminen sumplittujen hallitusten kanssa.
Alsio: "Nyt perussuomalaiset vannovat Väyrysen nimeen ..."
Olisikohan tämä vähän liian pitkälle mennyt yleistys. Kaipaisin viitteitä, vaikka Väyrystä hyvänä ehdokkaana pidänkin.
Se oli koukku, eli Rapala, jolla vedin ainakin sinut peliin mukaan. Perussuomalaisten olisi nyt kannattavaa äänestää sunnuntaina Väyrystä, koska Soini ei näytä nousevan. Sehän sen ajatukseni takana oli.
Kommunistit pelasivat aikoinaan Kekkosen presidentiksi, nyt olisi joillakin ryhmittymillä mahdollisuus taas pelata.
Suomella on ollut demaritaustainen presidentti 30 vuotta. Mistä se Alsion 44 vuotta tulee? On myönnettävä, että Kekkonen oli loppuaikoinaan olosuhteiden vuoksi myös demareiden presidenttiehdokas, mutta ei se hänestä demaria tee.
Viljo, oli kysymys demarien presidenttiehdokkaasta, eli kenen taakse tai kenen suosittelema ehdokas on tullut valituksi.
Kuka haluaa presidentin taakse suurempaa valtaa haluaa samalla kabinettivaltaa presidentin taakse.
Viktor Vladimirov ja hänen kulissien takainen valtansa ulottui Suomessa 1954- 1984, eli kattaen koko Kekkosen valtakauden.
Nykyisin vallattoman presidentin taakse ei voi kukaan piiloutua ja se on helvetin hyvä asia!
Myös presidentti Koiviston ystäviin lukeutunut Vladimirov operoi ennen Suomeen tuloaan KGB:n sabotaasiosaston johtajana, joten herra osasi pelata likaista peliä.
Noottikriisi, Väyrynen, Lipponen, Haavisto, Niinistö, Biaudet, Essayah, Soini ja Arhinmäki. Siinä meillä on valinnanvaraa ja onneksi noottikriisi ei ole enää oikea vaihtoehto.
Näistä historian vaiheista on hyvä muistuttaa. Ainakin nuoremmalle polvelle ne eivät saata olla kovin tuttuja ja lisäksi eräs ehdokas heitti, että "vanhempi polvi muistaa väärin". Se muistaa oikein.
Väyrynen ja Viktor Vladimirov, miksi kukaan ei kysy häneltä asiasta suoraan vaalitentissä?
Väyrynen kiisti Viktor Vladimirovin ja hänen väliset yhteydet ja sanoi sen olevan vain yksi häneen liitetty legenda, joka on jäänyt elämään.
Tämä on sitä Väyrysen väyrystelyä, eli tosiasioiden kieltämistä venkoilemalla jotain muuta.
Ari, suosittelen lämpimästi lukemistoksi kahta lähdettä, joista toinen vie pari viikkoa, toinen pari minuuttia:
1) Timo J Tuikka: Kekkosen takapiru Kaarlo Hillilän uskomaton elämä (Otava 2011)
2) Lasse Lehtinen: Jako hattuihin ja myssyihin selittää poliittiset rikokset (Kanava 1/2012, ss 24-28)
Miksi suositus?
Siksi, että asiat tahtovat toistua.
Lisää tästä: http://anttiliikkanen.blogs.fi, epäsymmetrinen sota
Presidentillä voisi olla ihan paikallaan oikeus antaa hallitukselle huomautus ja kutsua eduskunta luottamusäänestykseen jossa ratkaistaan hallituksen jatko. Presidentin kutsuma luottamusäänestys voisi olla riittävän suuri kynnys jopa puoluekurista irtautumiseen yksittäisen edustajan näkövinkkelista. Etenkin jos presidentti on kantansa oikein perustellut ja hallitus on toiminut virheellisesti tai on muuten kyvytön.
Se että presidentti suoraan hajottaa hallituksen on liian suuri valta.
Eduskunta voi mittauttaa hallituksen luottamuksen koska tahansa, ei siihen presidenttiä tarvita.
Niin voi, mutta jos kutsu luottamusäänestukseen tulee presidentiltä asia on hieman vakavampi kuin puoluepoliittinen peli.
Pääministeri voi hajottaa hallituksen tai vaihtaa ministereitä, sekö ei ole liian suuri valta?
Presidentin vallan karsiminen on vienyt tilanteeseen, jossa pääministerillä on liikaa valtaa eikä ulkopolitiikkaa silti ohjaa kukaan.
Kyllä niistä vuoden 1982 vaaleista on hyvä edelleen muistuttaa
http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/92726-presidentinvaalit-30-vuotta...
Suosittelen kaikille, käykää lukemassa myös Seppo-Juha Pietikäisen linkkaama blogi. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Nykyinen blogi kulkee niin nopeasti, että tämä oli jäänyt minulta lukematta.
Nykyään hallitukset istuvat liian pitkään, olisi tarvittu aikoinaan joku viheltämään peli poikki Ahon ja Vanhasen toimiessa pääministereinä.
Maa kärsii ku hallituksessa olo muuttuu pelkäksi politikoinniksi.
Eivät hallitukset istu liian pitkään. Poukkoileva Kekkosen aika ei ole hyvä malli nykyisen menon korvikkeeksi.
Hallitusohjelmat ovat vain liian kaukana tavallisen ihmisen arjesta, siinä se perusvika hallituksissa on, ei aikajanassa, vaan toiminnassa. Ei Kekkosen jatkuvat hallitusvaihdot tuoneet mitään hyvää.
Jos ette usko minua, niin käykää lukemassa hallitusohjelmia vuosien takaa.
Kyllä istuvat silloin kun homma ei toimi.
Eikä enemmistöhallituksia kaada mikään ku ensisijaisena tavoitteena on poliittisten voimasuhteiden betonointi vaikka maan edun kustannuksella.
Kyllä eduskunta voi kaataa hallituksen, ei siihen vahvaa kekkosmaista presidenttiä tarvita.
Betonointiin on vaikea myöskään presidentin puuttua, jos puolueet pelaavat aikaa niin presidentti on voimaton. Kekkosella oli noottikriisinvoima taustalla, sitäkö Jotu haluaa takaisin? Suomettumista ja naapurin valtaa?
Tässä Alsion linjoilla. Tosin Väyrynen on nykyään antiestablishmentin ehdokas ja alle 40-vuotiaat eivät Kekkosen aikaa muistakaan. Ja moni vanhemmista on unohtanut huonot puolet. :)
Kekkosen vahvuutta halutaan tulevalta presidentiltä, mutta unohdetaan mistä hänen voimansa kumpusivat.
"Oikeus ja kohtuus tietysti on, että joku toinen puolue, kuin demarit tai keskusta, saa pitää ja käyttää presidentin vallatonta valtaa seuraavat kuusi vuotta."
Mikä helv...tin oikeus ja kohtuus?
Mistä lähtien kokoomuslaiset ovat tunnustaneet oikeutta,- ja varsinkaan kohtuutta?
Demareiden,- ja kepun kautta tulleet presidentit ovat vaaleilla valittuja,- ja kovan kampanjan käyneitä. Eivät ne ole itkeneet kohtuuden perään,- vaan toteuttaneet demokratiaa.
Demaripresidenttien voitettua vaalit,- olivat porvariehdokkaat,- ja varsinkin kokoomusehdokkaat ylivoimaisesti parhaiten rahoitettuja raha-valtaa käyttävien toimesta, mutta silti hävisivät vaalit.
Nyt todellakin on Koiviston aloituksesta presidentin valtaoikeuksia on kavennettu rajulla kädellä. Ja,- ketkä ovat olleet valtaoikeuksien innokkaimpia vaatijoita?
No, kansalliset kokkaritpa hyvinkin. juuri ne ovat huutaneet kurkku punaisena valtaoikeuksien kaventamista,- ja kuinka nyt onkaan käymässä?
Oma mies on nousemassa presidentiksi, mutta täysin vallattomaksi presidentiksi. Melkoinen paradoksi siis.
Kokoomuksenkin intuitio johtui vain inhosta Tarja Halosen henkilöä kohtaan, jonka valtaoikeuksiin kokoomuksen kynnet eivät riittäneet, mutta kärsijäksi tullee oma mies, Sauli Niinistö.
"Vaikka Mauno Koivisto sai niskaotteen Kekkosesta, tämän erottua tehtävästään 26. lokakuuta 1981, niin Koivistolle jäi pysyvä kammo presidentin liiallista valtaa kohtaan."
Minkä helv..tin niskaotteen? Siis niskaotteenko sairaasta miehestä, jota tarvittiin taluttamaan kaksi lääkäriä.
Onko tuo yleisemminkin kokoomuslaisten käsitys niskalenkin ottamisesta, että otetaan se puolustuskyvyttömältä vastustajalta?
Enpä viitsi enempää kommentoida, mutta sen sanon, että Koiviston "katumus" johtuu siitä, että kokoomus lähti sooloilemaan valtaoikeuksien kaventamisessa, josta enää ei ole paluuta.
Kansa suurella enemmistöllä vastustaa heikkovoimaista presidenttiä, jollainen Sauli Niinistöstä gallupien mukaan on tulossa.
Kokoomuksen syy,- ja juuri kokoomukseen Mauno Koivisto on pettynyt.
Kekkonen antoi Koivistolle vuonna 1981 kirjallisesti "irtisanomisilmoituksen" pääministerin virasta. Koivisto totesi siihen, että "mää en lähe minnee, perustuslain mukaan sinulla ei ole oikeutta erottaa minua".
Siinä se niskalenkki, jonka arvoa ei vähennä se oliko Kekkosella talutttajia vai ei. Kukaan muu ei sitä ennen Kekkosen valtakautena ollut tohtinut häntä vastustaa.
Kiitos Gagarin, en olisi paremmin osannut vastata Tyrylle.
Niin, gaga. Niskaote, jota ei kuunaan päivänä olisi kyetty ottamaan terveeltä ihmiseltä.
Niskaote on terminä täydellisen hulttiomainen tuossa yhteydessä käytettynä.
Huligaanejako te olette?
Tyry! Harvinaisen harhautunut kirjoitus. Ei edes pientä totuuden häivää, ei yhtään kiiinityskohtaa historian kulkuun.
Se oli KGB, joka 1981-82 sai niskaotteen Suomen sisäpolitiikasta. Koivistolla ei vielä ollut otetta ja Kekkonen oli menettänyt omansa. Eli Matti poika välitteli tietoa siitä, oliko vai ei pappa yhä tajuissaan. Ja käytännössä hän pakeni 1981, siis Islannissa, presidentin vastuusta. Se tarkoitti myös, ettei kukaan ollut Suomessa vastuusssa mistään ennen Koiviston valintaa. Joku Väyrynen tai Uusi,- vai oliko se Vanhatalo, pelehtivät kulisseissa, mutteivat tienneet edes lavalla menevän kappaleen nimeä. Eli se oli surkea vallanvaihto. Tosi karmea.
Ja jos samaa halutaan välttää, Perustulakituomioistuimen tulisi ratkaista ns. "valtakysymykset" laillisuuden pohjalta. Mikä laillisuus muka saavutetaan sillä, että presidentti, Eduskunnan puhemies tai päämisteri ovat kukin tietämättä, mitä saavat tai voivat tehdä, ja varautuvat jatkuvasti siihen, että voivat luikkia ulos tosi vastuusta. Eivätkä kansalaiset edes tiedä, mitä he todella äänestävät.
Toinen puoli ns. laillisista vaaleista on tieto siitä, mitä äänestetään. Millaisten vaihtoehtojen välillä missä asiassa muka nyt äänestetään? Vapaasti tyhjien humpuukkien väillä?
Kyllä työväentalolla tiedettiin Kekkosen kunto ja Rafael Paasio Kalevi Sorsan takapiruna petasi Koivistolle tilaa. Demareiden silloinen hegemonia oli paljon nykyistä vahvempi ja ote taustalla oli rautaa. Sellaiset nimet, kuin Veikko Helle, Ulf Sundqvist, Erkki Raatikainen, Erkki Liikanen, Pirkko Työläjärvi, Seppo Lindblom ja Kalevi Sorsa yhdessä hallitsivat Suomea Pertti Viinasen säestäessä SAK:ssa.
Ari Alsio,
Kekkosen terveys nyt ei mikään salaisuus ollut; itse sain pulmia toimittajana, kun yritin kuvaamaan vaalien 1962 voittajan juhlaa ravintolassa ja mies oli jo sammunut, mitä peitettiin innokkaasti, vaikkei asia minua kiinnostanut. Tai Sylvi selitti, että se oli vain pila kun joku kannettiin paareilla pressan autoon. Ja Rafael Paasio kyllä kannatti Koivistoa ja muita Paasioita. Potentiaaleja kilpailijoita, kuten Olavi J Mattilaa ja Kalevi Sorsaa diskreditoitiin systemaattisesti mm. Ruotsissa, ml. minulle, kun joku luuli että otan demarien hölynpölyt todesta, teen niistä jotakin lehtimiehenä.
Mutta kyllä se oli KGB, joka hallitsi Suomea Kekkosen ja Koiviston välisen ajan, ja teki sen niin selvästi, että maan omien viranomaisten käytös tuolla ajalla oli maanpetoksellista. Kun Koivisto oli valittu, niin ympärillä pyörineet Puna-Armeijan agent(t)i(t) vain vaihtoi(vat) Suomen armeijan upsereiden vormuun. (Olin touhunnut 1967-72 PE/Tiedustelulle ns. läntisisssä ympyröissä, jotka valtio julisti "salaliitoksi" yya:ta vastaan). Koko vallanvaihto oli iso soppa.
Kyllä sitä salatttiin kansalta ja juurikin media siihen syyllistyi, vaikka hyvinkin kaikki toimittajat tiesivät, kuten itse auliisti kerrot.
Taidat Ari olla piilo-persu. Ei se mitään; Soinia voi äänestää piilostakin. Ja siellä yksinäisessä äänestyskopissa kukaan ei moiti sinua rasistiksi.
Olen piilo- hiukan kaikkea, eli en kannata puoluetta, vaan mielipidettä.
Simo Mäkelälle tiedoksi, että persujen äänestäjillä on menossa talvirieha, jonka yksi laji on ensi sunnuntain kuurupilosilla olo. Timo Soini on leikkisänä miehenä tietysti täysin rinnoin mukana puolueensa talviriehassa.
Miksi pääministerille pitää saada enemmän valtaa,jos presidentiltä sitä otetaan pois?
Ei vaan eduskunnalle enemmän valtaa. Ikävä kyllä he eivät sitä osaa ottaa eikä käyttää.
Kuten Mäntynen alapuolella rautalangasta koittaa säestää.. eduskunnalle lisää valtaa tarkoittaa lisää valtaa pääministerille. Miksi viennin ajaminen halutaan suoraan pääministerin alaisuuteen? Kuten työryhmä oli esittänyt.. sehän on keskusjohtoista talouden ohjaamista ja näin ollen lobbaaminen on suurta..jälleen.
Kysyn uudestaan..miksi pääministerille pitää saada lisää valtaa,vaikka sitä ei oikeastaan edes pääse valitsemaan?
Pääministerille ei lisää valtaa, piste. Puhemies ja puhemiehen rooli on kokenut viimevuosina inflaation. Suomessa ei osata arvostaa puhemiehen tehtävää, eikä puhemiehellä ole sitä arvoa, mitä puhemiehet nauttivat vielä muutamia vuosia sitten.
Presidentille ja pääministerille valtaa hakevat tahot, eivät ymmärrä eduskunnan tehtävää tai merkitystä.
Vellu Heino, kun viennin edistäminen oli presidentin kaupparetkueiden harteilla, joissa Väyrynenkin kehua retostelee olleensa mukana, se oli niin tehokasta toimintaa etenkin presidentti Martti Ahtisaaren aikana, että vienti vei kokonaisia tehtaita Kiinaan ja kaikenmaailman vinkuintiaan ja meille jäi vain pitkäaikaistyöttömien armeija, jolla ei ole käyttöä kuin EU:n ruoka-avun ja kirkon ruokajonoissa.
Ja hätävarana lähihoitajakoulutuksen hakijajonoissa. Paperimiehet etunenässä.
Mäntynen,missä unessa mahdat elää jos todellisuudenkuvasi on noin hatara?
Kyllä se on ihan EK joka niitä yrityksiä tunkee Kiinaan ja haluaa tänne työttömien armeijan. Tätä näkemystä tukee myös inflaatiota karttava keskuspankki ja sitä käyttävä niukkuuden ideologia.
Vellulle rautalangasta vallan siirtymisen kaavio:
presidentti ----> eduskunta ----> hallitus ---> pääministeri
Presidentille on jäänyt vielä paljon valtaa, se on vain hidasvaikutteista.
Kahden kauden aikana ehtii nimitämään melkein koko ministeriöisen päällystön, eli ne jotka käyttävät todellista valtaa. Muutama tuomarikin siinä sivussa. Halosen vaikutus kestää vielä pitkään.
Seuraava pressa pääsee todennäköisesti valitsemaan esimerkiksi Sailaksen seuraajan.
Eiköhän oikeampi tulkinta Manun ajatuksista liene kuitenkin se, että ei hän kadu valtaoikeuksien vähentämistä sinänsä, vaan näkee presidentin nykyisen valintatavan ja valtaoikeuksien puuttumisen välisen ristiriidan.
Suoran kansanvaalin pitäisi antaa vahvemmat oikeudet ja päinvastoin. Nykyisillä valtaoikeuksilla varustetun, edustuksellisen presidentin voi aivan hyvin valita eduskunta!
Matti Kourin kanssa olemme samoilla ajatuksilla, eli valintaprosessi olisi isompi puheenaihe, kuin virka itsessään.
Jääkö Paavo Väyrynen pahasti jopa Matti Vanhasen äänisaaliin alapuolelle, eli Paavo Väyrynen tarvitsee yli 562000 ääntä selättääkseen Matti Vanhasen.
Sari Essayah ylittää entisen puoluejohtajansa Bjarne Kalliksen edellisen äänisaaliin hyvin ilmeisesti, eli Sari tarvitsee yli 62000 ääntä.
Sauli Niinistö sai viimeksi ensimmäisellä kierroksella hiukan vajaat 726 000 ääntä ja yltänee tähän tälläkin kertaa helposti.
Timo Soini sai viime presidentinvaaleissa noin 103500 ääntä ja nyt tullee reilusti enemmän.
Eva Biaudet peittoaa Henrik Laxin äänisaaliin, joka oli vajaat 50 000 ääntä viime vaaleissa.
Pekka Haavisto näyttänee närhen munat Heidi Hautalan reilun 105 000 äänen tulokselle.
Paavo Arhinmäki odottelee omaa tulostaan, sillä viimeksi vasemmistolaiset olivat demariehdokkaan Tarja Halosen takana, joka saikin mahtavan äänisaaliin. Nyt Paavo voi odotella itselleen noin 200 000 ääntä joka on aivan kelpo saalis hänelle. Vertaa Timo Soini (103 500) ja Heidi Hautala (105 000) viime kerralla.
Paavo Lipponen saa kunnolla turpiinsa jos ajattelee napata Tarja Halosen reilut miljoona demariääntä viimekierroksella. Nyt Paavon saalis jää alle 300 000 äänen.
Äänipotti on noin 3,2 miljoonaa ääntä, joista lupasin Arhinmäelle 200 000, joten lopuille jää kolme miljoonaa ääntä.
Paavo Lipponen saa vajaat kymmenen prosenttia, joten jäljellä on 2,7 miljoonaa ääntä.
Paavo Väyrynen yltää mahdollisesti neljänneksi puolen miljoonan äänisaaliillaan.
Sari Essayah yltänee 90 000 tai mahdollisesti 110 000 ääneen.
Eva Biaudet samoille luvuille, eli 100 000 äänen pintaan.
Timo Soini pamauttaa oman jytkynsä, joka on täysi panos ja miehen työ, eli 550 000 ääntä.
Pekka Haavisto yltää samaan Timo Soinin kanssa, tai hiukan ylitse, eli 560 000 ääntä.
Sauli Niinistö saa äänisaaliin joka vastaa hänen edellistä tulostaan ensimmäisellä kierroksella eli noin 840 000 ääntä.
Ari!
Ihan kohtuullinen laskelma, mutta Lipposen äänimäärän olet arvioinut hyvin todennäköisesti väärin. Olen aika varma, että nyt viimeisinä päivinä ennen vaaleja Lipponen on selkeästi nostamassa kannatustaan.
Se on selvä, että Halosen äänimääriin hänellä ei ole mahdollisuuksia ensimmäisellä kierroksella, kuten ei kenelläkään muullakaan;-)
Kekkonen oli diktaattori. Suoraan verrattavissa Kim Jong Iliin, Puhemies Maoon, ja kumppaneihin. Ei kiitos, Suomi tarvitsee demokraattisen presidentin.
Niin, Kekkonen oli yksinvaltias, tai vallitsi yksin Suomessa ja tuki tuli YYA:n kautta. Vladimirov ei ole satuolento.
Tässä keskustelussa näyttää tyystin unohtuneen ettei edes Kekkosella ollut aivan rajaton valta.
1) Kekkosenkin aikana hallituksen tuli nauttia eduskunnan luottamusta. Eduskunta saattoi näin ollen hylätä presidentin mahdollisen hallituspelin tulosta.
2) Kansainväliset sopimukset astuivat voimaan vasta sen jälkeen kun eduskunta oli ne hyväksynyt.
Belgiassa on nyt hallitus. Kesti varsin pitkään ennen kuin se saatiin kasaan. Suomessa lähes kaikilla puoluella on valtava halu päästä hallitukseen lähes hinnalla millä hyvänsä. Mutta tilanne voi muuttua.
Hyvä peruslaki on sellainen joka varmistaa että asiat saadaan hoidettua kansanvaltaisesti, lähes minkä tahansa tilanteen vallitessa.
Kukaan ei ole puhunut rajattomasta vallasta, ei edes Mauno Koivisto, vaikka hän varsin hyvin tietää mikä tilanne silloin oli.
Niin, mutta muista, että silloin presidentillä oli myös oikeus hajottaa eduskunta, jota oikeutta Kekkonen käytti 70-luvun alusssa, kun vaalitulos ei häntä miellyttänyt.
Kekkonen oli varsin juoni ja veijarikin, noissa hajoituksissaan. Kokoomus oli visusti pannassa ja Juha Rihtniemen suuri työ kokoomuslaisten nostamiseksi hallitusvastuuseen tyrehtyi Kekkosen armopalaan, jossa Hetemäki nostettiin ministeriksi.
Tämä Auran ykkönen oli pystyssä 63 vuorokautta. Se oli sitä kovaa johtamista.
Aura ykkönen 63 vuorokautta ja Aura kakkonen 118 hallitusvuorokautta.
Haluammeko tosiaan vahvan presidentin ja heikot hallitukset takaisin???
Poikkeuslakikaappauspresidentti. Semmonen resitentti.
Toki neukut laittoi ulkopoliittista painetta, aivan kuten tällä hetkellä laittavat pankkiirilobbarit ja hedge-rahastot. Islanti antoi esimerkkiä, että tätä ulkopoliittista painetta ei tarvitse pelätä.
Ulkopoliittinen paine on tervettä, jos se paine pysyy avoimena. Suomessa se ei aina ole avointa ollut.
Ari, viimeaikoinahan mediassa on liikkunut semmonen huhu, että aika ajoi SDP:n ohi, siis työssäkäyvien teollisuusduunareiden elintaso on noussut. Verrattuna kehen, alempiin toimihenkilöihinkö? Oppilaitokset pukkaavat työmarkkinoille sen verta paljon insinöörejä sun muita, että saattaakin olla todellisuudessa alempien toimihenkilöiden elintaso laskenut, verrattuna vaikka tekniikan ja työmenetelmien kehittymiseen. Tässä mielessä ja ajan olon huomioon ottaen Lipposen oikealta koukkaus saattoi olla kosiskelua Kokoomuksen vasemmistosiiven suuntaan, eikä se niin tuhoontuomittukaan projekti ollut. Kokoomuskin olisi ehkä joutunut liikahtamaan kansallisten pienyritysten suuntaa kannatuksen puolesta suurpääoman sijaan ja poliittinen keskusta olisi tiivistynyt. Kunnes Lipponen piti tuon juttutuokion Bushin kanssa, kohta perään Halonen äänessä YK:ssa. Menneisyyden haamut ja Tuomioja päälle, hipookin SDP:n uskottavuus nollaa. Sitten vielä työttömien ja syrjäytyneiden kasvava joukko, pitääkö SDP:n vielä Arhinmäen tennareiden nauhat sitoa?
Eduskunnan puhemies kuullostaa oikeestaan ihan hyvältä, nostasi kummasti Eduskunnan arvostusta Hallitukseen nähden ja vähentäisi tuota puoluekurin kirjottamatonta sääntöä. Eduskuntahan on ennenkaikkea maakuntapäivät ja useinkin saattavat syrjäseudun kokkeli ja demari olla yhdessä tuumin jotain esmerkiksi pääkaupunkiseudun vihreää ministeriä vastaan, vaikka kaikki hallituspuolueita ovatkin.
Heinäluomasta puheenollen, semmonen mielikuva on tullut, että Kokoomuksen vastine hänelle lienee Henna Virkkunen. Vaikka Virkkusen kanssa useinkin eri mieltä olen, täytyy nostaa hattua tuolle innolle ja intensiteetille, millä hän käy useinkin aika vähemminmiellyttävien asioiden kimppuun. Kunnon miinanraivaaja, toisin kun tuo SDP:n freelancer pomminpurkaja Tuomioja.
Politiikkona Koivisto on niin paksunahkainen, ettei hän mitään kadu,
kaikki on tarkoitushakuista teatteria ja manipuloinnin suunta on il-
miselvä, yrittää vetää vanhan papan roolia, että voi reppanaa jne.?
Mielipidekusettaja mikä kusettaja.
Läpinäkyvää sosiaalidemokraattista itsesääliä ja myötätuntokalastelua,
näin vaalien alla?
Oivasti ajoitettu vanhalta ketulta, vai mitä?
Urho Kaleva Kekkosen hallitukset:
33. Kekkonen I 17.3.1950 - 17.1.1951 307 Maalaisliitto
34. Kekkonen II17.1.1951 - 20.9.1951 247 Maalaisliitto
35. Kekkonen III 20.9.1951 - 9.7.1953 659 Maalaisliitto
36. Kekkonen IV 9.7.1953 - 17.11.1953 132 Maalaisliitto
37. Tuomioja 17.11.1953 - 5.5.1954 170 Vapaamielisten liitto
38. Törngren 5.5.1954 - 20.10.1954 169 RKP
39. Kekkonen V 20.10.1954 - 3.3.1956 501 Maalaisliitto
40. Fagerholm II 3.3.1956 - 27.5.1957 451 SDP
41. Sukselainen 27.5.1957 - 29.11.1957 187 Maalaisliitto
42. von Fieandt 29.11.1957 - 26.4.1958 149 ammatti/virkamies
43. Kuuskoski 26.4.1958 - 29.8.1958 126 ammatti/virkamies
44. Fagerholm III 29.8.1958 - 13.1.1959 138 SDP
45. Sukselainen II13.1.1959 - 14.7.1961 914 Maalaisliitto
46. Miettunen14.7.1961 - 13.4.1962 274 Maalaisliitto
47. Karjalainen13.4.1962 - 18.12.1963 615 Maalaisliitto
48. Lehto 18.12.1963 - 12.9.1964 270 ammatti/virkamies
49. Virolainen12.9.1964 - 27.5.1966 623 Keskusta
50. Paasio 27.5.1966 - 22.3.1968 666 SDP
51. Koivisto 22.3.1968 - 14.5.1970 784 SDP
52. Aura14.5.1970 - 15.7.1970 63 ammatti/virkamies
53. KarjalainenII 15.7.1970 - 29.10.1971 472 Keskusta
54. Aura II 29.10.1971 - 23.2.1972 118 ammatti/virkamies
55. Paasio II 23.2.1972 - 4.9.1972 195 SDP
56. Sorsa 4.9.1972 - 13.6.1975 1013 SDP
57. Liinamaa 13.6.1975 - 30.11.1975 171 ammatti/virkamies
58. Miettunen II 30.11.1975 - 29.9.1976 305 Keskusta
59. Miettunen III 29.9.1976 - 15.5.1977 229 Keskusta
60. Sorsa II 15.5.1977 - 26.5.1979 742 SDP
61. Koivisto II 26.5.1979 - 19.2.1982 1001 SDP
Kekkosen aikana oli siis 29 hallitusta reilun kolmenkymmenen vuoden aikana, joten tätäkö Suomen kansa halajaa? Kalevi Sorsan ensimmäinen istui pisimpään eli 1013 vuorokautta ja Koiviston kakkonen istui 1001 vuorokautta , kaikki muut hallitukset olivat alle tuhat päivää vallassa.
Markku Tyrykin voi katsoa miten Maalaisliitto, eli Keskusta ovat vuorotelleet hallitusvastuussa yhdessä demareiden kanssa (muutamaa ammatti- eli virkamieshallitusta lukuun ottamatta) keskenään.
Vahva presidentti Kekkonen ei siis saanut aikaiseksi pitkäaikaisia hallituksia. Minusta se on suuri heikkous hänessä, eikä suinkaan vahvuus.
Muistakaa äänestää tänään omantuntonne mukaisesti mitään taktikoimatta.
Prosentit illalla???
Niinistö 28 %
Haavisto 18,5%
Soini 18,3%
Väyrynen 16,7%
Lipponen 8,6%
Arhinmäki 5,7%
Essayah 2,7%
Biaudet 2,5%
Niinistö 28 % todellinen 37,0%
Haavisto 18,5% todellinen 18,6%
Soini 18,3% todellinen 9,4%
Väyrynen 16,7% todellinen 17,6%
Lipponen 8,6% todellinen 6,7%
Arhinmäki 5,7% todellinen 5,5%
Essayah 2,7% todellinen 2,5%
Biaudet 2,5% t0dellinen 2,7%
Erehdyin siis Soinin luvussa, joka oli Niklas Herliniä siteeraten "Lörhö" vai miten se olikaan?
Jos olisi arvannut Soinin kohdalleen olisi Sauli saanut ennustuksessa 37,8% joka on alle prosentin todellisesta tuloksesta, joten oikein hyvä tulos.
Kiitoksia Sauli Niinistölle ja tukijoukoille ja onnittelut myös Pekka Haavistolle.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 102 kommenttia