Ari Alsio - puolueisiin sitoutumaton Aappa A taistelee paremman maailman puolesta "Oulusa".

Piupaut ilmaisille muoviämpäreille

Elämäni aikana olen saanut aikaa myös ajatteluun. Yleensä kun työmies tai yrittäjä on sidottu työhönsä kiinni ei ajatteluun jää aikaa. Ajatella tietysti voi myös työnsä tiimellyksessä, mutta se ei ole varsinaista ajattelua laatikon ulkopuolelta, kun olet sidottuna aikatauluihin, kellokortteihin ja deatlineihin.

Ajatusmaailmassa voi törmätä asioihin joita ei todellisuudessa sellaisenaan tule vastaan.

Muoviämpärijonossa esimerkiksi voi ajatella miksi muoviämpäreitä voi jonottaa ilman häpeää, vaikka leipäjonossa seisominen on suuri häpeä. Häpeä joka vetää hiljaiseksi.

Ihminen tuntee suurta ylpeyttä kun istuu täydessä paikallisjunassa ja on menossa töihin, jotta saisi jokapäiväisen leipänsä. Siellä hän istuu tiiviisti muiden kanssa tuntien ylpeyttä itsestään, mutta jos hakee leipänsä leipäjonosta ihminen tuntee suurta häpeää. Miksi näin?

Siinä missä ympäröivä kulutusyhteiskunta on täynnä jatkuvaa erottautumista elämäntapa- ja tavarahankinnoilla, leipäjonossa ei ole sijaa yksilöllisille valinnoille – ruoanjakelusta otetaan mitä on tarjolla. Muoviämpärijonoissa tehdään prikulleen samoin, mutta siellä se tehdään hymyssäsuin tuntematta lainkaan tuskaa tai häpeää.

Muoviämpärijonossa olet yhtälailla sidottu aikaraamiin kuin leipäjonossakin, mutta kukaan ei siitä tee väitöskirjaa.

Toisaalta onhan se suuri häpeä Suomessa jonottaa muoviämpäriä, kun maailmallla ämpärit ovat jokaisen työssäkävijän saatavilla varsin kohtuulliseen hintaan jonottamatta. Mutta suomalainen ottaa vaikka matolääkkeet kerran päivässä jos ilmaiseksi saa. Huom! Poikkeuksen tekee ilmainen leipä, josta on tehty enemmän väitöskirjoja kuin mistään muusta ilmaisjakelutavarasta.

Olisihan se melko metkaa, jos muoviämpärijonoissa ihmisä haastateltaisiin ja heidän vastauksensa kirjattaisiin merkittäväksi panokseksi suomalaiselle yhteiskunnalle.

Tietysti opiskelijoille joilla muutenkin on vähän rahaa käytössä ilmaiset muoviämpärit tuovat tuntuvan lisän heidän arkeensa.

Jos ihminen eksyy muoviämpärijonoon, pitää hänellä olla todellinen hätä, kun turvautuu jonottamaan ilmaista muoviämpäriä. Ja todellinen shokki on tajuta se kuinka paljon on ihmisiä samassa tilanteessa, että joutuvat jonottamaan muoviämpäriä.

Tuntuu kaukaiselta ajatukselta avautua tässä, että en itse ole koskaan joutunut jonottamaan muoviämpäriä, mutta olen nähnyt niin tehtävän. Sääliksi käy noita ihmispoloja, ei voi muuta sanoa.

Sosiaalinen etäisyys on totta suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Etäisyys ei kapene millään muulla kuin tutustumalla erilaisiin elämäntilanteisiin ja ihmisiin, joiden taustat eroavat omista. Tämän etäisyyden kaventaminen on avain suomalaisen hyvinvointivaltion yhtenäisyydelle.

Olisihan se mukava joskus päästä tutustumaan muoviämpäreitä jonottaneiden elämäntarinoihin. Olisi mukava tietää miten jonon etenemisen aikana ihminen muuttuu ja onko pakkasessa värjötteleminen se autuus jonka varjolla voi sitten jatkossa muoviämpäriään kantaa? Onko inhimillistä laittaa ihmiset jonottamaan ämpäreitä?

Miten voi olla, että maailman rikkaimman valtion kansalaiset saadaan nujerrettua ilmaisiin ämpärijonoihin? Nyt on laitettava syyt kaikkien puolueiden niskaan. Minä en lepää ennen kuin muoviämpärijonot ovat Suomessa tarpeettomia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

"Yleensä kun työmies tai yrittäjä on sidottu työhönsä kiinni ei ajatteluun jää aikaa."

On sanottu jotta ihminen pystyy noin 7 ajatus prosessii pyörittää saman aikaan . Jos työnantaja ottaa noista 5 niin paljon eijää syömisen ja nukkumisen jälkeen jäljelle .

Tavallaan jos talous turvattu , ei tarvi töissä käydä , asuminen , jne. Niin silloin jää aikaa pyöritellä "ajatuksia" . Eräänlainen "ajattelijan" apuraha hyvil ajattelijoille kuten taiteilijoille .

Moni liikaa ajatteluun syventynyt on tosin hullujen huoneelta löytänyt itsensä ..

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

Olen ihmetellyt samaa. Kun uusi Tokmannin tavaratalo ovensa ja jakaa ilmaisia muoviämpäreitä (joita tavaratalosta saa muutoin 50 c/kpl), niin jo aamu seitsemältä jonossa on 2000 henkeä. Talvella jollain muijalla saattaa olla minkkiturkki päällä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Koska toivossa on hyvä elää, jonon päähän mennään katsomaan olisiko Herra Tokmanni laittanut juuri minun ämpäriin lakritsipötkön tai yllätyskännykän. Niissä kaiketi on kansikin päällä?

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Olen tutkinut aihetta. Muoviämpäreitä jonotetaan, koska se on hauska sosiaalinen tapahtuma ja suomalaista perushuulluutta. Mitä pidempi jono sitä parempi.

Käyttäjän MattiLehtinen kuva
Matti Lehtinen

Kuinka s..tanan huonoja noi jonoämpärit onkaan kun ostoämpäritkin kovettuu muutamassa vuodessa piloille? Näitä on syksyisin kiva polttaa, valaisee mukavasti ja lämmittää vielä mukavammin.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Ei se jonottaminen ole kiinni puutteesta tai rikkaudesta.

Aina kun jossain annetaan jotain ilmaiseksi, suomalainen jonottaa.

Se on kansallinen piirre.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Yleisesti näin ei ole. Ilmainen ei aina kiinnosta. Päinvastoin voisi melkein olla.

Käyttäjän lassinpalsta kuva
Lauri Turpeinen

Niin, ja kukas se sitten kantaa kaikki rahansa näihin HR (Hinnan Raiskaus) kauppoihin, no nämä jonottajat tietenkin.
Eikä tule mieleen lapsityövoima, tuotteen laatu eikä mikään muukaan pääasia että yksi houkutus tavara on halpa.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Kannattaa hyökätä samalla myös kahvitarjouksien kimppuun. Houkuttelevat varomattomia kuluttajia tuhlaamaan vähät rahansa turhan ylellisyystuotteen polkumyynnillä.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Ari sinä todella pohdit monia. Hyvä niin!
Kattoppa ny, ku me olemme siellä kaupassa aina sen lompakon armoilla. Mikä juhla, kun kaupasta saa jotakin ilman lompsan avaamista, niin, no vaikka sen muoviämpärin.
Voishan joku alkaa jakaa vessapaperia, eiköhän siitäki jono saatais ilman häpeää.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ihmiset jonottavat kaikkea ilman häpeää, paitsi leipää. Leipä on tabu, joka tuottaa häpeän ja häpeää ruokitaan leivän puutteella.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Jos ajatellaan häpeän tuottamista, ja siinä onnistumista, niin tuloksenteossa on omat lainalaisuutensa, tuotettiin häpeää tiedostetusti, tai tahtomatta.

Luontaisesti häpeä leviää tehokkaimmin, tosin levitystä vastaan voi olla immuuni. Se taas lienee oma juttunsa.

Ainahan näistä voi arvella. Käytännössä menee hyvin lähelle, ohi sanatason, ellei jotain erikoiskykyä?

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Ihan totta. Meillä oli niin pitkään hyvä aika, että unohdimme leivän puutteen. Nyt sitä on, ymmärrän häpeän tunnetta, häpeän yhteiskunnan puolesta, että näin on päässyt käymään ja osa meistä joutuu seisomaan leipäjonossa.

Hyvää ja aurinkoista Juhannusta.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Leipänäytteitä otetaan halulla marketissa, vaikka ilman silliä.

Hulluimmat jonottavat paperilappusia R-kioskilta maksua vastaan todetakseen lauantai-iltana 99,99% hukkareissuksi.

Ämpäreissä on sentään kuuleman mukaan joskus maakunnassa tullut Omo-näyte tai pepsodenttia, jopa presidenttiä.

Ehkä hävetään epäilyä leivän "parasta ennen päivän" menneen ohi? Että ollaan toisten armoilla.

Ohisalo haluaa puhua kielestä syrjäytymisen yhteydessä. Hän ainakin puhui tv:ssä ruotsia kuin äidinkieltään. Saako muuten leipäjonoissa palvelua molemmilla kotimaisilla?

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen
Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Vaikuttaisivat häpeä ja pelastuminen liittyvän toisiinsa.

Jos miespuolisen syntymänimi on Rönkkö, ei voi tuntea Hesassa pääsevänsä eroon nimen tuomasta häpeästä koska on yhteiskunnan lakien armoilla, kun taas naispuolinen kokee pelastuksen ihmeen uuden sukunimensä myötä mentyään naimisiin oman valinnan tehtyään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset