Ennen oli ennen

Ennen oli ennen ja Suomi eli agraaria aikaa. Joka talossa ja jopa muutamassa torpassakin polle hirnahteli tallissa. Lehmät olivat jakaantuneet tasaisesti maaseudun laitumille ja navetoihin. Maitoautot ristelivät huonoja teitä kesät talvet, tonkat kolisivat ja maitorattaat eivät ennättäneet levätä.

Nykysin kylän kaikki lehmät ovat yhdessä pihatossa, ja iso tankkiauto käy harvakseltaan. Hevoset ovat vaihtuneet suuriin maatalouskoneisiin ja joutilas väki on siirtynyt kaupunkeihin.

Nykyisin ei mennä navettaan aamuviideltä, eikä edes iltakuudelta. Lypsyrobotit hoitavat lypsyt ja ruokinta-automaatit annostelevat lehmille yksilöllisesti rehuannokset, kaulassa keikkuu joka lehmällä tietokone.

Nykyisin väki asuu jo pääosin kaupungeissa tai ainakin taajamissa. Koko Suomi ei enää ole asuttu, mutta elätämme sellaista mielikuvaa, että olisi.

Nykyisin hemmot koodaavat, eli herääävät aamulla koodaamaan. Koodataan lehmille annostelukaulureita, koodataan uutta tekniikkaa puhelimiin. Ihmiset ovat siirtyneet maamiesseurantalojen iltamista facebookkiin ja tinderiin. Tekstiviestit ja whatsupit sinkoilevat korkeiden mastojen välityksellä, maitoautojen pulloposti ei ole enää muotia.

Koodataan uusia pelejä, fiksut koodaavat ja vähemmän fiksut pelaavat, kun eivät muutakaan osaa. Ennen maitotilalliset vaurastuivat, kun heillä oli puhdas maito ja korkea rasvaprosentti. Nyt nuoriso pelaa tietokonepelejä ja peliyhtiöt vaurastuvat ja pääsevät naistenlehtien otsikoihin.

Maitoa on silti kaupoissa enemmän kuin koskaan. Suomi vie elintarvikkeita, eikä voivuoria enää ole.

Suomessa ei enää lyödä peltoja pakettiin, vaan nyt ostetaan kiintiöitä, sillä EU maksaa pinta-alan mukaan viljelijälle osan palkasta tukina. Yksi tila voi saada tukea satojatuhansia euroja, vaikka tilaa hoitaa vain yksi pariskunta. Ei ennen olisi tullut kuuloonkaan auttaa yhtä pariskuntaa tuollaisilla rahamäärillä, varsinkin kun heillä on koko kylän maitokiinitötkin itsellään. Mihin rikas tukea tarvitsee? Nykyajan rikkaat ovatkin köyhiä joita tuetaan eniten.

Maaseudun väki siis möi maitokiintiönsä yhdelle kylän maitotiloista, joka tietysti velkaantui ostellessaan kyläläisten maat. Nyt tätä suurtilallista sitten tuetaan. Maansa myyneet koodaavat valtavia voittoja kaupungeissa trendikkäissä pelifirmoissa. Pelifirmoissa ei haise lehmänlanta, vaan siellä haisee raha.

Silti ihmetteleen kuka niitä pelejä oikein pelaa? No en ihmettele oikeasti. Naapurissakin työtön pariskunta pelaa aamusta iltaan ja heillä on oikein erilliset pelihuoneet, ja kaikki pelit ja vehkeet. Suomi maksaa heille pelitukea, eli työttömyysrahaa ja toimeentulotukea. Ruokaakaan ei heidän kannata itse tehdä vaan hyppäävät karvaooppelinsa sisuksiin ja hurauttavat lähimpään pitseriaan. Näin maailma pelastuu ja pelaaminen on kivaa. Paljon mukavampaa, kuin luoda paskaa hämärässä navetassa aamu kuuden ja ilta seitsemän välinen aika.

arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu