Ari Alsio - puolueisiin sitoutumaton Aappa A taistelee paremman maailman puolesta "Oulusa".

Ihana Eurooppa, hyvää Eurooppa-päivää, mutta...

Karl Marx "keksi" laman teoritisoimalla, että täystyöllisyydessä palkat nousevat ja yritysten kate katoaa, yritys kuolee. Sitä vastaan keksittiin inflaatio, joka kompensoi palkkojen nousua. Ay-liike siis lakon uhalla vaatii lisää palkkaa eli inflaatiota, kun inflaatio on EU:ssa asetettu 2 prosentin katon alle on järjestelmä pattitilanteessa.

Inflaatiota ei saa olla, joka tietää palkkojen jäädytystä, joka johtaa lakkopaineeseen ja lopulta talouden ylikuumenemiseen ja lamaan. Eli kaikki tuo, kun lakoille on aina saatava joku päätös, muutenhan talous joka tapauksessa sakkaisi. Eli jos ei ole nokka kiinni on pyrstö jumissa, kun entisellä harakalla.

Marx kuvasi taloutta sahanterällä, eli on nousuja ja laskuja säännöllisen periodin tahdissa. Tätä ei ole vielä pystytty uudistamaan.

Miksi inflaatio on peikko Euroopassa? No siksi, että Eurooppa ei ole vielä valmis. Eurooppa on vain löyhä ryhmä maita joissa on eriasteiset paineet talouden suhteen. On Saksa joka on ryöstäytynyt muilta ja on Ranska jonka alamäki vain jatkuu ja jatkuu. Saksa elää toista vaihetta kuin Ranska, mutta molemmille maille on komissiolta vain yksi ja sama lääke. Sehän on kuin jakaisi unilääkettä unitautiselle ja myrkkyä tervejärkiselle.

Ja sitten hitaus päätöksissä on käsittämätöntä Euroopassa. Kun 1995 päätettiin inflaation suuruuden hillitsemisetä korkeintaan 2 prosenttiin sitä ei vieläkään ole kumottu, vaikka kohta on neljännesvuosisata kahlattu elämää eteenpäin.

Kun jenkit laittoivat setelikoneet laulamaan 2008 jälkeen taltuttaakseen taantuman niin Euroopan Keskuspankki keksi saman lähes 10 vuotta myöhemmin. Oli pakko odotella jenkkejä, muuten olisi syttynyt kilpalaulanta, joka olisi voinut päätyä superinflaatioon.

Jos Eurooppa haluaa painaa inflaation alle 2 %, niin miksi se haluaa yli 3 % talouskasvua, sehän on mahdoton yhtälö, koska sehän johtaa väistämättä lamaan. Jos inflaatio nollataan on myös kasvu nollattava.

Inflaation suitsiminen Euroopassa on johtanut deflatoriseen talouspolitiikkaan ja sitten hämmästellään miksi deflaatio uhkaa meitä. Saksa on hiffannut Euroopan ”edut” eli se pitää muita jäsenmaita alle 2% kasvussa ja kasvaa itse sen mitä toisten taantuma vain antaa myöten. Saksa on ymmärtänyt hyötyä jäsenyydestä. Mitä heikompi kasvu on EU:n muulla alueella sitä vahvemmaksi nousee Saksa. EU:n talousveturina Saksa estää muiden jäsenmaiden kilpailukykyä, koska inflaatioleikkuri alkaa heti purra, kun joku toinen jäsenmaa kolkuttelee yli 2 prosentin kasvua.

Inflaatiosta "hyötyvät" palkansaajat korkeimpina palkkoina ja he luottavat siihen että ammattiyhdistykset huolehtivat jatkossa heidän palkkojensa noususta. Euroopan inflaatioleikkuria eivät ole siis työväen edustajat keksineet. Inflaatiokaton ovat laatineet sijoittajat ja pankit, joiden reaalitulot heikkenevät voimakkaassa inflaatiossa nopeasti.

Suomi on siis lamassa pankkien ja sijoittajien pyynnöstä. Heillä ilmeisesti on jo tarpeeksi hyvät oltavat ja rahaa riittävästi kun eivät halua mitään muutosta, vaikka Suomessa oli ennätyspitkä taantuma.

Sisäinen inflaatio ei toimi halutulla tavalla, jos joku jäsenmaa toimii eri suuntaan. Eurooppa-laiva juhlii taas tänään, mutta kovin on Eurooppa-laivan kyljissä hinaajat vetämässä eri suuntiin. Ranska ja Saksa haluavat kuliseissa näyttää ystävyyttään, mutta se ei riitä, Saksan on lopetettava muiden jäsenmaiden taantumien hyödyntäminen. Se ei tietysti ole kokonaan saksalaisten vika vaan meidän muiden jäsenmaiden heikkous, mahdollistaa tämän "riiston".

Eurooppa-laivan on otettava uusi kurssi ja uusi yhteinen järjestys, vanhaan ei voida palata, tähän ei voida jäädä on jo aika mennä täysillä eteen - kuten mummo lumessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Klassisen talousteorian mukaan toki inflaatiolla on taipumus kiihtyä talouskasvun aikana ja laman vallitessa puolestaan mennään delfatoriseen suuntaan.

Tällaiset lainalaisuudet, jotka varsin hyvin toteutuivat 20-30 -lukujen Yhdysvalloissa osaltaan voimistaen uskoa talousteorioiden paikkanspitävyyteen, eivät kuitenkaan toisen maailmansodan jälkeen enää ole osoittautuneet yleispäteviksi. Suomessakin vallitsi korkea inflaatio 70-luvun puolenvälin jälkeen samalla kun maa taisteli matalasuhdanteesta eroon pääsemiseksi hätätilahallituksineen. Samoin Sveitsissä on toisen maailmansodan jälkeen vallinnut suurimman osan aikaa vakaan vankka talouskasvu, mutta inflaatio useinmiten ollut lähellä nollaa, samoin työttömyys.

Periaatteessa talouskasvu ilman inflaatiota on täysin mahdollista ja sitä helpompaa se on mitä enemmän kasvu tulee tavaraviennistä ulkomaille. Suomi onkin esimerkki maasta, jonka BKT:sta verraten suuri osuus tulee juuri ulkomaankaupasta.

Yhteisvaluutan aikana kohonneita "kotikustannuksia" ei voi korjata valuuttakurssien kautta, joten jos niitä kustannuksia kohotetaan (esim. palkankorotusten muodossa) niin sitten joustetaan työllisyydestä pienentyneen menekin vuoksi. Muuta joustoa ei ole. Euroopan keskuspankki ei paina lisää rahaa siksi, että Suomen duunarit lakkoilevat itselleen korkeampia palkkoja.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei tietenkään oaina, mutta meidän ay-liike ei sitä katso vaan nytkin on RL hakemassa vain lisää ja lisää, lakon ja työsulunkin uhalla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Periaatteessa talouskasvu ilman inflaatiota on täysin mahdollista ja sitä helpompaa se on mitä enemmän kasvu tulee tavaraviennistä ulkomaille. Suomi onkin esimerkki maasta, jonka BKT:sta verraten suuri osuus tulee juuri ulkomaankaupasta.

Tottahan se mahdollista on, mutta ei tuon Marxin kaavan mukaan. Tuollaista kehitystä kutsutaan vaurastumiseksi, mutta onko meillä kykyä ja tahtoa vaurastua?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset