Niinistön puhe ja tentti

Tasavallan Presidentii Sauli Niinistö on puhunut. Jos joku odotti enemmän on syytä puhujassa enemmän kuin odottajassa.

Näin se menee, kun yksi on ylitse muiden ovat kaikki virheet joita hän tekee paisuteltava mahdollismman suureksi, muuten keskustelu tyrehtyy täysin, koska suomalainen ei osaa kehua.

Ihmeen vähän on vikoja löytynyt Niinistön puheesta tai tentistä. Nekin mitä on löytynyt on tietysti tuotu suurella toiveella esiin ja kertoja odottaa suurta notkahdusta Niinistön kannatukseen.

Vaalikamppailun aikana olen sivusta seurannut, miten oman ehdokkaan on aina toimittajat tyrmänneet tyysti, jos näin ei tapahdu sanotaan, että toimittaja on lepsuillut tahallisesti. Naurettavaa! Suomlainen jääkiekkokansakin tuon ongelman tietää, aina kun Suomi pelaa huonosti on tuomarit tehneet ne suurimmat virheet.

Kun Laura Huhtasaari oli vaikeuksissa toimittajan kynsissä, niin selvääkin selvempää oli, että toimittaja oli vittumainen. 

Kun Paavo Väyrynen toisteli Niinistön nimeä puheessaan kyllästymiseen saakka, niin puhe oli hieno kannattajien mielestä.

Jos joku omistaa auton niin hänen oma merkkinsä on aina kaikkein paras, vaikka se olisi täysi romu. Me vain pidämme omastamme kiinni viimeiseen saakka. Pahimpia ovat ne jotka sitten muuttavat merkkiä, entisestä merkistä tuleevaihtohetkessä aivan paska ja nykyinen on paljon parempi, kuin minkään ennen.

Puolueisiin pätee sama. On päiviä jolloin katsomme sormien lävitse asioita joita oman puolueen edustajat tekevät, se ehkä meitä sisäisesti häiritsee ja kiukkumme nouse, mutta ulospäin näytämme, että meidän puolue on paras kaikista. Paine sisällä kuitenkin kasvaa ja siiteen kun vihaamamme puolue tekee pienenkin rikkeen puramme kiukkumme siihen. Onko se reilua, se pitää jokaisen tykönäään miettiä.

Odottelin tänään Irja Laamasen kirjoitusta, eli jatkoa hänen kiitettävään presidenttiehdokas-sarjaan. Sitä ei valitettavsti tullut. Ehkä siksi, että Niinistön puheesta ei jäänyt paljoa sanottava, niin tyhjentävä se oli. Puhuja tyhjensi pöydän, eikä meille blogisteille jäänyt yhtään virhettä mistä purnata. No Irja ei purnaa, hän kirjoittaa asiaa ja siksi hänen avauksiaan odotan innolla.

Toimittaja ei päästänyt Niinistöä helpolla, mutta Niinistön vastaukset olivat kokonaisia, ehkä joskus liiankin perusteellisia. Ei olisi tarvinnut niin syvältä perusteluja aina kaivaa, muta se on Niinitön tapa vastata. Muutama kysymys sai yllättävän vastauksen, eli Niinistö ikäään kuin antoi toimittajalle viisaampana periksi ja pääsi näin pälkähästa. Ehkä Sauli oli huomioimut, että jos jää inttämään toimittajan kanssa häviää varmasti.

Saulilla oli siis hyötyä siitä, että Huhtassaai ja Väyrynen olivat keulilla ja pääsi näin toimittajien tyylistä kiinni ajoissa. Jos Laura Huhtasaari saisi nyt samat kysymykset eteensä hän pärjäisi varmasti paremmin, vaikka toimittaja tekisi samat kysymykset. Syy ei siis ole toimittajan.

Syy ei myöskään ole Ylen, eli Jan Andesson ei tullutkaan haastamaan Sauli Ninistöä, kuten täällä blogistanissa pahimmat Niinistön vihaajat vihjailivat näyttävästi.

On vaikea minun ymmärtää, millainen viha joillakin sydämessään asuu joitakin ehdokkaita kohtaan. Jo ennakolta maalaillaan piruja seinille jne…

On muistettava, että poliitikotkin ovat vain ihmisiä, ei Väyrynen tai Niinistö teknisesti poikkea ihmisestä mitenkään, mutta molemmat saavat vihaa niskaansa, ihmisiltä, jotka eivät ehkä koskaan ole tavanneet kyseisiä henkilöitä. Mistä se viha sikiää, jos ei ole henkilökohtaista kokemusta edes henkilöstä?

Itse olen tavannut henkilökohtaisesti Paavo Väyrysen ja hän on aina ollut minulle sellainen poliitikko jota en äänestäisi, mutta tapaamiset ovat olleet miellyttäviä, eikä minulla ole vihaa tai kaunaa Paavo kohtaan. Olen ottanut joskus tavakseni ottaa itselleni vastakkainen poliittinen kanta asioihin kuin Paavo. Siinä mielessä hänestä on ollut minulle paljon hyötyä.

Olen tavannut myös Matti Vanhasen ja mielikuva jonka hänestä näiden tapaamisten aikana on syntynyt on positiivinen, mutta en silti äänestäisi häntä. Matti on mukava seuramies, mutta hänen linjansa on liikaa puoluetoimiston kanta, kuin hänen oma kantansa.

Merja Kyllösen kanssa on myös keskustellut, hän on iloinen vilpitön ja ehkä hiukan tuore ja siksi kainokin poliitikkona. Mikään ei estä minua häntä äänestämästä. Hänessä ei henkilönä kiusaa minua mikään erityinen ja siksi hän jää vielä toistaiseksi minulle seurantaan. Ehkä seuraavissa pressavaaleissa hän on jo kypsempi poliitikkona.

Pekka Haaviston tapasin vuosia sitten erään toimeksiannon seurauksena. Minun piti hakea eräs puhuja erääseen tilaisuuteen, kun menin paikalle sovittuun aikaan häntä hakemaan oli Pekka Haavisto kertomassa, että puhuja on estynyt saapumaan. Tämä tapahtui paljon ennen kun Pekka Haavisto oli politiikan ytimessä, enkä voi sanoa, että olisin koskaan tavannut poliitikko Pekka Haavistoa, enkä siksi voi häntäkään vihata.

Sauli Niinistönkin olen tavannut muutaman kerran, ensimmäisellä kerralla hän oli hyvin kiireinen mies Kolilla. Sauli puikkelehtikuin elohiiri ihmisten välissä ja ajattelin, että tuollainen adhd on vaarallista. Tapasin hänet mysö sen jälkeen ja aina hän näytti yhtä kiireiseltä. Kerrankin meidät esiteltiin isännän pöydässä, mutta eihän Sauli siinäkään pöydässä muutamaa minuuttia kauempaa kestänyt paikoillaan. Sauli itsekin kommentoi siihen aikaan itseään vallattomana poikamiehenä.

Nils Torvaldsia en ole henkilökohtaisesti tavannut, mutta hänen sukkansa ovat kyllä kiinittäneet huomioni. Hänen vaalitenttinsä meni myös loistavasti, enkä siksikään voi häntä vihata.

Laura Huhtasaarta en ole koskaan tavannut, mutta osallituin hänen blogissaan keskusteluun hänen kanssaan. Miellyttävät kasvot ja rehellisyyyteen pyrkiväajatuksen juoksu, en siis vihaa kentään jolla on "friendy face", kuten Lauralla ehdottamasti on.

Tuula Haataista en myöskään ole valitettavasti koskaan kasvokkain kohdannut, muta pidin häntä parhaana demariehdokkaan näistä kolmesta joista he kävivät äänestyksen. Häntä tulee verrattua Paavo Lipposeen, joka viime vaaleissa sai todella vähän kannatusta myöskin omiltaan, jotka ilmeisesti karkasivat Pekka Haaviston taakse jo ensimmäisellä kierroksella. Oikeasti minua hiukan säälittää Tuula Haatainen, lohdullisempaa olisi ollut hänen kohdallaan jos puolue olisi vain mennyt istuvan presidentin taakse.

Kuten nyt huomaan Tuula oli ainoa joka sai minussa jotain tunteita nousemaan esiin. Mihinkään vihaan ei ole siis aihetta. Luopukaamme vihasta ja valitaan Suomelle paras presidentti.

Presidentti ei voi olla täydellinen ilman pientä epätäydellisyyttä, siksi suokaa edes hieman myötätuntoa vihan sijaan näille ehdokkaille jotka asettavat itsensä meidän arvostelun kohteeksi.

 

 

 

arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu