Kansallismielisyyden tyhjä kupla

Mitä hyötyä on dramatisoida kansallismielisyydellä? Suomi ei ole koskaan tunnustanut itseään eurooppalaiseksi, eli Suomi on niin kansallismielinen kuin se on aina ollut. No onhan siitä hyötyä politiikassa vouhkata jostain kansallismielisyydestä, vaikka sen lisääminen ei suomalaisille mitään uutta tuo.

Me kun olemme kansallismielisiä, niin kansallismielisiä kuin aina olemme olleet.

Kansallismielisyys ei kadonnut euron tai EU:n myötä, ei kansallismielisyyttä ole myyty tai vaihdettu euroon. Eikä kansallismielisyyden vastakohta ole EU-jäsenyys, eikä edes liittovaltiokehitys sitä kansallismielisyyttä meistä poista.

Populistinen kansallismielisuus syntyi Ranskan vallakumoiúksessa 1789, ja on jalostunut Ranskassa nyt keltaliivisyydeksi ja Le Penin Marinen käsikassaraksi. Onko Le Penin politiikassa mitään tervettä? Se on tietysti arvoitava jokaisen itsekseen, minä en siihen sano mitään muuta kuin, että olen samaa mieltä edelleen kansallismielisyyden puutteesta Suomessa. Kyllä me olemme kansallismielisiä, vaikka emme toimikaan yhtä typerästi kuin Ranskan keltaliivit toimii nyt.

Ensin on aina yksilö, sitten yksilöt voivat avioitua, yksilöt voivat asua jossain ja muodostavat yhdessä kuntia, kunnat ryppäänä ovat maakuntia, läänejä, valtakuntia ja sitten vaikka liittovaltioita ja lopulta ihmisiä asumassa yhtä ja samaa maapalloa. Missä kohtaa tuossa janassa tulee etua siitä että on itsekäs tai kansallismielinen? No joka kohdassa siitä on apua. Mutta se ei tarkoita sitä, että kansallismielisyys pyyhkiytyisi jotenkin pois mitä isompiin yksiköihin mennään.

Yksilö sopii parisuhteen eikä siinä mene kummankaan kanallismielisyys, jos menee on toinen tyranki.

Kuntalaisena et menetä kansallismielisyyttäsi ja niin edelleen, missä vaiheessa ketju menee niin, että kun sen rajan yli astuu otetaan ihmiseltä kansallismielisyys pois? Sellaista rajaa ei ole, siksi sillä on turha meitä pelotella.

Vähäinen ihmisen itsetunto voi johtaa sellaiseen ajatukseen, että Euroopassa olisi jotenkin eliminoitu suomalaisten ajattelu, ja jos annamme eurooppalaisuudelle periksi menetämme kansallismielisyytemme.

Populistinen nationalismi on perseestä, se ei tuota mitään hyvää, vaan johtaa väistämättä kansakuntien eriytymiseen, tulleihin ja kyräilyyn. Jokainen voi ajatella ajatusleikkiä, miten käy kun laitetaan rajoja, tiukennetaan tullimaksuja ja sitä kautta tavaroiden ja ihmisten liikkumista.

Nationalismi on itsekkään politiikan keppihevonen jokta toteuttavat heikon itsetunnon omaavat ravoille pelotellut ihmispolot. Heidän oljenkortensa on tarrautunut kiinni heidän sieluunsa, eivätkä he näe muuta ulospääsyä omasta ahdingosta, kuin hokea, että kaikki olisi paremmin, kun meillä olisi kansallismielinen omatunto. Eikä kukaan kerro heille että sehän meillä on, eikä sitä kukaan ole meiltä ottanut tai ottamassa pois.

Minä luulen, että moni vieläpä sotkee kansallismielisyyden etnisen natiolismiin, mutta eivät uskalla rasismileiman pelossa sitä sellaiseksi sanoa, vaan se on naamioitu kansallismielisyyden tavoitteluksi.

Hukkuvan oljenkorsi olkoonpa se mikä tahansa nationalismi, ei muutu, vaikka hokisimme kuinka kovasti, että olemme suomalaisia tai valkoisia heteroja. Me olemme ihmisiä ja olkiukkomme ovat olkiukkoja, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kansallismielisyyden kanssa.

Jos valitsemme kansallismielisyyden ei se poista valintaamme Euroopan yhteisöstä, koska yhteisä on kansallisvaltioiden unioni. Me olemme suomalaisna liittyneet siihen omasta vapaasta tahdostamme. Nyt ns. kansallismielisyyden nimissä ihmisiä yritetään masinoida eroon siitä mitä yhdessä olemme hyvinkin kansallismielisesti sopineet.

 

arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu