Ari Alsio - puolueisiin sitoutumaton Aappa A taistelee paremman maailman puolesta "Oulusa".

Vaiettu totuus

Usko on uskon asia, mutta ei silti pidä uskoa mitä tahansa. Tai ainakin pitää erottaa mikä on oikein ja mikä on väärin. Puolueuskovaiset unohtavat myös usein tämän luetun tai kuullun ymmärtämisen. Uskovainen haluaa uskoa omasta porukastaan vain hyvää ja siksi hän sulkee silmänsä totuuksilta ja ottaa vaiettuja totuuksia kontolleen.

Ruoditaanpa hieman uskovaisten ajattelutapaa, sen jälkeen kun on itse katolilaisen paavin suulla todistettu, että uskovaisuus on muutakin kuin Herran palvomista.

Katolilaisilta piispoilta edellytetään pidättäytymistä avioliitosta, joka tarkoittanee myös sitä, että kieltäydytään seksuaalisesta kanssakäymisestä. Selibaattilupaus on luostarilupaus joka koskee munkkeja ja nunnia.

Vanha vitsikin sen kertoo, että kolme asiaa on turhaa maailmassa, nunnan nännit, munkin munat ja työnantajan kiitos ilman palkankorotusta.

Onko katolilainen uskonta pelkkä feikki? Nyt kun olemme saaneet tietoomme, että kirkon palvelijat, eli papit, piispat, munkit ja nunnat ovat toimineet seksuaalisten himojensa orjuudessa. Olisiko aika lopettaa teennäinen kielto seksitä ja elää luvallisesti perheinä saaden lapsia ja rakastaen täten elämää ja niitä oppeja joita kirkko jäsenilleen opettaa.

Menee jotenkin maku sellaisesta asiasta, kuin abortin vastustaminen vakaumuksellisesta syystä, kun vakaumus on rikottu myös jo kirkon taholta.

Ehkäisyn vastustaminen ei oikein tunnu enää hyveeltä, kun nunnatkin tekevät laittomia abortteja.

Eikä selityksesksi riitä, että heidät on raiskattu. Tämä kun ei riitä uskovaiselle ulkoministerillemmekään, nunnan vakaumus on heikompi. Silti nämä nunnat syyttävät piispoja siitä, että nunnia on käytetty seksiorjina. Onko heitä pakotettu tekemään myös abortteja?

Suomessa abortista päättää raskaana oleva nainen omasta raskaudestaan, haluaako hyljätä vai pitää lapsen, se määräysvalta kuuluu hänelle. Hänen ei ole pakko kuunnella edes aviomiestä asiasssa tai alaikäisen ei tarvitse neuvotella vanhempiensa kanssa.

Tällä turvataan, että alaikäinen tai aviomiehen raiskaama ei mene laittomalle puoskarille, vaan menee omalle terveysasemalle tai yksityiselle lääkärille, jolla on Valviran lupa antaa lausuntoja aborttia varten.

Tiukkapipoisten mielestä hedelmöittynyt munasolu on jo elävä olento ja ihmisen sisässä oleva uusi ihminen. Kielto ehkäisyn käytöstä lisää hedelmöittymisen mahdollisuutta. Mikä on eettisesti sitten tämän syntymättömän ihmisen oikeus ja kuuluuko se äidille ainoastaan. Neitsyt Maria sikisi Pyhästä Hengestä, mutta nykyisin naiset tulevat raskaaksi monilla muilla eri tavoilla.

On rakkaudesta siinneitä uusia ihmisiä, on vahingossa hedelmöittyneitä, on raiskauksen kautta hedelmöittyneitä ym.

Onko syntymättömille mitään oikeutta edes teoriassa mahdollista antaa. Itsekin tiedän, että olen hedelmöittynyt raiskauksen avulla, raiskaus oli raiskaus, vaikka vanhempani menivätkin sen jälkeen ”pakkoavioliittoon” ja elivät aviossa 17 vuotta saaden myös pari ”rakkauslastakin”. Tai enemmänkin nämäkin taisivat olla sellaisia avioliiton koossa pitämiseksi tehtyjä lapsia.

Kun kerran katolilaisissa maissa abortit ovat täysin tuomittavia, niin miksi nämä nyt esiin tulleet nunnat sitten tekivät abortteja?

Minun ajatuksenjuoksu kulkeen niin, että kun heidät pakotettiin seksiorjiksi, niin salatakseen tuon häpeän he tekivät abortin. Tekivät vaikka heitä ei siihen pakotettu, tai jos pakotettiin he eivät kuitenkaan lähteneet luostarista vakaumuksensa rikkouduttua, vaan useita vuosia alistuivat tähän seksiorjana oloon. Aivan kuten oma äitinikin suostui avioliittoon ja teki vielä uusia lapsia, vaikka mies oli väkivaltainen ja löi ja hakkasi vaimoa ja lapsiaan.

Katolinen kirkko haluaa nostaa abortin tilalle adoption ja lastenkodit. Monet katoliset sisarjärjestöt (=nunnajärjestöt) ottavat vastaan löytölapsia tai sisarten luo voi mennä synnyttämään ja jättää sitten lapsen adoptoitavaksi. Miksi nämä ”seksiorja” nunnat sitten eivät synnyttäneet ja antaneet lapsiaan adoptoitavaksi?

Syy on varmasti sama kuin omilla vanhemmillani. Yhteiskunnan, uskonnon ja perheen paine oli niin kova, että raiskaajan ja raiskatun oli alistuttava. Se paljon mainostettu armo piti heidän antaa toisilleen ja ottaa aviopuolisoksi mies joka raiskasi, petti ja oli väkivaltainen.

On olemassa totuus ja sitten sen toinen puoli, eli vaiettu totuus. Kun vaiettu totuus tulee julki, ei sitä ole enää helppoa totuudeksi mieltää. Sellaista totuutta ei ole olemassa, se kun on silloin aikoinaan vaiettu ja hyväksytty, mutta voiko sellainen lapsi jolta ei ole koskaan lupaa kysytty koskaan antaa sellaista anteeksi, jota ei häneltä ole edes kysytty saati pyydetty?

Ihmiselämän kunnioittaminen on olennainen osa abortinvastustajien sanomassa, mutta onko oikein antaa ihmiselle elämä, jos ei pysty antamaan hänelle myös rakkautta?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

"Puolueuskovaiset unohtavat myös usein tämän luetun tai kuullun ymmärtämisen."

Puolueuskovaisuudella on sikälikin yhtymäkohtia tähän henkiseen/hengelliseen uskontoon, että se periytyy monesti isältä pojalle - lapsille aina kolmanteen tai neljänteen polveen.
Isien synneistä ei olla opittu mitään, vaan samat virheet toistetaan toistamasta päästyäkin, vaikka kuinka olisi nähtävissä, että "se tie ei vie taivaaseen".

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pitänee pitkälti paikkansa. Mutta on niitä toisenlaisiakin esimerkkejä. Kommunistiperheestä on lapset liittyneet kokoomukseen ja kokoomuslaisesta perheestä on noustu jopa vasemmiston puoluejohtoon.

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Onhan se täysin järjenvastaista kieltää raiskauksen uhrilta oikeus aborttiin . Ja antaa raiskaajalle oikeus lukittautuu uhriinsa hänen loppuelämäkseen lapsen kautta . Jolloin uhrin kärsimys jatkuu jopa koko loppuelämän .

Käyttäjän ilpoilvesluoto kuva
Ilpo Ilvesluoto

Teoilla on seurauksensa. Raiskauksen seurauksiin voi kuulua naisen raskaus. Lapsen alku, joka on elävä. Kuuluuko raiskauksen seurauksiin tämän alkavan lapsen kuolema? Joutuuko sikiö kantamaan vastuun teosta, joka tapahtui silloin kun häntä ei ollut edes olemassa? Onko oikeudenmukainen seuraus sikiön kuolema?

Raiskaajalle kuuluva seuraus on annettu rikoslaissa. Hänet pyritään saamaan vastuuseen teostaan.

Totta on, että raiskaajan teosta koituu ikäviä seurauksia. Tuska ja kärsimys ovat minusta ihan hyviä kuvaamaan tuota asiaa. Raiskaajako on vastuussa siitä, että halutessaan lapsen kuolemaa, raiskattu menee klinikalle ja lääkärin avulla kuolettaa tämän elämän alun?

Itse näen tässä eri toimijoita eri syiden kanssa.
-Raiskaaja raiskasi omien himojensa tai jonkin hulluuden takia.
-Raiskattu nainen haluaa päättää raskauden.
-Lääkäri auttaa asiassa, tekee työtään.
-Sikiö kuolee viattomana.

Syy, miksi uskovaiset vastustavat aborttia perustuu siihen, että uskotaan Jeesuksen kuolleen kaikkien puolesta, jopa tämän pienen sikiön puolesta. Sikiö nähdään elävänä olentona ja sen vika raiskaus tai raskauden keskeytys ei ollut. Tässä on syy, miksi uskovainen lääkäri ei tahdo olla auttamassa raskauden keskeytyksissä. Sikiö nähdään elävänä, joten vaikka pahuutta on tapahtunut ja sillä on ollut ei toivottuja seurauksia, ei tahdota jatkaa näitä pahuuden seurauksia lisäämällä seurauksiin vielä yhden kuoleman. Jokainen synti korjataan verellä, joten tämä sikiön kuolema päättää sen ketjun. Siksi nähdään johdonmukaisena ja järkevänä että uskovainen näkee viattoman kärsijän paikalla Jeesuksen, ei sitä sikiötä. Hän laskee sen raiskauksenkin syntinä Jeesuksen kannettavaksi, jotta tämä sikiö saisi elää. Luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan oikeudenmukaisen rangaistuksen tälle raiskaajalle.

Jos ei usko Jumalaan, ei tietenkään ajattele samalla tavalla.

Eräs raiskattu nainen sanoi kerran minulle, ettei se ole tämän lapsen vika, että hänet oli raiskattu. Hän kasvatti lapsen omanaan kaikella rakkaudella.
Toinen raiskattu sanoi, että se lapsi muistuttaa häntä raiskauksesta koko ajan, eikä hän tahdo sitä asiaa muistella, joten hän antoi lapsen pois.
Kolmas abortoi sikiön.
Miten itse tekisit? Miten haluasit tehdä? Mikä olisi sinun mielestä hyvä?

Uskovaisen logiikka on kyllä järjelle vaikea, mutta siellä on Jeesus tuomassa vapautuksen tuosta kehästä, jossa vääryys, tässä tapauksessa raiskaus, johtaa kuolemaan. Ei se sikiön kuolema todellisuudessa sovita mitään. Se vain joutuisi kuolemaan, koska raiskattu ei tahtonut kantaa ja ottaa huollettavakseen lasta, joka hänen osakseen olisi tullut. Raiskattu voi omassatunnossaan laittaa raiskaajan päälle tämän ratkaisun. Kuitenkin se abortti on hänen oma päätös joten hän on siitä tilivelvollinen.

Aihe on vaikea, koska se nainen olisi ollut se viaton kärsijä. Pitäisikö hänellä sitten kärsiä? Onko se ei toivottu raskaus kärsimystä? Onko se lapsi kärsimyksen aiheuttaja loppuelämäksi?
Minun näkökulmasta raiskaaja teki väärin. Hänen yksin pitäisi olla kärsijän roolissa. Joten raiskatulle ja syntymättömälle lapselle tulee tarjota tarpeellinen tuki tilanteeseen. Yhteiskunta eli me ihmiset voimme sellaista parhaamme mukaan tarjota. Jos yhteiskunta ei tahdo tai pysty auttamaan tässä asiassa, niin mitä sitten?

Jos tahdomme sellaisen lain, jossa sikiö joutuu kuolemaan, on se sikiön kuolema silloin meidän vastuulla. Itse en tahdo omalletunnolle tai muidenkaan tunnoille sellaista, joten vastustan abortointia laillisena toimintana samalla tavalla kuten kuolemantuomioita. En pidä niitä yleisinä hyvinä ratkaisuina.

Rikoksista yleensä seuraa turhaa kärsimystä viattomille. Siksi on säädetty laki, jossa määrätään rikoksen seuraamuksista asian mukainen rangaistus. Sillä pyritään saattamaan tekijät vastuuseen. Laillinen rangaistus on muutettavissa ja soviteltavissa oikeudenmukaiseksi.

Maailmassa on monenlaista pahuutta. Tästä pahuudesta joutuu viattomat kärsimään. Seurauksia on myös monenlaisia. Joku on huijauksen seurauksena menettänyt omaisuutensa. Joku on tapettu ja joku menetti läheisen. Joku poltti talon ja palossa kuoli jonkun ainoa lapsi. Joku kaahasi autolla väkijoukkoon ja joku halvaantui loppuelämäkseen. Joku raiskasi ja joku tuli tahtomattaan raskaaksi.

Raiskauksen uhrin kokemaa tuskaa ei voi vähätellä, mutta ei sillä voi vähätellä myöskään toisten kokemaa tuskaa.

Loppuelämän halvaantunut ihminen haluaa kyllä oikeutta, mutta ei välttämättä halua halvaantumisen aiheuttajalle samaa kohtaloa. Joillekkin riittää oikeuden antama tuomio. Toisille se ei riitä.

Voidaanko raiskatun tuskaa helpottaa abortoimalla sikiö? Ehkä hän kokee huojennusta, koska ei tahdo lasta tai olla edes raskaana. Toisaalta jää silti kysymysmerkkejä siitä, että miten olisi käynyt, jos ei olisi abortoinut? Sitä ei voi tietää. Tarinoita on monenlaisia, joten Herran haltuun täytyy tämäkin asia lopulta jättää.

Toivottavasti kukaan ei joudu kokemaan minkäänlaista pahuutta ja sen seurauksia.
Sana kuuluu: Kääntykää siis pois pahoilta teiltä, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
Kilvoitelkaa uskossa, älkääkä tehkö syntiä. Antakaa toinen toisillenne anteeksi, rakastakaa vihamiestänne, jotta teidät Jumalan lapsiksi tunnetaan.

Voihan tuota sanoa järjen vastaiseksi, mutta onko se sitä oikeasti?
Tomiiko järki järkevästi?

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Tuossa joku aika sitten silmiini osui jenkeissä feministien marssi ja juhlapuheet.

Puhuja toisti: Naisen oikeus omaan ruumiiseen, terveyteen jne.

Päähäni tulvi koko ajan ajatus, nuo ongelmat loppuisivat ehkäisyllä.

Kerroit:
"Itsekin tiedän, että olen hedelmöittynyt raiskauksen avulla...."

Oletko elännyt hyvää elämää?.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Ihan hyvä blogi, kun jättää siitä ensimmäisen kappaleen pois. Puolueuskovaisuus ja abortti/ehkäisy ovat asioina niin eri tasoisia, ettei niitä pitäisi rinnasteisina käsitellä. Erilleen ne jäävät blogisakin, mutta sopiihan se tyyliin, että jotain pitää aluksi sohaista poliitikkojen suuntaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Puheenvuoro kun on poliittinen foorumi, pitää edes alussa sivuta sitäkin puolta;)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset