Onnea Sari ja Li
Kansalainen nauttii kansalaisluottamusta, mutta puoluejohtajien kyvyt mitataan uskottavuudella. Olen salaa ihaillut Li Anderssonin kykyä keskustella, väitellä ja artikuloida asioita, kertoa lyhyesti oma ja puolueensa näkemys sujuvasti nikottelematta.
Sari Essayah on ollut suosikkini jo paljon pidempään ja kun häenstä nostettiin Päivi Räsäsen manttelin perijä on Sari säilyttänyt rehellisyytensä kansan silmissä.
Tämä käy ilmi gallupista jonka voit katsoa tästä.
Ei ole myöskään yllätys, että Anna-Maja Henriksson on kolmanneksi luotetuin puheenjohtaja Alma-kyselyssä.
Sekään ei liene yllätys, että he kaikki ovat opposition edustajia, sillä hallitus joutuu enemmän epäluulon kohteeksi kuin vastuulliset haastajat.
Miksi tämä luottamus ei sitten siirry suoraan vaalituloksiin on viiteryhmien syy tai ansio, eli kokoomuslaiset vaikka kuinka pitäisivät LI Anderronin tavasta puhua muita pussiin, eivät näytä sitä äänestyskopissa, vaan painavat sitä vahvemmin omiensa puolta, koska ihmiset aina asettuvat pitämään valitsemaansa linjaa kaikkein parhaana.
Kristillisten gallupsuosio ei ole Sarin kaudella kasvanut juurikaan, ei myöskään Alma-kyselyn mitalisijat ole nostanut vassareiden tai rkp:n galluplukoihin siinä mittakaavassa mitä Alma-kysely antaisi odottaa.
Silti ihailen Saria, Litä ja Anna-Majaa puheenjohtajina, vaikka en heidän edustamia puolueita juuri dikkaisikaan.
Joskus köy toki mielessä, miten fiksuimmat puheenjohtaja eksyvät omasta mielestä tyhminpiin puolueisiin, no Anna-Maja tekee poikkeuksen, kun on kielellisen viiteryhmän vuoksi eli ilmeisen vapaavalinnan johdosta puolueessaan.
Ruotsalaisuus tai kristillisyys ei minusta ole syy perustaa puoluetta, tai köyhyys, mutta en vastusta jos joku niin kokee. Ei minusta ruotsalaisuus Suomessa ole puolueen arvoinen aate, se on enemmän etujärjestön omainen liike puolustaa ruotsalaisuutta, tässä pakkoruotsin vastaisessa maassa.
Kristillisyyskin on enemmän uskon asia kuin poliittinen valinta.
Vasemmistolaisuus on aito perinteinen puolueaate ja Li puolustaa vasemmistolaisia arvoja varsin mallikkaasti, vieläpä niin, että kansalaisetkin häntä arvostavat yli puoluerajojen.
Onnea siis Sari, Li ja Anna-Maja.
Huonommista en puhu mitään, ei luusereista kannata mitään puhua, yrittäköön parantaa seuraavaan kyselyyn, eli vaaleihin mennessä luottamustaan äänestäjiin. Vaikka eihän heidä sitä tarvitse tehdä, kun vaaliluottamus on taattu puolueuskollisuuden tiimoilta, eli suomalainen näkee eri tavalla luottamusta, kuin on tottunut äänestämään.
Minusta luottamuksen tulisi paremmin näkyä vaaleissa, suomalainen valehtelee itselleen vaalikopissa, sillä Alma-kyselyn tulokset ja vaalitulokset eivät pidä yhtä.
Lin ulosanti on jotain sellaista, jonka hyvyyden ymmärtäminen onnistuu kiertämään ainakin minut tehokkaasti. Lähinnä mietin hampaanpaikkojeni kestävyyttä hänen esiintyessään.
Ari on Ihminen isolla iillä eikä siten alkanut lyömään lyötyjä. Tyydyn itsekin vain toteamaan että pahnanpohjimmaisten sijoitus vastaa varsin hyvin omia ajatuksiani.
Ilmoita asiaton viesti
En useinkaan ole Lin kanssa samaa mieltä, mutta hyvin ymmärrän hänen pointtejaan, ja on hykerryttävää seurata miten hän kieppuu kuin kasiainen koukussa vain voittaakseen väittelyn.
Siksi kai tuo hammaspaikkojen lonksuminen on hyvin yleistä useimmissa olohuoneissa kun televisiosta tulee Lin osuus keskustelusta.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö ole erikoista, kun vähemmän menestyneiden puoluejohtajien puolueet kuitenkin keikkuvat galluppien kärjessä? Ehkä asia sittenkin ratkaisee, eikä pelkkä ”BB”?
Ilmoita asiaton viesti
Vaan kun ei ole ratkaissut, Sarin puolue on jämähtänyt paikoilleen, eikä nostetta tule vaikka kuinka puheenjohtaja olisi kaikista puoluejohtajista luotetuin.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin tykkään Sarista ihmisenä ja Liistä myös. Kestävyysurheilua harrastaneena ja filosofiaa lukeneena tiedän haasteet ruumiin – ja aivojen käytölle. Jos ymmärsit, osoitin mielipiteeni poliittisen liikkeen merkitykseen, suhteessa kulloiseenkin ”puheenjohtajaan”.
Ilmoita asiaton viesti
Minustakin Li on hyvä.
Hän selvästikin valmistautuu keskusteluihin hyvin.
Hän käyttää niitä paukkuja joita vasemmistoliiton lippaassa on mielestäni aika tehokkaasti.
Sysimustana porvarina minun tietysti on vaikea olla hänen kanssaan ihan kaikesta samaa mieltä:)
Ilmoita asiaton viesti
Hirviökolmikko: Li Andersson, Emma Kari ja Tytti Tuppurainen. Rukoilen, etten tarvitse koskaan nähdä heistä yhtäkään ministerinä.
Ilmoita asiaton viesti
Minun mielestä Sampo ja Jussi edustivat varsin monessa asiassa varsin ymmärrettävää ja kansan tajuista mielipidettä. Sarin nostan myöskin korkealle.
Ilmoita asiaton viesti
Terho on minusta pelkkä suunpieksäjä vailla hartioita joilla puheet muuttuisivat lihaksi. Jussi taas puhuu viisaita, mutta ei monikaan kuuntele, kun se puhe on liikaa keskittynyt yhteen ja ainoaan sanomaan. Perussuomalaisuus ei ole aate siinä mielessä kuin puoluiden aatteen tulisi mielestäni olla. Se on lähinnä vastine sille, mitä RKP edustaa Suomessa ruotsi-vähemmistön etuja, persut edustavat perussuomalaisten etuja vailla minkäänlaista aatepohjaa.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä mistä johtuu mutta aina kun näen Li:n haastatteluja niin tulee Mengele mieleen, silmien takana on jotain joka häiritsee.
Ilmoita asiaton viesti
Tulee mitä tulee mieleen, mutta Li pärjäsi Alma-kyselyssä ja siitä onnittelut hänelle.
Ilmoita asiaton viesti
Jossain sotekeskustelussa osaanottajina olivat Li,prof Kekomäki,joka omien sanojensa mukaan on sysimusta porvari sekä statisteina joku kepulainen sekä terveysalan yrittäjä.Li piti tavoilleen ominaisen selkokielisen,hyvin jäsennellyn noin minuutin puheenvuoron,tuskin muisti vetää henkeä välillä.Kun Li oli lopettanut,niin kului korkeintaan nanosekunti ja Kekomäki sanoi yhden ainoan sanan -TÄSMÄLLEEN
Ilmoita asiaton viesti
Aika jännä, että Vihreiden Touko Aalto hännän huippuna, vaikka kaveri on jokseenkin varmaan ihan symppis ihmisenä, tosin ne toilailut laitan ”ideologian” piikkiin.
Tietysti nämä kyselyt näemmä ihmisillä menee sen mukaan, kuinka Politiikko onnistuu lupaa kuuta ja taivaita. Jos samainen kysely tehtäisiin 3 vuoden päästä, nuo eivät olisi kärjessä, ainoastaan Sari voisi olla. Sari on aina ollut realisti.
Ilmoita asiaton viesti
Li edustaa SKDL:n aleniuslaisen siiven, jossa minäkin aikanaan politikoin, idealistisia perinteitä.
Politiikassahan yleensä pyritään kahteen asiaan: 1. oman vallan lisäämiseen, ja 2. kannattajien etujen ajamiseen.
Sotessa KEPU halajaa valtaa, ja KOK kannattajilleen ja sukulaisille rahaa.
SDP haluaa valtaa ja viimeisille duunareile etuja saadakseen heiltä ääniä, muista viis.PS haluaa maahanmuuttoon kuluvat rahat kannattajilleen, sehän sanotaan ihan julkisesti. KOK taas arvioi kannattajiensa rikastuvan maahnmuutolla, jne.
Li on viimeinen häivähdys idealismista, ts. aatteiden, ja asioiden ajamisesta välittömistä hyötynäkökohdista piittaamatta.
Länsimainen dummokratia on rappeutunut eturyhmä- ja valtapolitiikaksi. VL:ssa ja vihreissä on vielä idealismia, joskin sekin voi olla tuhoisaa. Waltari sanoi aikanaan, että suurimmat idealistit ovat ihmiskunnan historiassa saaneet aikaan suurinta kärsimystä. Itse hän kyllä teki natsipropagandaa sodan aikana, joten oli aihettakin pettyä.
Mieluiten itse äänestäisin RKP:tta, mutta kun Lahdessa ei voi. Viisainta varmaan lopettaa äänestäminen; aloin uudelleen äänestää persuvaaran vuoksi, mutta se taitaa olla ohi.
Ilmoita asiaton viesti
”Li edustaa SKDL:n aleniuslaisen siiven, jossa minäkin aikanaan politikoin, idealistisia perinteitä.”
Alenius taisikin olla ensimmäinen seksuaalivähemmistöjen ja muslimimaahanmuuttajien puolestapuhuja.
Ilmoita asiaton viesti
Ja Makkosella on varmasti esittää joku linkki tai muu peruste heitolleen? Ele Alenius ei ole koskaan ollut Vasemmistoliiton jäsen, eli siinä suhteessa olen Aleniuksen kanssa yhtä.
Ilmoita asiaton viesti
Joku tuolla väitti että Aleniuksella ja Li Andersonilla olisi samanlainen ideolgia. Alenius sitten varmaan ajoi vähemmistöjen, erityisesti seksuaalivähemistöjen ja ja maahanmuuttajien etuja sekä identiteettipolitikkaa kuten Anderson.
Ilmoita asiaton viesti
Li siis jatkaa linjaa minkä Ele Alenius aloitti Ja Kalevi Kivistö piti elossa, jota linjaa myös Claes Andersson edusti. RKP:n puolueohjelma on maltillinen, mutta se ei ole noussut edes persuvaaran vuoksi, tai ehkä olet oikeassa, että se vaara on jo menneen jytkyn jälkijäristyksiä ainoastaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Mieluiten itse äänestäisin RKP:tta, mutta kun Lahdessa ei voi. ”
Mieli voisi vaihtua jos muutat paikkakunnalle jossa voi. Kokemusta on.
Ilmoita asiaton viesti
Lahtelaiset siis kiittävät hiljaa onneaan siitä, mutta kaipaavat mahdollisuutta olla väärässä:)
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelinko kommenttia siksi, että kommentoija Roponen lupasi olla äänestämättä? En, vaan siksi, että tuossa kommentin alussa oli reipasta analyysiä puolueista.
Minulla on sellainen käsitys, ettei edustuksellinen demokratia toimi, jos ihmiset eivät äänestä.
Ilmoita asiaton viesti
Galluppi :
https://youtu.be/3UsoMwqV4Sk
– Tuo laulu kyllä kertoo miten hyviä ne on
Ilmoita asiaton viesti
Jos uskottavuus ajatellaan linjan säilymisenä, luotettavuutena siinä, niin silloin voin käsittää, että soma Li on kärkipaikoilla. Kun hänelle kuitenkin vasemmistolainen väkivalta on parempaa väkivaltaa, niin en nyt oikein olisi luottavainen, jos hän olisi pääministerinä.
Tri Halla-aho on ollut mielestäni linjallaan koko ajan, mutta se ei sitten näyttäisi tuottavan tässä mittaukseissa uskottavuutta.
Sari Essayah pääministerinä ei aiheuttamisi minussa levottomuutta. Toki ihmettelisin, miten se nyt noin on käynyt. Tässä siis minulla selkeä ero kahden kärkinimen osalta.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen puoluejohtaja varmasti klaaraisi pääministeriyden, jos saisi edes hiukan tukea;)
Ilmoita asiaton viesti
Häntää pitävät Halla-aho ja Aalto ovat molemmat pettäneet vaimoaan avioliitossa. Aallon kohdalla tämä narahtaminen tuli heti puoluejohtajuuden alkutaipaleella. Halla-ahon avioliiton ulkopuolisesta lehtolapsesta tiedettiin jo ennen tämän puheenjohtajuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Sarin tulisi kertoa julkisuudessa, millaista käsitystä poliittisesti viime kädessä puoluelleellaan haluaa edelleen edestuoda ja millä varoin ?
Lin tulisi selvittää sosialisminsa tai kommunisminsa todellisia ideologisia tavoitteita äänestäjilleen.
Toukon ei tarvitse enää tehdä yhtään mitään, sillä kaikki on jo tehty ympäristöpuolueessa päin Vantaata, josta ei ole enää paluuta päätöksenteon keskiöön.
Alma Media jatkaa edelleen SDP/Ay-siiven ihannointia ja nuolentaa, huolimatta ilmiselvistä vuotavista peräpukamista bajamajojen yleistyessä hauskanpidoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Jep!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä noissa naisissa on karismaa. Liittäisin silti joukkoon Huhtasaaren ja sen -uhm- -uhm- kokoomuksen selväjärkisen jääprinsessan.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoittanet Elina Lepomäkeä, joka joutuu painimaan nyt soten sijaan naisten oikeudesta aborttiin mahdollisessa huomisessa äänestyksessä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuntuu siltä, että tässä vaikuttaa sellainen ilmiö, että nämä Li ja Sari kykenevät allekirjoittamaan sen idealismin, mistä puhuvat ja toiset puhuvat lämpimikseen.
Tuossa esimerkki siitä, kun idealismi romahtaa ja seikkaillaan miellyttämisen ja kannatuksen kalastelun suossa: https://yle.fi/uutiset/3-10412000
Ilmoita asiaton viesti
Oikein tuntuu tuntuvan, eli pitää puhua siitä mitä itse kokee, eikä sitä mitä odottaa ihmisten haluavan kuulla.
Ilmoita asiaton viesti
Puhutaankohan me nyt samasta Li Anderssonista? Minä olen nähnyt televisiossa vain tärkeilevän besserwisserin, joka varsinkin taloutta sivuavissa kysymyksissä on lähes yhtä kuutamolla kuin edeltäjänsä, joskin ehkä osaa peitellä sen hieman paremmin. Tietysti jos määrätietoinen jankuttaminen on pussiin puhumista ja jonkun vasemmistolaisen yhteiskuntatieteilijän mielipiteen siteeraaminen huolellista valmistautumista, niin sitten kyllä, mutta tuohon samaan pystyy moni muukin.
Itse olen aina ajatellut Li Anderssonin viehätyksen perustuvan paremminkin siihen, että hän tarjoaa nuorille naisille samaistumiskohteen, ja vanhemmatkin äänestävät, kun se on niin kiva likka. Kieltämättä onhan hänen esiintymisensä ja olemuksensa aika paljon raikkaampaa kuin muiden puolueiden puheenjohtajilla ja aimo harppauksen sivistyneempää kuin edeltäjällään. Vaikea uskoa, että Li Andersson ministerinä sammuisi ravintolapöytään kesken edustustehtävien, mutta yhtä vaikea minun on uskoa sitäkään, että hänellä ministerinä olisi yhtään enempää annettavaa tälle maalle kuin Arhinmäelläkään.
Mutta onnea silti, onhan se kiva, että kansa tykkää. Ovatko sitten tosiasiassa ihmiset vastanneet aidosti kysymykseen poliitikon uskottavuudesta – vai johonkin muuhun? Esimerkiksi epäsuosittua politiikkaa harjoittavan hallituksen pääministeri tuskin saisi minkäänlaisessa kyselyssä positiivisia arvioita, vaikka kysyttäisiin, kenellä puheenjohtajista on kaunein hymy, mukavin puoliso tai tyylikkäin olohuone.
Ilmoita asiaton viesti
48% kysellyistä näkee asian toisin, sinä kuulut enemmistöön.
Ilmoita asiaton viesti
Liityn onnittelijoihin: onnea Sari ja Li.
Ilmoita asiaton viesti
Li=punavihersoini,,muut ok !
Ilmoita asiaton viesti