Ari Alsio - puolueisiin sitoutumaton Aappa A taistelee paremman maailman puolesta "Oulusa".

Politiikka vs demokratia

Vasemmisto-oikeistoakseli on mennyttä aikaa, koska meillä on demokratia. Demokratiassa enemmistö päättää mitä olemme, silloin kun oikeisto voittaa vaalit ei ole vallassa olevaa vasemmistoa, koska demokratiassa äänestämällä luodaan uusi maailma.

Johannes Virolainen jo aikanaan julisti, että vaalit on pidetty ja pulinat pois. Vaalikaudella on siis voittajan laki, mutta nyt on vaalit taas tulossa ja vasemmisto nostaa päätään ja on masinoinut SAK avamaan pelin, kuten niin monesti aiemminkin ay-liike ottaa ohjat ja demarit vaalivoiton jokaisen porvarihallituksen jälkeen tulee siis vasemmisto lujaa esille.

Aika vanhakantainen ote maailmankuvaan on tuollainen eipäs-juupas mittelö, utopia vastaa dystopia. Vasemmiston utopia on kaatunut Neuvostoliitossa ja siellä on nyt venäläismallinen Putinin dystopia.

Täällä meillä oikeisto ei ole lunastanut vaalilupauksiaan auvoisesta onnesta kapitalismissa, jossa mehiläinen ei hedelmöitä vaan pistää rahat omaan taskuunsa.

Oikeisto ja vasemmisto ovat saman yhteiskunnan kaksi eri puolta, eikä siinä keskellä ole mitään Suomen Keskustaa tai liberaaleja, on vain vasemmisto ja oikeisto.

Poliittinen fiktio, jossa kaksi ääripäätä, mutta niin, että sisäreunat hankaavat voimakkaasti toisiaan. Näin harhautetaan äänestäjiä luomalla visio paremmasta yhteiskunnasta sanomalla, että vastakkainasettelu olisi rinnakkaiseloa demokratiassa. Näin ei todellakaan ole. Kun oikeisto voittaa alkaa vasemmistolaisille epämiellyttävä kausi ja he tekevät oikeistolaisten elämästäkin yhtä helvettiä, sillä vasemmisto ei luovuta vaikka vannoo demokratian nimiin.

Tyypillinen esimerkki on Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi. Käyttäytyykö kansa siellä nyt vaalituloksen mukaisesti ja arvostaa demokraattista valintaa? Ei todellakaan, vaan Trumpia yritetään kammeta kaikin keinoin ulos tuoliltaan.

Meillä samaa tapahtuu herra Sipilää kohtaan, mutta ei niin räikeästi. Me suomalaiset olemme niin nössöjä, että emme uskalla syyttää aivan olemattomia.

Oikeiston voitto ei siis tuo mitään hyvää, kun vasemmisto roikkuu takinhihassa ja vaikuttaa kaikkiin päätöksiin negatiivisesti ja siihen vaikutelmaan vasemmisto juuri pyrkii, että oikeistolaiset hallitukset näyttäisivät kehnoilta. Vasemmistohallituksilla ei ole ollut tätä samaa ongelmaa, kun Suomessa Kokoomus ja Keskusta oikein verissäpäin kilpailevat, kumpi pääsee demareiden kanssa hallitukseen.

Suomessa ainoa oikea mahdollisuus on vaikuttaa asioihin dynamisesti on olla demareiden kaverina hallituksessa.

Tietysti oikeistolaisilla on voitettujen vaalien jälkeen sellaiset odotukset, että nyt asioita tulee kuntoon, kun vallassa ovat porvarilliset voimat. Mutta taivas ei olekaan niin sininen, eikä ilma lämmin ja jos on niin se on liian lämmin suorastaan tukala.

Demokratia ei siis toimi, koska puolueet eivät kunnioita vaalituloksia. Puolueet näkevät peilistä vain itsensä, eikä heidän tehtävänä olekaan laittaa asioita yhteiskunnassa kuntoon, riittää kunhan vain oma puolue pärjää gallupeissa.

Oikeistolla oli kaksi paikkaa Suomen lähihistoriassa tehdä eroa tähän nykyiseen pattitilanteeseen jossa demokartia on pysähtynyt Kekkosen aikaan, mutta Kekkosen keinoja ei enää ole käytössä.

Ne kaksi tapausta sattuivat molemmat Alex Stubbille, joka ne jätti käyttämättä.

Ensimmäinen kerta Alexille annettiin, kun hän pääsi pääministeriksi yllättäen, Jyrki Kataisen pötkiessä pakoon Brysseliin, jossa hän ei kuitenkaan halua enää jatkaa. No Alex sai pääministerin tehtävät jokseenkin keltanokkana politiikassa olleena, sillä hänhän oli aiemmin virkamies joka Jyrki Kataisen pyynnöstä saapui meille ulkoministeriksi. Eikä Alex osannut poliittista vastuuta kantaa, vaan alistui uskomaan, että mahdotonta hallituspohjaa voisi hallita, vaikka ensimmäinen pääministeri jo pötki pakoon.

Toinenkin kerta Alexille tuli, kun nykyinen pääministeri Juha Sipilä (kesk) kiristi hallituskumppaneitaan uhkaamalla mennä presidentin puheille jos ei kepun tahtoa noudateta. Siinäkin kohtaa Alex taipui uskomaan, että parempi on istua hallituksessa kun laittaa asiat demokraattisesti oikeaan asemaan, eli uudet vaalit, kun vaalitulosta painostetaan kiristyksellä ja uhkailulla. Suoraselkäisyys siis uupuu nykyisiltä poliitikoilta, demokartiassa voidaan siis pakottaa, kiristää, uhkailla vaalitulosta kunnioittamatta, eikä hallitus kaadu koskaan.

 

Juha Sipilällä on nyt mahdollisuus pitää sanansa, eli tulos tai ulos, mutta Juhakaan ei ole muistavinaan mitä on sanonut.

 

Näin turmelee valta parhaimmatkin miehet. Timo Soini ja perussuomalaisuus oli myös puhkaista poliittisen patin. Kansa villiintyi antamaan jopa kaksi jytkyä perussuomalaisille, mutta siitä huolimatta Timo Soini pakeni hallitukseen, kun valintana oli valita demokratia tai valta hallituksessa.

Utopia vastaan dystopia siis jatkuu, vaikka demokratiassa vaalit ratkaisevat, mutta käytännössä vaalit eivät ole ratkaiseet mitään.

Vaalit ovat Suomessa yhtä tyhjän kanssa, vaikka ne olisivt rehelliset ja vailla vaalivilppiä, ei niillä ole merkitystä, poliitikot tekevät aina samalla tavalla. Selittelyt alkavat jo vaalivalvojaisissa. Vaikka olisi tullut turpiin miten kovaa tahansa on kyseessä vähintäinkin torjuntavoitto.

On kuitenkin monta syytä, miksi kansalaiset tunnustavat vaaliutopian puhtaana demokraattisena teoksena. Se johtuu siitä, että ajatus utopiasta itse näyttää olevan mahdotonta. Luovutaan uskomasta, kun poliitikotkin pyörtävät sanojaan.

Todellinen, materiaalinen täydellisyyden maailma ei todellakaan voi olla olemassa siksi on niin hyvä luovuttaa peli pelureille ja varata vain itselle kulhollinen popkornia ja pehmeä nojatuoli, jossa sitten tsiigailee kyselytunnin poliittista temmellystä.

Tällainen maailma ei ole vain epärealistinen vaan myös epäkäytännöllinen.

Politiikassa suurta valtaa käytetään hallitsemaan kansalaisia. Tässä yhteydessä ihmiset, joilla on vallan voima kehittyvät valtapolitiikassa edistyksellisemmiksi ja progressiivisemmiksi kun politiikan tulisi kehittää kansaa, kehittääkin se oman valtansa jäädyttämistä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Sipilä on täysin sidottu Keskustan klikkeihin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jos tuo on totta, voimme kysyä, missä demokratia?

Pekka Iiskonmaki

#2
Keskusta rakoilee vahvasti maallisen ja hengellisen tasapainoa etsien.

Seppo Kääriäisen olemus kertoo paljon rivien välistä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #9

Jospa kepulaisuus onkin enemmän uskonto kuin yhteiskunnallisten asioiden hoitopuolue?

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Presidentti Niinstökin sanoi kerran, että ei se nyt mitään maailmaa mullista, jos hallituksia kaatuu, se on ihan olennainen osa politiikkaa.

Meillä on vääristynyt käsitys puolueilla, että kun kerran pääsee hallitukseen niin siitä on sitten neljä vuotta pidettävä kiinni, vaikka omat asiat jäisivätkin kokonaan pois hallituksen työstä.

Kokoomus on hyvä esimerkki tällä hetkellä, sillä ei tuo sote mene lainkaan niinkuin siellä alunperin ajateltiin, ja silti pidetään kiinni hallituksesta, ettei vain valta karkaa.

Mitä sitten jos hallitus aika ajoin kaatuisi, silloin tulisi vaalit ja taas uudet yrittäjät, ja jos siilloinkaan ei toimi, niin sitten taas uusitaan vaalit.

Kansakin saisi vastinetta äänilleen, kun edes joku pitäisi edes hiukan kiinni periaatteistaan, kompromisseja pitää tietysti tehdä mutta rajansa kaikella.

Vallanhimo ylittää nykyään kaiken, ja siksipä tämäkin hallitus edelleen istuu.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Toni Rintala

"joku pitäisi edes hiukan kiinni periaatteistaan"

Kalliiksihan se tulisi, jos kaikki pitäis linjansa ja hallitus kaatuisi kuukauden välein ;)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tuskinpa kaatuisivat kuukauden välein, turha toivo.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Olipa siinä Havukka-ahon ajattelua vähäksi aikaa! Tarvittiinko inspiraatioon kolme tuntia sienimetsässä vai riittikö lyhyempi rupeama pihatöitä?

Oikeisto - vasemmisto on monessa mielessä päättynyt matsi, mutta jotain on jäljellä: suhtautuminen julkiseen sektoriin. Pitäisikö toiminta järjestää yhdessä ja yhteisvastuullisesti, vai olisiko se siirrettävä bisneksenteon täysammattilaisille, joilla on toisaalta alan koulutus, toisaalta taloudellinen motivaatio hoitaa homma tehokkaasti?

Nykyiset ottelut ovat ennen kaikkea kansallisuus - kansainvälisyys ja (jossain määrin) luontoarvot - raha.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kävin sienimetsässä, ja nyt on kastike valmis. Aivan ihanan puhtaita männyn herkkutatteja on ilmestynyt.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Demokratia ei siis toimi, koska puolueet eivät kunnioita vaalituloksia."

Luokkayhteiskunnassa on olemassa materiaalisia vastakkainasetteluja aivan riippumatta siitä, nähdäänkö ne vai ei ja ymmärretäänkö niitä vai ei.

Noista materiaalisista vastakkainasetteluista kumpuaa eri luokkia ja eturyhmiä puolustavat puolueet ja niiden välinen taistelu, ellei sitä ole fasistisen diktatuurin voimin tukahdettu.

Fasismi on kapitalismia, jossa on fyysisellä väkivallalla estetty riistetyn luokan taistelu riistäjiään vastaan. Fasistisessa diktatuurissa tarkoituksena on siis sementoida kapitalistinen talousjärjestelmä vaikka se ei palvele kansan enemmistön tarpeita.

Sosialismissa eli proletariaatin diktatuurissa puolestaan luokkajako eli materiaaliset vastakkainasettelut on poistettu ja työväenluokan diktatuurin avulla estetään riiston uudelleen alkaminen.

"Demokratia ei siis toimi, koska puolueet eivät kunnioita vaalituloksia."

Koulussa meille opetettiin tuollaista ruusunpunaista lapsenuskoa demokratiasta: Kansa valitsee vaaleissa vapaasti kenet haluaa ja sitten valitut edustajat päättävät ihan vapaasti mitä kansa haluaa ja sen jälkeen kaikki kunnioittavat sitä iloisesti ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Todellisuus on toisenlainen: Kapitalistisessa yhteiskunnassa valta on kapitalistiluokalla ja kapitalistit asettavat raamit sille, mitä päätöksiä kansan valitsemat edustajat voivat tehdä. Talouteen vaikuttavaa politiikkaa ei voi muuttaa äänestämällä, vaan pelkästään muuttamalla yhteiskunnassa vallitseviaa omistussuhteita.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

> ellei sitä ole fasistisen diktatuurin voimin tukahdettu
Oletko kuullut eräästä toisesta diktatuurista?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset