Demokratian paras

Pääministeri on demokratian paras.  Vaalikauden jakson mittainen paremmuus ei aina säily, vaan seuraavan vaalikauden voi johtaa taas demokratian sen hetkinen paras. Yleisöäänestyksen takuu ei anna takuuta kuin vaalipäivän iltaan. Sen jälkeen parhaan on pärjättävä omillaan, äänestäjiä ei juurikaan kiinnosta tukea valittujaan. Arvostelijoita sen sijaan sitten kyllä riittää.

Demokratia on siitä kumma otus, että se ei ole koskaan väärässä, mutta demokratian valitsema paras voi sitä olla, ja jos on se kyllä kuuluu ja näkyy opposition huulilla.

Nyt jos koska pitäisi miettiä virkamieshallituksen asettamista, mutta kun presidentiltä on viety valta demokratian nimissä.

Mikä muu hallituskuvio voisi saattaa soten maaliin, kuin virkamieshallitus?

Suomen Keskusta ja Kokoomus ovat niin eri linjollla kuin Suomen Sosialidemokraatit ja vasemmistoklikki. Näillä näkymin vasemmisto ei saa oikeiston alamäestä huolimatta enemmistöä, eli joku porvaripuolue olisi istutettava vasemmistoleirin tueksi.

Ei sellaisella fraktiolla ole tulevaisuutta jos porvarit keskenään ei pääse maaliin, miten sekajoukkue sitten sen voisi tehdä. Sellainen soteyritelmä on jo nähty, kun Jyrki Katainen uskotteli itsellen ja kansalaisille, että kyllä sekeametelihallitus on kaikkein paras vaihtoehto, sen jälkeen kun kaikki muut vaihtoehdot oli hylätty. Demokratian paras ei siis aina ole se paras vaihtoehto joka sitten tulee hallitukseksi.

Historia toistaa itseään ja poliitikot tietävät sen, eikä poliitikolle ole väliä miten maa mataa. Riittää, kun vain saa hillua politiikassa mukana, aina tulee vaalikauden jälkeen uusi mahdollisuus, vaikka mitään ei aikaan saisikaan.

Tärkeintä on liike, ei päämäärä.

Siksi nyt olisi asiallista jonkun puhaltaa peli poikki ja koota virkamieshallitus, mutta sellaista ei demokratia mahdollista. Demokratiassa ensimmäisistä tehdään viimeisiä ja viimeisistä ensimmäisiä.

Ensi hallituskaudella pitäisi soten lisäksi uudistaa sotu. Uskon jo nyt että seuraava hallitus tulee epäonnistumaan, jos toimintatapoja ei muuteta, sillä edellisten hallitusten historia sen osoittaa.

Matti Vanhanen siirtyi polvileikkaukseen ja Mari Kiviniemi ei saanut pätkäpääministerinä otetta haltuun, eikä hänelle uutta mahdollisuutta demokratia suonut. Ei suonut, vaikka siinä olisi voinut olla mahdollisuus muutokseen.

Jyrki Katainen yritti saada kolmen suuren hallitusta, mutta siinä lipesi hänen otteensa, sitkeästi mies yritti sen jälkeen vakuutella, että sekameteliseurakunta vie kaikki tavoitteensa maaliin saakka. Pääministeri hyppäsi kuitenkin sivuun kesken kaiken, oli Stubbin vuoro sada turpaansa pätkäpääministerinä. Antti Rinne oli yksi Stubbin luottamuksen murentaja, vaikka oli Stubbin hallituksen kakkosmies ja valtiovarainministeri.

Nyt on demokratia huutamassa taas uutta pääministeriä lauteille, mutta jos järjestelmä ei muutu on kohtalo jo arvattavissa. Näillä nykyisillä vaihtoehdoilla ei sote- tai sotu-uudistusta tehdä. Aina kun löytyy perustuslaillinen ongelma lopuksi.

Demokratia on paras, mutta demokratian keinoin, ei aina löydetä parasta hallitusta. Tarvitaan siis enemmän kuin demokratian noudattamista, tarvitaan yhteistyötä, joka nyt näyttää hyvin pahasti sille, että ei edes uudet vaalit tuo ratkaisua asiaan. Yksi syy sekasortoon ovat perussuomalaiset, joka on asetettu demokratian vastaisesti laatikon ulkopuolelle ja muutamat puolueet kieltäytyvät tekemästä hallitusyhteistyötä perussuomalaisetn kanssa. Vikaa on siis sysissä ja sepissä, demokartiassa tulisi olla vain seppiä, jotka sitten takovat yhdessä asiat maaliin.

Suunnanmuutos on nyt tehtävä, seuraava hallitus ei enää saa olla Suomen surkein.

Ehdotan kolmen suuren hallitusta, eli gallupien valossa se olisi tällä hetkellä, demarijohtoinen porvarihallitus.

Siinä voisi olla ratkaisu nykyiseen pattitilanteeseen, jos sitä vielä täydennettäisiin RKP:llä.

 

 

arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu