Tasa-arvo vaatii rupulipuolueet?

Eilen nähtiin sitten rupulipuolueet yhteislähetyksessä, valitettavasti maikkarilta tuli samaan aikaan pääministeritentti. No tasa-arvo toteutuu, kun isot puoluet määräävät tahdin.  Paavo Väyrynen itki, etttä Yle syrjii, mutta sitten kieltäytyi tulemasta ja parempi hänen kannaltaan tietysti olikin. Saa paljon enemmän näkyvyyttä ja sympatiseeraamista tänään alkavassa ennakkoäänestyksessä.

Tasa-arvoita ei tietysti ole sanoa pienpuolueita rupulisakiksi, mutta niin se vain on, että olis siellä niin paljon rupulia, että pilasivat koko joukkueen arvon.

Ensinnäkin, miksi ihmeessä Suomessa tarvitaan monta kommunistista puoluetta, kun yksikään ei ole vuosiin ylittänyt äänikynnystä? Ja miksi ihmeessä tarvitaan feministeille oma puolue ja eläinsuojelupuolue, eikö nämä asiat tulisi olla jokaisen puolueen yhtenä osana?

Sakari Pienimäki ajaa poliittista vallankumousta demokratian keinoin, ja huomaa tulleensa demokratiassa lilliputiksi. Ei vallankumousta edes teoriassa voi tehdä demokratian keinoin, rikkomatta jotain sääntöä. Liian kiltti mies johtamaan joukkoja, mutta selviytyi tentistä loistavasti pitäen tiukasti omat mielipiteensä.

Katju Aro piti kovasti omasta äänestään ja sai puheenjohtajalata paljon puheaikaa. Hänen puheita kuunnellessan tuli ajatus Jumalasta ja siitä miksi hitossa jumala sitten ei kasvattanut tissejä myös miehille, jotta äityslomaa ja isyyslomaa voisi pitää tasa-arvoisena, myös imetyksen kannalta. Myös vauvojen pitäisi ymmärtää nais-asiaa heti synytmästään, eli feminismi polkee kaiken alleen ja lapsikin katoaa pesuveden mukana keskustelussa vanhempainlomasta tai -rahasta.

Henri Aitakari miesoletettu tavis, vailla mitään intohimoa tai asiaa politiikassa, omistautuu vaan ylläpitämään Ipun henkeä, perinteitä, ilman mitään uskoa omaan menestykseen.

Sami Kilpeläinen mies joka halusi ja sai puhua paljon. Mitään en ymmärtänyt. Seikkaili liian koukeroisilla kaarilla, vaikka sanoo olevansa kainuusta puheet olivat hyvin savolaisen oloisia. Ehkä puoluetta tarvitaan, mene ja tiedä, itse en ymmärrä mihin.

Mikko Vartiainen fiksu mies, mutta miksi fiksu mies valitsee sellaisen väylän joka on muinaisjäänne. Kyllä uskoisin lakimiestaustalla parempaan ymmärrykseen omasta osastaan näissä vaaleissa. Mitä järkeä on olla sadasosapuolue, kun meillä jos sellaisia on, esimerkiksi Siniset, joilla useampi miniterikin oli, mutta ei menestystä. Miten voisi Mikko Vartiainen nousta parrasvaloihin? No tasa-arvon mukaisesta säälistä, kuten eilen nähtiin. Mies oli paikalla, mutta so what!

Tea Törmänen on vähäpuheinen, mutta mitä puhuu on paino joka sanalla. Liberaalit ja Piraatit voisivat hyvinkin olla sama puolue, smaan sektoriin sopisi myös Pienimäki ja Aro. Miksi ihmeessä tarvitaan neljä eri pienpuoluetta kun yhdistymällä saisi yhden ryhdikkään? Tean puheet voin lähes kaikki allekirjoitta itse myös. Lisäkis hän on nuoruudestaan huolimatta hyvin poliittisesti perillä asioista. Varmasti sukurasite, uskon näin. Ainoa jota edes harkitsen äänestäväni tänään. 

Petrus Pennanen tuttu nimi US-blogistanista ja kertoo asiaa, mutta hieman hapuilee mielestäni politiikassa, esimerkiksi Tea Törmänen ole paljon enemmän politiikasta kärryllä kuin Petrus. Näiden kahden yhteistyö voisi kantaa hedelmää. Ehkä vaaliliitto tuokin tulosta niin, että Petrus nousee eduskuntaan. 

Marco de Wit ajaa suomalaisten asiaa, aivan kuten kaikki suomalaiset puolueet, mukaan luettuna RKP, joka sekin ajaan ruotsinkielisten suomalaisten asiaan. Täysin turha mies politiikassa. Marco voisi valita minkä tahansa puolueen Suomessa ja mennä sinne pätemään ja änkyröimään.

Juha-Pekka Väisänen voisi mennä Mikko Vartiaisen kanssa joskus olusille ja sopia jonkin yhteisen harrastuksen, jotta pysyisvät molemmat pois politiikasta, kun eivät juurikaan ole poliitikkoja kumpikaan.

Harry Harkimo, ei ollut kutsuttujen listalla kun ei ole rekisteröitynyt puolue ja hyvä niin, sillä liike on tärkeämpää kuin Ylen rupulivaalitentti.

Puheenjohtaja Jari Niemelä ansaitsee kiitokset hyvin hoidetusta puheenjohtajuudesta. K I I T O S !

 

arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu