*

Ari Alsio - puolueisiin sitoutumaton Aappa A taistelee paremman maailman puolesta "Oulusa".

Avohakkuu on suojelua

Uudishakkuu eli hakkuu jossa jätetään vain raiskio on vihreiden mieleen. Siitä kun voi repiä valtavia otsikoita jossa koko maailma tuntuu kaatuvan. Kuukkeleita viedään metsä, naavat ja lupot saavat väistyä kun metsäkone tulee, huutavat vihreät.

Vihreiden huuto on pelkistettyä aitoa tuskaa, mutta kun asiaa ajattelee syvemmin huomaa, että siinä puhutaan puutaheinää, ja nostetaan vain mielikuva raiskiosta ihmisten mieleen.

Avohakkuu on kuolema metsälle. Se on tosi. Avohakkuu on metsän loppu. Mutta metsä nousee tuhkasta kuin feenikslintu. Salaman sytyttämä paloaukea, kun ei moton suorittamasta avohakkuusta juuri poikkea. Tuho on totaalinen. No tuhka jää metsäpalossa maapohjaan ravinnoksi, eikä yksikään porvari tai kansakunta hyödy propsi- tai tukkipinoista. Mutta tuhkaa voidaan kylvää aukolle lannoitteeksi korvaamaan menetettyä tuhkaa.

Siemenhakkuussa hehtaarille jätetään noin sata siemenpuuta hehtaarille, eli 50- 150 kpl. Näiden valittujen siemenpuiden siemenillä sitten metsä uudistuu. Tätä mahdollisuutta ei metsäpalossa ole. Sitten on kuusikkkojen jatkolle käytettävä suojuspuuhakkuu, jossa jätetään hehtaarille 200-400 suojuspuuta, joiden tarkoitus on suojata paahteelta ja siementää.

Mänty on aurinkoa rakastava puu ja harvemmin hyvää mäntykasvustoa saadaan suojuspuiden alle. Hakkuuaukot uudistetaan, kylvämällä, istuttamalla tai siemenpuuasennolla, joten metsä tulee uudistumaan päätehakkuun jälkeen.

Ihminenkin tulee tiensä päähän ja kuolee, jättää aukon, joka täyttyy. Näin on metsän kiertokulussa myös oleva, metsä ei kuole ehkä 1000 ensimmäiseen vuoteen, mutta joskus se metsäkin luonnollisesti kuolee. Kaikki ymmärtävät, että vilja korjataan syksyllä ja maa käännettään, miksi metsälle ei voisi tehdä samoin?

Kuukkeli kyllä löytää uuden metsän Suomessa ja naava sekä luppo ovat hyvin yleisiä Suomessa, vaikka niiden perään vihreät yrittävätkin vikistä.

Paikkauskollinen kuukkeli siirtyy vain seuraavaan paikkaan ja jatkaa uskollisuuttaan, Ei luontokappale jää itseään kiduttamaan salaman sytyttämän metsäpalonkaan jälkeen, vaan menee metsään. Metsää Suomessa riittää ja metsä kasvaa enemmän kuin koskaan Suomessa, koska hakkuumäärät ovat reilusti kasvulukuja pienemmät.

Vihreät voisivat kuitenkin tunnustaa jo avohakkuun yhdeksi metsänhoitomuodoksi muiden muassa. Onhan jatkuva kasvattaminen nyt jo täysin laillista ja mahdollista. Enää ei siis ole mitään syytä käyttää vihailmaisuna avohakkuuta, jos haluaa pönkittää jatkuvaa kasvatusmetodia.

Suomessa tavataan 77 erilaista metsäluontotyyppiä ja silti ollaan olevinaan huolestuneista metsiemme monimuotoisuuden häviämisestä. Avohakkuu ei monimuotoisuutta tapa, vaan se miten se aukko kylväytyy tai uudistetaan.

Suomi on maailman metsäisimpiä maita ja Euroopan metsäisin maa. Suomen pinta-alasta 71,6 % on metsää. Seuraavina ovat Japani (61,8 %) ja Ruotsi (56 %). (Puuinfo)

Suomen metsissä on kasvavaa metsää yhteensä 2,306 miljardia kuutiometriä. Puuston vuotuinen kasvu on jo useamman vuoden ajan ollut yli sata miljoonaa kuutiota vuodessa ja hakkuumäärät ovat alle 85 miljoonaa kuutiota.

Hiilen päästökriteerien kannalta metsää voidaan tarkastella kriittisesti, mutta avohakkuu ei ole syntipukki sen enempää kuin hoitamaton metsä, joka on vajaatuottoinen.

Metsän elinvoimaisuus on kaiken a ja o, eikä kuukkelin paikkauskollisuudella voida määritellä hiilen päästöjä, eikä sillä onko metsässä ennen avohakkuuta tehty tv-kuvauksia.

Metsän kasvusta huolehtiminen on metsän eri vaiheiden ylläpito, eli tarpeelliset harvennukset ja muut metsänhoitoon liittyvät asiat kuten vesihuolto ym.

Luonnon monimuotoisuuden ymmärtäminen ja suojelun suomat mahdollisuudet huomioiden. Voidaan metsää kasvattaa menestyksellä ja optimikasvua tavoitellen ilman että tarvitsee turvautua metsien nykytilan betonointiin ja tuhlata näin kasvua vajaatuottoisen metsänhoidon alttarille.

Suojatoimilla suojataan nykyhetkeä, avohakkuilla uudistetaan nykyhetkeä. Mitä avaohakkuun jälkeen tehdään on tärkeämpää kuin metsän suojeleminen. On tärkeämpää satsata neuvolatoimintaan ja kasvatukseen kuin palsamoida Lenin ja pitää häntä esillä muistona menneestä. Kyllä osa metsistä voidaan museoida, mutta metsän uudistaminen on kasvun kannalta kaikkein parasta mitä ihminen voi metsälle tehdä.

Suomen pinta-alasta on kolmannes suota ja yli kaksi kolmannesta metsää joten missä ongelma? Avohakkuussa? Voi vihreä aivopieru sentään ei avohakkuussa ole mitään vikaa, vika on ajattelutavassanne.

Jatkuvan kasvatuksen periaate on mahdollista Suomessa, mutta se ei ole saanut kovin suurta suosiota vielä, ehkä tulevaisuudessa saa. Sillä ei kuitenkaan Suomen metsiä ”pelasteta”, sillä ne eivät ole tuhoutumassa. Suomen metsät eivät voi parhaalla mahdollisella tavalla, sillä Suomen metsissä on paljon hoitamattomia ränsistyneitä ja kosteuden vaivaamia metsiä. Sellaista metsää ei hyödytä, vaikka se kuinka suojeltaisiin.

Metsä on ollut ennen meitä, samoin viljat ovat olleet ennen meitä, mutta hoidossamme metsät ja viljat kasvavat enemmän satoa. Sehän se on hoidon perusta, että hoidolla saadaan parempi tulos kuin villissä kasvussa.

Suomen metsiin tulisi panostaa enemmän, risukoita ja vitakoita on jo liikaa. Suomen metsät kaipaavat enemmän kirvestä ja vesuria kuin suojelua. Se auttaisi metsiemme monimuotoisuutta samalla, kun aluskasvillisuuskin saisi vihdoin valoa ja voisi kasvaa yhdessä puiden kanssa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (108 kommenttia)

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Kokeilepa nykypäivänä jättää osa kuusista pystyyn. Kyllä myrsky hoitaa ne nurin.

Kymmenessä vuodessa aukosta on jäljellä muisto vain, kunhan perustamistyö on tehty kunnolla ja taimille raivattu elintilaa. Raivaveitsisulkeiset olisivat passeli hoitomuoto cityvihreillekin!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Siksi avohakkuu onkin parasta ikäänyneille kuusikoille.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Tuo oli ensimmäinen järkevä kommentti tässä blogissa. Yksi vanha kuusikko hakataan alas talvella. Sääli, että se on sellaiseksi ehtinyt kasvaa. Nyt joutuu istuttamaan ja alkaa hoitaa niin kuin metsiä pitäisi hoitaa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #6

Tuossa silmäini dessä on metsäpala peltojen keskellä, joka hakattiin aavaksi, on luontaisesti uudistunut terve sekametsä, jossa suorararunkoista ja luontaisesti oksatonta mäntyä riittävästi.
Turvesoiden pohjat matsittyvät luontaisesti erittäinpian. Puustomme on puihinsitoutunutta uudistuvaa aurikoenergiaa.

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen

"Salaman sytyttämä paloaukea, kun ei moton suorittamasta avohakkuusta juuri poikkea."

Tästä on tehtävä huomio, että maapinnan allakin on elämää, jota metsäpalo ei kaiva pilalle.....mutta senhän te jo tiesitte (Hämiö)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Maan alla on elämää, eikä se todellakaan ole helvetti.

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen

Avohakkuu altistaa tämän verrattain ohuen maakerroksen, jossa kasvaa rakastamani sienet ja marjat, suoralle auringon valolle pitkäksi aikaa, mutta tämän te varamaan tiesittekin jo.

Tällä samalla metodilla tehdyistä aavikoista ollaan huolissamme ja esim. hyvin tuntemassani Kreikassa istutetaan kiireellä puita eroosion välttämiseksi..... Mutta uskoisin, että teillä on esittää jotain perusteita, miksi Suomessa ei esiinny eroosiota ja näillä sateen piiskaamilla aukioilla ei ole mitään tekemistä esim. vesiemme, niin sisä, kuin ulko, rehevöitymisen kanssa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #8

Suomessa suojelu painottuu Pohjois-Suomeen, jossa suojeltua metsäalaa on noin 2,2 miljoonaa hehtaaria metsä- ja kitumaan alasta. Etelä-Suomessa luku on noin 0,5 miljoonaa hehtaaria, eli olisiko kaupunkien suojeluintoisten viherpipertäjien ajatus, että laitetaan suojelu mahdollismman kauaksi, että rämeiköt eivät pilaa kotimaisemaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #8

Juha, miksi hakkuuaukeilla sitten ihmiset kyykkivät korvasieniaikaan? Ja missä ne parhaat vatukot sijaitsevat?

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas Vastaus kommenttiin #17

Korvasieniä jos täältä Länsi-Suomesta etsii niin kannattaa mennä metsään joka täyttää kolme kohtuullista kriteeriä:
-maata muokattu
-kuusia lähellä
-muurahaisia näkyy

Länsi-Suomessa paras sieni on suppilovahvero. Kosteikkovahvero hyväksytään joukkoon.
Itse tykkään Lampaankäävästä ja Orakkaasta.

"Syön myös" kaikki rouskut.

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #17

Korvasieni on vain yksi sieni, vaikka niitä olisikin paljon. Notia metsästän itsekkin mutta et silti vastannut eroosio-osuuteen, johon heitetään vielä sateet, jotka ovat ainakin meillä Finnilässä kovempia kesäaikaan, kuin Kreikassa.......

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #22

Eroosio ei ole Suomen metsiä tuhonnut, sillä kun metsä kasvaa niin kariketta syntyy lisää.

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #25

Tule tontille katsomaan....meillä on tässä 50 hehtaaria nykyisin keräyshakkuilla hoidettavaa metsää ja kyllä avojen jälkeen on huomattavaissa, että maaperä on köyhtynyt, kun kuuset kuolee pystyyn jo 25-30 vuotisina.

Tätä ilmiötä on käsitellyt Esko Jalkanen jo 80-luvulla.

Tuon happamoitumisen syyksi ei voi laittaa muuta, kuin yksi puolinen metsänhoito, jossa jää normaalin kierron lehtimetsä pois välistä ja veden viemät ravinteet.

Olisiko syytä istua nortin ajaksi alas ja kysyä mitä täällä tapahtuisi (vaikka esimerkkisi) paloaukealla, jos me ei tehdä mitään ja ottaa suuntaa sitä tapaa kohti. Ainakin niin pitkälle, kuin biotalousbuumimme (koivusta t-paitoja ja männystä paskapaperia) antaa!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #22

Juha, miten ERK-kasvatuksessa se eroosio olisi jotenkin pienempi? Ajouria tulee siinäkin ja puut hilataan pois metsästä muulla kuin helikopterilla.

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #27

Tulee kyllä ja ei. Asun (kuten jo kerroin) tilalla, jossa keräyshakataan ja työ tehdään talvella, kuten pitääkin, koska maa on jäässä (Hämiö)....... Eli meillä ei sammaleet ole rullalla tien sivussa, vaikka niin väität.

Isännällä on töitä ja kenttäsahaakin pyöritettään joka kevät omiksi tarpeiksi.

Olen myös ollut savotassa, jossa keräyshakattiin umpimetsää ja vedettiin tukit vinssillä metsästä tielle. Kaikki sai suklaata, vaikkakin pienemmän siivun.....

Kuka vetää motoduuneista siivut?

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki Vastaus kommenttiin #27

Ajourat ovat vain positiivnen asia. Niissä taimettuminen alkaa nopeasti ja helposti. Seuraavassa hakkuussa sitten tehdään ajourat eri paikkaan.

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #58

Minä olen tuota "meidän metsissä" seurannut, että hienosti meidän vuokranantaja hoitaa metsiään ja olen käynyt monta hienoa keskustelua tuosta metsänhoidosta hänen kanssaan. Paljon osaa ja taitaa tämä herra, ja on valmis keskustelemaan. Hieno mies kaikkineen, mutta taitaa olla valitettavasti niin, että monet metsänomistajat asuu jo kaupungissa, eikä ole kosketuksissa omistuksensa kanssa.

Tämä omistusten karkaaminen kaupunkeihin on varmasti osaltaan vaikuttamassa käsitykseen metsän tuotosta ja arvosta. Heikko valitsee helpoimman tien, mutta ei ole vahvoja poliitikkojakaan ohjaamassa tätä hallituksen kärkihanketta "biotaloutta".........

Se ei ole biotaloutta, että muutetaan sellutehdas biotuotetehtaaksi!

Biotaloutta on se, että mietitään miten saamme suurimman arvon raaka-aineistamme.

Mitä jos laitettaisiin muutama miljoona pienten käsityöläis- ja perheyrityksiin, jotka tekisivät puusta jotain pitkäikäistä ja kaunista. Keittäköön kiinalaiset paskapaperinsa vaikka kaisloista meille se lienee yksi ja sama!

PS.

Laitetaan vielä yksi huomio parjatusta Venäjästä, josta Suomeen tuotiin helvetisti puuta, ennen kuin iso paha Putin keksi laittaa vientitullin, jotta oman maan jengi keksisi jotain fiksumpaa, eikä maan raaka-aineita viety ulos jalostettavaksi! Silloin Putin oli tosi paha kun iski samaan saumaan, jossa meidän onnemme on piilossa....mutta, mutta, mutta....

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #8

Metsänhoitotoimenpiteet vaikuttavat voimakkaastikin sieni- ja marjasatoon. Päätehakkuu vaikuttaa asiaan tietysti voimakkaimmin. Tosin avohakkuun jälkeisinä vuosina vadelmat yleistyvät joillakin kohteilla jota toiset puolestaan arvostavat hyvänä marjana.
Metsänhoidon vaikutusta etenkin kuviotasolla ei ole kiistäminen mutta metsät kasvavat ja vanhenevat koko ajan. Harvennushakkuut vaikuttavat metsäkuvion valoisuuteen ja vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti marja ja sienisatoihin.
Mutta kuinka paljon sieniä ja marjoja poimitaan. Käsittääkseni suurin osa sieni ja marjasadosta jää metsään syystä tai toisesta. Sääolot vaikuttavat kokonaissatoon paljon metsänhoitotöitä enemmän vuositasolla. Marja- ja sienipaikkoja on aina jos sääolot ovat antaneet myöten, ne vain muuttuvat ajan mittaan. Se että 30 vuotinen marjapaikka on tuhoutunut ei tarkoita sitä etteikö naapuritilalla tai viereisellä kuviolla olisi marjapaikkaa seuraavaksi vuosikymmeneksi tai ei missään olisi. Metsät muuttuvat ajan mittaan.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Avohakkuilla suojellaan vain metsänhoitoyhdistyksiä, jotka eivät osaa hoitaa metsiä nyky-ymmärryksen vaatimalla tavalla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Laitahan Börje pari vaihtoehtoa avohakkuulle.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Avohakkuu on tehokkain tapa tulouttaa metsään sidottua varallisuutta omistajalleen. Tietysti uudistamisketju, perkaus ja taimikonhoitotyöt aiheuttavat tulevaisuudessa kustannuksia mutta taloudellisessa mielessä parempaakaan vaihtoehtoa ei ole.

Pienaukkohakkuut tai jatkuva kasvatus soveltuvat joihinkin poikkeuskohteisiin mutta sopivat laajamittaiseen ja taloudelliseen metsänhoitoon pitkältä tähtäimellä erittäin huonosti. Jatkuva kasvatus näyttää "kivalta" ja "taloudelliselta" mutta kukaan ei ikinä puhu jatkuvan kasvatuksen hakkuiden hitaudesta, vaikeudesta ja korjuuvaurioista. Yläpoimintamaisesti puiden hakkuu motolla niin että kasvamaan jää muutakin kuin rääseikkö on työlästä ja vaativaa. Hyvää motokuskia edes aukkokoneeseen on vaikeaa löytää, puhumattakaan kuskista joka poistaa ylispuita nopeasti ja hyvällä korjuujäljellä.

Siemenpuuhakkuut ja suojuspuuhakkuut ovat käyttökelpoisia mutta vaativat sopivan ja helposti taimettuvan maapohjan. Etenkin Etelä-Suomen reheville maapohjille nuo soveltuvat pääsääntöisesti huonosti. Pohjois-Satakunnan ja Pohjanmaan hiekkakankaille taas erinomaisesti.

Avohakkuut ovat vain osa nyky-ymmärryksen mukaista metsänhoitoa. Se että avohakkuusta saa pinta-alaa ja kuutiota kohden parhaimman hinnan vaikuttaa yllättävän paljon metsänomistajan näkemykseen avohakkuun järkevyydestä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jani puhuu asiaa, mutta Börje taisi hävitä keskustelusta, silloin kun asiaa tulee tuutin täydeltä.

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #16

Kenties, jos puhutaan helposta rahasta.

Jos taas pyritään todella työllistämään, eikä vaan sellukattiloita, voitaisiin metsänomistajalle maksaa parempaa liksaa, kun lopputuote olisi esim. puutaloja, huonekaluja tai vaikka veneitä, eikä paskapaperia.....

Tietysti jos nykyisen bisnesajattelun mukaista on viedä alkutuotantoa, kuin joku kehitysmaa, niin mikäs siinä hakataan lisää....että riittää joka perseelle jotain!

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #42

Työllistämään.

Metsäalalle ei tahdo löytyä päteviä motokuskeja kovinkaan helposti. Hyvälle ajokonekuskille on aina töitä. Metsurin ovat vanhenevaa kastia keski-iältään yli 50-vuotiaita. Metsurinhommiin ei juuri tunkua ole nuorten puolelta. Ellei aleta palkkaamaan suuressa määrin ulkomaalaisia ei ainakaan metsään suorittavalle alalle löydy osaavia työntekijöitä.

Puutalojen, huonekalujen tai vaikka veneiden valmistaminen on aivan yhtä mahdollista avohakkuilta saadusta puutavarasta kuin muiltakin hakkuutavoilta saaduista. Ongelmana puunjatkojalostamisessa ei ole avohakkuiden käyttäminen vaan se ettei puuraaka-ainetta jalosteta Suomessa pidemmälle. Liiketaloudellisesti kuulostaa oudolta että jos suuret raaka-ainevirrat puutavaraa markkinoille tuova avohakkuupainotteinen metsänhoito ei pysty elättämään ja luomaan kehittynyttä puunjatkojalostusta niin miten puunhintatasoa nostava ja raaka-aineen saatavuutta vähentävä laajamittainen jatkuva kasvatus siihen pystyisi. Käsittääkseni raaka-aineen hinnannousu ja raaka-aineen saatavuuden väheneminen vaikeuttaa puuliiketoiminnen pyörittämistä ainakin suuressa taloudellisessa mitassa.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #42

Työllistämään.

Metsäalalle ei tahdo löytyä päteviä motokuskeja kovinkaan helposti. Hyvälle ajokonekuskille on aina töitä. Metsurin ovat vanhenevaa kastia keski-iältään yli 50-vuotiaita. Metsurinhommiin ei juuri tunkua ole nuorten puolelta. Ellei aleta palkkaamaan suuressa määrin ulkomaalaisia ei ainakaan metsään suorittavalle alalle löydy osaavia työntekijöitä.

Puutalojen, huonekalujen tai vaikka veneiden valmistaminen on aivan yhtä mahdollista avohakkuilta saadusta puutavarasta kuin muiltakin hakkuutavoilta saaduista. Ongelmana puunjatkojalostamisessa ei ole avohakkuiden käyttäminen vaan se ettei puuraaka-ainetta jalosteta Suomessa pidemmälle. Liiketaloudellisesti kuulostaa oudolta että jos suuret raaka-ainevirrat puutavaraa markkinoille tuova avohakkuupainotteinen metsänhoito ei pysty elättämään ja luomaan kehittynyttä puunjatkojalostusta niin miten puunhintatasoa nostava ja raaka-aineen saatavuutta vähentävä laajamittainen jatkuva kasvatus siihen pystyisi. Käsittääkseni raaka-aineen hinnannousu ja raaka-aineen saatavuuden väheneminen vaikeuttaa puuliiketoiminnen pyörittämistä ainakin suuressa taloudellisessa mitassa.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

Tästä olen Janin kanssa vahvasti eri mieltä. Tietysti pitää aina ottaa huomioon jokainen tila ja metsämaa erikseen. Myöskin metsäomistajan taloudellinen tavoite ja aikajana ratkaisee.

Yläharvennuksen tekeminen ei ole sen kummempaa kuin alaharvennuksenkaan ja ainakin jotkut motourakoitsijat tykkää tehdä sitä mielummin kuin alaharvennusta. Tulee meinaan kuutioita hieman eri tahtiin. Ja jos motokuski ei hakkaa niinkuin isäntä haluaa niin mene sinne koppiin istumaan, neuvomaan ja vittuileen jokaisesta huonosta kaadosta niin parin tunnin päästä viimeistään alkaa homma sujua. Minulla ei ole ollut sen enempää ongelmia hakkuujäljen kanssa yläharvennuksessa kuin alaharvennuksessakaan.

Jokaisen metsänomistajan lähtökohdat ja tarpeet ovat erilaiset. Minulla kokemukset yläharvennuksesta ovat positiivisia maapohjasta riippumatta ja olen todennut sen itselle mielekkäämmäksi ja taloudellisemmaksi tavaksi. Ei se kuitenkaan sulje päätehakkuun mahdollisuutta pois. Toiselle se taas ei käy tai ei siitä tykkää, miten vain.

Pomintahakkuussa tukin hinta saattaa olla hyvinkin lähellä päätehakkuun hintaa. Laskeskelin tuossa saamieni tarjousten perusteella että tukin hinta on niin vähän alempi kuin päätehakkuussa että uudistuskulut tulevat selvästi kallimmaksi. Siis teen jälleen yläharvennuksen.

edit. tämä siis vastauksena kommenttiin 14.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #56

OK, hyvin valaiseva kommentti.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #56

Puhutaanko nyt jatkuvan kasvatuksen hakkuista jotka ovat sekoitus pienaukkohakkuuya, yläharvennusta ja ylispuiden poistoa vai varsinaisesta yläharvennuksesta jolla on tarkoitus poistaa suurimpia valtapuita ja jättää pienemmät valtapuut kasvamaan eli nuorentaa metsää ja pidentää kiertoaikaa ennen varsinaista päätehakkuuta.

Varsinainen yläharvennus joka tehdään vielä raivattuun maastoon ja jossa poistetaan suurimpia runkoja on erittäin tuottoisaa harvennusta motolla tehden. Kunhan moto on tarpeeksi iso niin tavaraa syntyy todella hyvin ja hehtaari poistuma on hyvä. Mutta pitää huomioida että yläharvennus ei ole varsinaista jatkuvan kasvatuksen hakkuuta, se on harvennusta joka kohdistuu suurimpiin valtapuihin ja kasvamaan jätetään lisävaltapuita. Myöskin epätasaista tai susipuita sisältävää ensiharvennus- tai harvennusmetsää kannattaa monissa tapauksissa käsitellä yläharventaen laadun ja tasaikäisrakenteen vahvistamiseksi. Yläharvennetun metsän ensisijainen tavoite on tulouttaa pääomaa metsästä ja samalla pidentää kiertoaikaa ennen päätehakkuuta. Yleensä yläharvennusta käytetään lähellä päätehakkuuikää olevissa metsiköissä joita ei vielä kannata päätehakata mutta halutaan ottaa hakkuutuloa normaali alaharvennusta enemmän. Ylispuidenpoistot tai jatkuvan kasvatuksen hakkuut eivät ole yläharvennusta sanan varsinaisessa tarkoituksessa vaan omia hakkuutyyppejä jotka eroavat hyvinkin paljon toisistaan ja tavoitteistaan.

Varsinaisesta jatkuvan kasvatuksen hakkuista. Tietyillä helposti taimettuvilla paikoilla jatkuvankasvatuksen hakkuut ja sen tyyliset metsänhoitomenetelmät (esim. kaksijakoisen metsän kasvatus) ovat toimivia ja taloudellisiakin menetelmiä. Metsän uudistaminen jo valmiiksi olevalla taimiaineksella on joissain tapauksissa järkevää käyttämällä hakkuutapana esimerkiksi suojuspuuhakkuuta, ylispuidenpoistoa tai soveltaen eri hakkuutapoja. Mutta vaativat hyvää harkintaa. Suomen talousmetsistä varmaankin n. 90% on vuosikymmenten aikana laitettu tasaikäismetsikkörakenteeseen joihin perinteiset metsänhoitotavat päätehakkuineen soveltuvat edelleen parhaiten. Jatkuvakasvatus on hyvä lisä joillekin maille mutta suuressa mitassa se ei tule olemaan taloudellinen, eikä metsien kasvun kannalta järkevä vaihtoehto.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #94

Kiitos myös Janille tarkennuksesta.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki Vastaus kommenttiin #94

Minä puhun ihan yläharvennuksesta jota kuvailit hyvin keskimmäisessä kappaleessa. Ja lähinnä tietysti omasta näkökulmastani ja lähinnä vaihtoehtona avohakkuulle joita varsinkin metsäkeskus ajaa kuin käärmettä pyssyyn.

Ajatuksena on yläharvennus, 7-10 vuoden päästä uusi yläharvennus tai suojuspuuhakkuu, suojuspuiden poisto. Nyt alla pitäisi olla jo uusi taimikko. Jos jossain vaiheessa tuntuu että ei onnistu, niin sitten avohakkuu. Mutta on se näillä mailla ennenkin onnistunut niin miksei sitten nyt? Sen jälkeisiä toimenpiteitä ei minun luultavasti tarvitse pohtia. Voihan se seuraava omistaja sitten tuumata että helvetti kun se Juhani oli tyhmä.

Mutta kuten sanottu niin menetelmien valinta riippuu niin monista asioista että yhtä ainoaa oikeaa jokapaikan ratkaisua ei ole.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Lainaus Metlan nettisivustolta:
http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/c1-forest-ar...
"Suomen maa-alasta kolme neljäsosaa eli 22,8 miljoonaa hehtaaria on metsää (metsä- ja kitumaan ala yhteensä). Lisäksi metsätalousmaahan kuuluvaa puutonta tai vähäpuustoista joutomaata (avosuot, kalliomaat jne.) on 3,2 miljoonaa hehtaaria sekä muuta metsätalouden maata (metsäautotiet, puutavaran varastopaikat jne.) 0,2 miljoonaa hehtaaria. Yhteensä metsätalousmaa kattaa 86 % Suomen maapinta-alasta. Lukuihin sisältyvät myös luonnonsuojelualueet."

Kannattaa huomioida että tuossa 22,8 miljoonaa sisältää luonnonsuojelualueet ja kitumaat. Kitumaita ei enää nykyään käytetä metsätaloudessa eli erittäin merkittävä määrä Suomen maapinta-alasta ja metsäpinta-alasta on metsätalouskäytön ulkopuolella. Säästöpuiden jättäminen, riistatiheiköt ja suojakaistaleet ovat nykyaikainen ja jatkuvasti lisääntyvä käytäntö metsänhoidossa eli kyllä luonnon monimuotoisuus tulee hyvinkin turvatuksi suomalaisessa metsänhoidossa ja puunkorjuussa.

Aika on muuttanut paljon metsänhoitoa kohti pehmeämpiä arvoja ja parempaa luonnonmonimuotoisuuden huomioimista. Esimerkiksi vanhanaikaisesta aurauksesta maanmuokkaustapana ollaan luovuttu täysin muualla paitsi avohakkuu-keskusteluiden yhteydessä vastustajien taholla. Nykyaikainen suomalainen metsänhoito on tasapainoinen yhdistelmä taloutta, eri metsänhoitotapoja vaihtoehtoineen, luonnon monimuotoisuutta ja ympäristöarvoja. Avohakkuu on taloudellisessa ja metsänhoidollisessa mielessä hyvä ja toimiva vaihtoehto paikassansa kuten myös täysin rauhoitettu luonnonsuojelualuekin paikassansa. Suurin osa metsäalalla toimivista ymmärtää luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden merkityksen ja välttämättömyyden itse luonnon ja imagon kannalta, samaa ymmärrystä toivoisi myös kovan linjan luonnonsuojelijoilta avohakkuun ja nykyaikaisen metsänhoidon suhteen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Esimerkiksi vanhanaikaisesta aurauksesta maanmuokkaustapana ollaan luovuttu täysin muualla paitsi avohakkuu-keskusteluiden yhteydessä vastustajien taholla.

Siksi tarvitaan rehellisyyden nimissä uusia avauksia ilman sarvia ja hampaita metsänhoidosta.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

Sitä saat odottaa ainakin vihreiden taholta maailman tappiin asti

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #13

Jospa ei kuitenkaan vihreä aate enää lisääntyisi, kun rehellisuuden nimissä keskustellaan asiata auki.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #13

Ja loppupeleissä luonnonsuojelu metsän osalta on todella helppoa.
Jokainen joka haluaa suojella vaikka vähän isomman palan suomalaista metsää voi ostaa markkinahintaan metsätilan ja jättää sen sillensä. Nykyään ei enää metsäkeskus hakkauta yli-ikäistä metsää vajaatuottoisena pakolla. Tietysti pakkolunastukset esim. yhdyskuntarakentamiseen (esim. sähkölinjat, tiet, erilaiset putket jne) voivat sotkea vähän suunnitelmia ja uudistamisvelvoitteesta uutena omistajanakin on huolehdittava.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #18

Näin on ja samalla voi ostaa vaikka 200 hehtaaria kerralla, niin maailma pelastuu ja jättää sitten turhat pelottelut sikseen.

Yksinkertaisesti on valittava joko evoluutio tai revoluutio. Moto ei ole paras kone evoluutiossa, mutta ehkä sekin kehittyy jatkuvasti. Eli tarvitaan motojen evoluutiota, ei avohakkuiden tuomitsemista.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #20

Karrikoiden voisi kysyä jos ei ole sijoittaa 20.000 euroa muutaman hehtaarin metsätilan ostoon omaisuudestaan tai tuloistaan luonnonsuojelun hyväksi niin miksi metsänomistaja ei saisi tulouttaa 20.000 euroa muutaman hehtaarin aukosta. Omaisuus, tulo ja eurot ovat aivan samanlaisia käsitteitä avohakkuun kannattajalla ja vastustajalla. Molempien euroilla saa ostettua ruokaa tai kustannettua asumiskuluja, molempien tuloista maksetaan veroja ja molemmilla olisi käyttöä sille 20.000 eurolle.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #23

Karrikoiden voisi sanoa, että kaikki suvut ei ollut paikalla isojaon aikaan, kun niitä metsämaita jaettiin.. ;-)

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #74

Ja karrikoiden voi sanoa ettei yksikään metsää nykyään omistava yksityishenkilökään ollut paikalla isojaossa. Metsä on omaisuutta ja metsänomistajien omaisuudensuoja on tärkeä asia. Itse saan elantoni metsuriyrittäjänä ja omistan kaksi pientä metsäpalstaa. Kyllä ensisijainen tavoitteeni metsille on että saan sieltä tuloutettua kerran tai kaksi vuosikymmenessä muutaman tuhan euroa rahaa ja vähän suuremman summan kerran eliniässäni.

Lisäksi kannattaa huomioida että suomalaisesta metsästä suurimman osan omistavat pienmetsänomistajat. Nuo tuhansien tai Etelä-Suomessa satoja hehtaareja metsää omistavat ovat pieni vähemmistö metsänomistajista.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #96

Veikkaampa vaan, että nuo pienmetsänomistajat ovat edelleen pääosin perimisen kautta isojaon aikanaan mahdollistamana metsäomaisuutensa saaneet.

Viimeinen isojako muuten tehtiin Jurmon saarella 1990-luvulla ja Kuusamossa esimerkiksi 1960-luvulla.

Mutta mitäpä tästä sivujuonteesta vääntämään. Historiasta on kuitenkin hyvä muistaa, että maat ovat aikanaan jaettu kylien alueella olevien talojen kesken ja sitä kautta moni nykyään kaupunkilainen talon vesa jossain polvessa sitä omistaa suvun kotiseuduilla. Eikä kyse ole vain suurista metsäalueista. Nuo metsätontit annettiin tietyillä säännöillä eri talouksille ja siitä hyödystä moni tänä päivänäkin nauttii kaukana kotiseudustaan.

Enkä minä tähän mitään muutosta halua.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #99

Tasan ei käy onnen lahjat, avohakkuista isojakoon, eipä kovin huonosti mennyt tämäkään blogi;)

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa Vastaus kommenttiin #20

:)

Kyllä avohakkuumenetelmät, maiseman kyntäminen sen jälkeen pilalle, istutuspuiden tuonti muualta, ja soiden älytön ojitusvimma takavuosina, kyllä ne voi tuomita. Ne on pääosin olleet virheellisiä ratkaisuja,,metsän kannalta. Tuomitsen ankarasti. :)

Kun metsä voi hyvin, ihminen voi hyvin.

Se miten metsätaloudessa määritellään luonnonmetsä, puupeltometsä, talousmetsä, on metsäistä tarinaa.

Moto voisi kehittyä kylläkin siten että se tekisi haketta oksista ja latvuksista, tulisi lannotetta samalla.
Ja kevyempiä laitteita tarvitaan jos halutaan metsästä puut hakea eri-ikäismenetelmällä ja taitavalla harvennushakkuulla.

Isojen suojelualueiden olemassa ololle on tärkeä peruste. Näemme siinä vielä jatkossakin miten luonto kasvattaa metsän puut ja kasvit yms.

Näin ei ainoaksi näkokulmaksi pääse sitten muodostumaan ihmisen muokkaaman metsäpellon kasvuprosessi lajikkeineen joka on pitkässä aikamitassa huonompi kuin tuo luontainen kasvuprosessi, jolla on historiaa tälläkin jo kymmeniä tuhansia vuosia jääkauden jälkeen,,saatikka sitten pitemmässä historiassa puiden evoluutiossa.

Isossa kuvassahan ihmiskunta on jo tuhonnut euroopan metsiä ja metsäalueita aikamoiset määrät.
Säilyykö pohjola tältä?,,kyllä säilyy jos halua riittää ja viisautta metsän hyödyntämisen suhteen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #77

Ainahan sitä voi kehittää uutta, mutta menneen arvostelullakin on oltava joku tolkku. Virheitä on tehty ja virheistä on opittu, mutta avohakkuut vain ovat nykypäivää. Vihreät kunnanvaltuutetutkin hyväksyvät avohakkuut hiljaa, kun kunta myy metsää avohakuuulla. Ei siellä eriäviä mielipietitä juuri ole, kun kunta tarvitsee rahaa, niin vihreä väki hyväksyy, mutta jos yksityinen tekee avohakuun ollaan nenä nirpallaan.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #77

Moto haketta metsään tuottamaan on turha ja perusteeton idea.

Moto karsii oksat irti ja tuottaa pieniä määriä sahanpurua ja irroittaa jossain määrin kuorta hakkuun yhteydessä. Moton karsimat oksat kyllä maatuvat pääpiirteittäin muutamassa vuodessa. Pitkä maatuminen on oikeastaan parempi kuin hakkeeksi repiminen koska hakkuutähteisiin sitoutunut ravinnekuormitus vapautuu tasaisemmin ja kauemmin. Isommat latvat ja suuret oksakasat näkyvät luonnossa ja maatuvat tietysti jonkin verran kauemmin. Ajourille puiminen vähentää korjuuvaurioita ja uralla olevat hakkuutähteet silppuuntuvat ajokoneen alla vielä lisää.

Hakkuutähteiden oleellisin asia on päätehakkuulta kerättävien risujen energiakäyttö ja niiden mukana metsästä poistuvat ravinteet. Vuosisatojen ja vuosikymmenien tähtäimellä tämä voi tulla aiheuttamaan ongelmaa maaperän köyhtymisen yhteydessä jos lisäksi kerätään vielä kantoja uudistusalalta (vähenemään päis vesakoitumisongelman vuoksi) ja kerätään kokorankaja energiapuuta.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

Hyvä kirjoitus Arilta.

Vaikka itse välttelenkin avohakkuiden tekemistä, niin avohakkuut eivät ole uhka monimuotoisuudelle, vaan oikeastaan päinvastoin. Jo vuoden päästä moni aukea kuhisee elämää enemmän kuin lahoamaan jätetty ikimetsä. Kannataisi joskus käydä katsomassa. Jos aukko ei ole kymmenien hehtaarien kokoinen niin 5 vuoden päästä sinne on ilmaantunut runsaasti muitakin puulajeja kuin sinne on istutettu. Kun tehdään taimikon perkausta ja harvennusta niin silloin se vasta tehdään päätös monimuotoisuudesta. On typeryyttä väittää että avohakkuu olisi sille uhka.

Monesti mietin kun näitä keskusteluja lukee, että kuinkahan monella näillä kaikkien alojen asiantuntijoilla on oikeasti omaa metsää sen vertaa että sillä olisi jotain taloudellista merkitystä?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Näissä mielipiteissä on paljon luutumista, eli lukitaan mielipide, eikä suostuta muuttamaan sitä, vaikka muita vaihtoehtoja ei olisi.

Sama toimii molempiin suuntiin, eli joillekin metsä on sellainen asia josta ei voi keskustella avoimesti.

ERK-kasvatuksen haittoja ei haluta nostaa esiin, vaikka niitä on paljon.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Juhani Ylijoki,toteat:
"Vaikka itse välttelenkin avohakkuiden tekemistä, niin avohakkuut eivät ole uhka monimuotoisuudelle, vaan oikeastaan päinvastoin. Jo vuoden päästä moni aukea kuhisee elämää enemmän kuin lahoamaan jätetty ikimetsä."

Monimuotoisuus ei ole sama kuin elämän tai kuhinan määrä. Kysymys on eri lajien määrästä luoden monipuolisen biodiversiteetin, eri lajit tarvitsevat erilaisia ympäristöjä mukaanlukien lahopuuta ja vanhoja metsiä.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Jokainen metsä vanhenee vuodella joka vuosi. Mikä on vanhan metsän ikäraja - 50, 100 vai 150 vuotta?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #37

Hyvä kysymys Minna-Maaria.

Yhtä hyvä kysymys olisi, onko Heikki Simola täysin puolueeton tutkijana?

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/heikki-simola...

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #38

Ad hominem joo, käännä huomio tekijään asian sijaan. Kun tuo tutkimus julkaistaan European Journal of Sole Sciencessä, joten katsotaan millainen vastaanotto tutkijoilta tulee. Onneksi MTK ja kumppanit ovat puolueettomia. ;-)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #45

Itse aloitit huomion viennin turpeeseen ja muokkaukseen ja Simolaan. Avohakuu ei ole noista mitään mainittua.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #45

Blogisssani en ole MTK, tai kumppanit, edustan omia mielipiteitäni ja kannustaisin sinuakin ajattelemaan muilla kuin Simolan aivoilla. Mieluimmin omillasi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #45

- Onneksi MTK ja kumppanit ovat puolueettomia. ;-)

Jokainen tietää että etujärjestöt puhuvat etujärjestöjen "kieltä", mutta kuka tietää, että yliopiston tutkijat ovat pohjimmiltaan "luonnonsuojelijoita"?

MTK ym muut puhukoot vapaasti mitä haluavat tuoda esille, mutta tutkijan pitää pysyä puolueettomana.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eikös lahoavat homekoulut voitaisi lahjoittaa noille lahopuun ystäville:))

Vai ei monimuotoisuutta ole kuin Heikki Simolan opetuslasten sanomissa kohteissa?

Yhden totuuden lunnonsuojelu ei ole kovin monimuotoista itsessään. Avohakkuu yritetään keinolla millä tahansa tuomita, mutta ei ole esittää rinnakaista tapaa tuottaa puuta kannattavasti, niin että olisi vähemmän haitallista. Jos on niin kertoo, eikä mollaa avohakkuuta.

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #39

Minusta olisi fiksua tehdä uusia kouluja meidän metsistä, eikä paskapaperia kiinalaisille.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax Vastaus kommenttiin #40

Pudasjärvi teki! Moni muu kunta turvautuu betoniin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #41

Pudasjärven koulukeskus onkin komea ja minulla on muutama hirsi sieltä itselläni, eli jäämäpaloja ostin omaan käyttööni huutokaupasta. Säilyy nyt hiili niissäkin sisällä, kun ovat jo pergolan tukirakenteissa.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

En ole niin väittänytkään. Muuttunut elinympäristö vetää puoleensa uusia ja eri eläinlajeja, ja onhan siellä taimikossakin aina lahopuuta. Vanhan kuolema on uuden alku. Ihmiselo on sen verran lyhyt että metsän kiertokulussa se ei paljon tunnu. Kun nyt kauhistellaan jotain aukkoa niin parinkymmenen vuoden päästä siitä ei ole tietoakaan. Eikö se ole sitä monimuotoisuutta että on uutta, nuorta ja vanhaa metsää, kaikille eliöille jotakin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #46

Juhanilta jälleen asiaa, monimuotoisuus kunniaan.

Käyttäjän MarkkuJohannesLikitalo kuva
Markku Likitalo Vastaus kommenttiin #65

Eli kun kuukkelilta hakataan metsä ja tämän jälkeisessä talousmetsässä asustaa talitintti ja punatulkku, niin se on monimuotoisuutta? Jos ei kuukkeleita enää ole ja on vain talitinttejä ja punatulkkuja joka paikassa, se ei ole monimuotoisuutta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #75

On aika kun variksia on vihattu, on aika kun närhejä on vihattu, mutta varislinnuista kuukkelia ihaillaan ja hyvä niin. Susia vihataan, avohakkuita vihataan, mutta missä on se raja jossa ei viha kaadu kenenkään niskaan?

Käyttäjän MarkkuJohannesLikitalo kuva
Markku Likitalo Vastaus kommenttiin #80

Ei kai kyse ole vihasta, on ihmisiä jotka on oikeasti huolissaan luonnosta. Sitten on ihmisiä jotka on huolissaan lompakosta.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Itä-Suomen yliopiston tutkijan Heikki Simolan mukaan Suomen päästöraporteissa on itsepetoksellinen virhe ja turvemailta vapautuu lähes nelinkertaisesti enemmän hiilidioksidia kuin on esitetty YK:lle. Ympäristötieteen dosentti Heikki Simolan saamat tulokset kyseenalaistavat Suomen metsätalouden ilmastohyödyt.

Ylen uutisessa kerrotaan:

"Suomi on esittänyt YK:lle, että turvemailta vapautuu vuosittain hiilidioksidia 8 megatonnia. Tutkimuksen mukaan turvemailta vapautuu kuitenkin 30 megatonnia hiilidioksidia vuosittain."

Tutkimuksessaan Simola on lisäksi havainnut, että avohakkuiden jälkeiset maanmuokkaustoimet pienentävät myös merkittävästi orgaanisen hiilen varasto maaperässä. Suomen raportoinnin mukaan kangasmetsät toimivat 10 miljoonan hiilidioksiditonnin nieluna, mutta tästä pitäisi vähentää neljä miljoonaa tonnia maanmuokkauksen aiheuttamia päästöjä.

Ylen uutisessa summataan merkittävä vaikutus seuraavasti:

"Heikki Simolan ja hänen työtoveriensa saamien tutkimustulosten perusteella maamme metsätalous köyhdyttää kangas- ja turvemaiden maaperän hiilivarastoa noin 37 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Päästö on samaa suuruusluokkaa kuin metsiemme kasvavan puuston laskennallinen hiilinielu."

Ilmastopaneelissa istuva Suomen ympäristökeskuksen johtaja Jyri Seppälä ei ota vielä kantaa tutkimukseen, mutta epäilee tästä seuraavan kiivas keskustelu eikä usko tutkijoiden tehneen aiemmin noin suurta virhettä. Toivon todellakin ettei Suomi ole syyllistynyt epäeettiseen toimintaan taloudellisen hyödyn tavoittelussa.

Soiden metsäojittaminen on lähes loppunut, mutta vaikutukset ovat kauaskantoisia hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös vesistöille. LUKE:n tutkimuksen mukaan metsäojituksien kuormittavuus vesistöille on jopa kymmeniä kertoja suurempi kuin on aiemmin arvioitu. Suomen metsäalasta noin 25 prosenttia on ojitettua ja tutkimuksen mukaan avohakkuut sekä metsien käsittely lisäävät entisestään haittoja vesistöille. Näin ollen metsätalouden merkitys vesistöjemme rehevöitymiselle on huomattavasti suurempi kuin on aiemmin luultu.

Maanmuokkauksta tehdään edelleen vaikkakin vähemmän ja ojitettuun metsäalaan kohdistuvat avohakkuut lisäävät vesistöhaittoja edelleen.

Avohakkuun suosio on vain taloudellinen kysymys eikä millään korvasienillä tai vattusadolla perusteltava.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- avohakkuiden jälkeiset maanmuokkaustoimet

Kerrotko mitä toimia tarkoitat, ei avohakkuu edellytä välttämättä enempää muokkausta kuin ERK-kasvatus.

Myös turvemailla ei ole mitään tekemistä itse avohakkuun kanssa. Turvemaa on turvemaata myös ERK-kasvatuksessa. Se on aivan eri blogin paikka. Nuyt puhutaan avohakkuusta ei mahdollisesta maan muokkauksesta tai turvemaista.

Maanmukkausta tehdään myös pelloilla, vaikka peltoa ei avohakata.

Pysy Niko asiassa, älä aja resinaasi sivuraiteille. Jos et pysy asiassa voit pysyä poissa tästä aiheesta. Kun kerran ei ole itse aiheeseen mitään uutta tai rakentavaa.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Jos puhutaan avohakkuun haitoista, niin on se varsin olennaista että 25 prosenttia metsämaasta on ojitettua ja avohakkuun kohdistuessa ko alueille vesistöhaitat ovat merkittävästi suurempia kuin ERK:ssa. Jos muuta väität, niin et kyllä ymmärrä juurikaan mitään virtauksista, imeytymisestä yms.

Liittyy varsin läheisesti asiaan vaikkei se sinua miellytäkään.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki Vastaus kommenttiin #53

Tässä olet Niko aivan oikeassa. Kun tehdään avohakkuu turve-tai savimaille niin palstan vesitalous muuttuu. Palstasta riippuen voi joutua ojittamaan lisääkin. Toisaalta taas voi sitten syntyä uusia kosteikkoja joka taas lisää sitä monimuotoisuutta. Voi olla haittaa myös toisin päin että kuivana kesänä savimaa kuivuu liikaa ja taimia kuolee sen vuoksi. Kokemusta on molemmista. Hiekkaisella kuivalla kankaalla asialla ei taas ole merkitystä kun vesi painaa siitä läpi joka tapauksessa.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #53

Ns. metsämaista on ojitettu vain soita, joka on ollut täysin kaistapäistä touhua ja jota tehtiin pääasiassa 1960 - 1980 luvuilla. Nämä ojitukset ovat tuhonneet lukemattoman määrän järviä ravinne- ja humuspäästöineen, kuin myös kaloihin kertyvine metyylielohopean lähteineen.

Aukkohakkuut tuskin tähän paljoa vaikuttavat vesistöhaittoihin, kuin myöskään vaitetyyn CO2 vapautumiseen hakatuilta alueilta.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki Vastaus kommenttiin #61

Kyllähän Suomessa on paljon ojitettu kivennäismaillakin olevia metsiä. Liika märkyys myös siellä aiheuttaa puun kitukasvuisuutta. Tein aukon yli kymmenen vuotta sitten ja sen jälkeen palstalle uhkasi tulla tulva. Avohakkuun jäljiltä paljastui että oli siellä oja ollut ennenkin mutta oli vain kasvanut umpeen. Pakko se oli avata ja kaivaa vähän lisääkin. Eli kyllä hakkuutapa vaikuttaa palstan vesitalouteen paikoin suurestikin. Onko sillä sitten suurta merkitystä vesistöhaittoihin, en tiedä, mutta jonnekin se vesi sieltä aukolta pitää johtaa.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #61

Paljonko metsikkö käyttää vettä ja haihduttaa sitä? Ĺaitetaampa esimerkki vaikutuksista vuodelta 2015:

"Metsäojat ovat liian märissä paikoissa puuston kasvun kannalta välttämättömät. Ilman ojitusta puiden kasvu hidastuu merkittävästi, meillä oli samalla kuviolla puolet ohuemmat puut märässsä kohdassa kuin kuivemmalla alueella. Hoidimme alueelta nyt ojituksen kuntoon ja katsomme miten puusto lähtee kasvamaan."

"Toisella kuviolla meille tuli uusi märkyysongelma ensiharvennetussa kuusikossa sen jälkeen, kun uudistushakkasimme vierestä koivikon pois. Koivikko oli pitänyt aluetta kuivana, koivujen poistuttua vesitilanne muuttui oleellisesti. Tulemme kunnostusojittamaan myös tämän toisen kohteen lähitulevaisuudessa."

http://www.puuntuottaja.com/ojittamalla-metsan-ves...

Kyllä nyt ihan perusbiologian opeillakin on selvää mitä tapahtuu, kun kaikki puut otetaan pois käyttämästä vettä kuten avohakkuussa tapahtuu.

Mainitsemasi 60-80-luvun toimenpiteet vaikuttavat tänä päivänä ja ojat pitää kunnostaa 30-40 vuoden kohdalla niiden kasvaessa hiljalleen umpeen. Tätä tehdään jatkuvasti ja se kuormittaa vesistöjä.

Metsäkeskus kertoi tarkastuksiensa tuloksista 2016:

"Metsäkeskuksen mukaan suurimmat puutteet havaittiin vesistönsuojelussa. Siltä osin tilanne on pysynyt ennallaan.Vesiensuojelun kannalta merkittävillä hakkuukohteilla puutteita oli esimerkiksi suojakaistoissa. Monilta navero- ja ojitusmätästyskohteilta puuttuivat vesistöä suojaavat toimet kokonaan."

Lisäsi teolisuuden tarve ohjaa myös näille maille menoa myös kesäisin:

"Kesäaikainen turvemaiden puunkorjuu vauhtiin Etelä-Savossa.
Suomen metsätalousmaasta turvemaita on noin kolmannes. Maaperän heikon kantavuuden vuoksi niiden hakkuut on totuttu tekemään talvella roudan aikaan. Kuitupuun lisääntyvä käyttö edellyttää kuitenkin ympärivuotisen puunkorjuun lisäämistä.
Mikkelin ammattikorkeakoulu lisää yhdessä Etelä-Savon ammattiopiston Esedun kanssa metsänomistajien ja metsäalan toimijoiden tietoutta turvemaiden kesäaikaisesta puunkorjuusta."

On aivan turha väittä etteikö toimilla olisi merkittäviä vaikutuksia ja etteivätkö ne avohakkuissa olisi suurempia.

Mitä tulee kaistapää-termin hauskaan käyttöön sopivasti, niin se toi mukavia muistoja nuoruudesta. Kasvettuani sitten kaksimetriseksi ja satakiloiseksi en olekaan sitä livenä kuullut vuosijausiin. ;-) Täällä puheenvuorossa sen sijaan useasti.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Suomi on valtaosin suomaata, joten metsittyneet ja ojitetut suot ovat oleellinen osa veden ja ravinteiden kiertoa. Yleisesti ottaen mitä vähemmän maanmuokkausta noilla alueilla tehdään sitä parempi luonnolle sekä paikallisesti että valuma-alueen vesistöille. Kosteiden alueiden avohakkuut myös huolehtivat tehokkaasti siitä, että sadevedet virtaavat muualle, eivätkä haihdu puiden käyttämänä.

Arilla on vahvasti metsätalouden maksimoinnin näkökulma omissa mielipiteissään. Varmasti Ari kannattaisi myös pohjatroolausta. Onhan se hetkellisesti tehokkain tapa hyödyntää luonnonvaroja.

Silti ihmisen pitäisi löytää ne tavat hyödyntää luonnonvaroja, jotka minimoivat aiheutettua haittaa pitkässä juoksussa. Koskee niin metsätaloutta, maanviljelyä, karjankasvatusta kuin kaupallista kalastusta. Jos haittoja jatkuvasti vähätellään pienen taloudellisen lisähyödyn toivossa, niin tämä maapallo ei todellakaan tule riittämään ihmiskunnalle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #72

Höpö, en ole avohakkuiden innokas ihailija, mutta haluan neutraalin näkemyksen asiaan. Tuomitsen ylilyönnit avohakkuiden vastustamisessa ei muuta.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #72

50-luvulla puuston kokonaiskasvu oli hyvin lähellä kokonaispoistumaa. Pahamaisen tehometsätalouden "avustamana" ollaan tilanteessa jossa kokonaispoistuma on n. 85 miljoonaa ja kasvu yli 100 miljoona m3 vuodessa (tarkentakaa joku lukemia jos viitsitte, hakkuupoistuma lienee jossain 60 miljoonan yläpuolella Suomessa olettaisin). Kasvun lähes kaksinkertaistuminen on ollut tehokkaan ojittamisen, metsänjalostuksen ja avohakkuiden ansiota. Avohakkuilla hakattiin vajaatuottoiset määrämittaharsitut yli-ikäiset rääseiköt nurin ja istutettiin kasvamaan laadukasta (jos nyt unohdetaan osittain räkämänniköt rehevillä mailla mikä oli paha ja laaja virhe) metsää. Avohakkuupainotteinen metsänhoito on nostanut puuvarannot ja kasvun uuteen ennätykseen vuosi vuodelta. Pohjatroolaus tuskin tuottaa vuosikymmeniä yhtä pitkäjänteistä hyötyä.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Luonnonsuojelun kannalta talousmetsien hoitomenetelmät ovat melko yhdentekeviä tai, jos rumasti sanotaan, talousmetsät eivät ole luonnonsuojelun kannalta lainkaan kiinnostavia. Luonnonsuojelussa tärkeintä on laji- ja luontotyyppirunsauden varjelu ja tätä tavoitetta on käytännössä mahdoton sovittaa yhteen metsätalouden määrällisten tavoitteiden kanssa. 'Lievennyksenä' todettakoon, että suomalainen talousmetsä on virkistys- ja maisema-arvoltaan ihan kelvollista, ikään kuin luonnontilaista, mutta näitä sinänsä tärkeitä arvoja ei tulisi käyttää luonnonsuojelullisina pääkriteereinä.

Luonnonsuojelun perimmäisiä tavoitteita ei saavuteta muuten kuin varaamalla riittävä määrä pinta-alaa pois normaalin metsätalouden piiristä. Jossakin on väläytetty riittäväksi suojelualaksi runsasta 15%, joka olisi ehdoton minimi sille, että suojelun piiriin päätyy riittävästi erilaisia luontotyyppejä, uhanalaisten lajien esiintymiä/habitaatteja sekä - mikä tärkeintä - nk. ekologisia käytäviä, jotta suojeltavat populaatiot eivät jää eristyksiin. Riittävän suojelualan määrittely on oikeastaan matemaattinen topologinen tehtävä ja runsaat 15% saattaa olla absoluuttinen minimi, jotta em. tavoitteet saavutetaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tuo 15 % täyttyy ilman suojeluohjelmaa, miksi se on niin tärkeä lukita joku alue suojelualueeksi, jos se ei kuitenkaan tule hakatuksi kuin kerran sadassa vuodessa?

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

"Luonnonsuojelun kannalta talousmetsien hoitomenetelmät ovat melko yhdentekeviä tai, jos rumasti sanotaan, talousmetsät eivät ole luonnonsuojelun kannalta lainkaan kiinnostavia."

Tuossa ilmenee joko periaatteellinen vastustus metsänhoitoa kohtaan tai täydellinen tietämättömyys nykyisenlaisesta metsätaloudesta.

20-vuotta ollaan metsänhoidossa kehitetty sertifiointia (esim. PEFC). PEFC-sertifiointi on vaikuttanut erittäin merkittävästi monimuotoisuuden ja luontoarvojen lisääntymiseen metsissä. Merkittäviä muutoksia metsänhoidossa mm. 20-vuoden aikana on ollut tavoitteellinen lahopuun lisääminen ja säästöpuiden jättäminen. Säästöpuiden jättämisellä ollaan luotu suuri määrä päätehakkuualoille lähinnä isoja lahoavia lehtipuita joiden merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta on merkittävä. PEFC-sertifikointi on luontobiotooppien kannalta jonkin verran varsinaista lainsäädäntöä tiukempi ja täten jättänyt metsänhoidon ja erityisesti päätehakkuiden ulkopuolelle luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita. Talousmetsä ei ole luonnonsuojelualuetta mutta talousmetsän käsittelyssä pystytään huomioimaan luonnon monimuotoisuus ja lisäämään sitä. Säästöpuut eivät ole täydellinen ratkaisu lajien uhanalaisuuteen mutta osa "ensiapua" suurena kokonaisuutena. Oletko sitä mieltä että tuokin työ on ollut täysin turhaa ja niillä saatu vaikutus aivan merkityksetön.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Päivän Kalevassa oli myöskin yksi hakkuiden vastustamisuutinen, Paljakassa. Paljastavin oli kohta, jossa paikalliset vetosivat, että Metsähallitus voisi hoitaa hakkuutavoitteensa "jossain muualla", eikä suinkaan Paljakan matkailullisesti korvaamattomissa metsissä.

Niin, missä muualla?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Niin Kari se joku toinen on aina tehnyt kaiken väärin Suomesssa, ja siksi joku toinen alue olisi aina parempi kuin se ehdotettu. Kaikki ovat köyhien puolella mutta kukaan ei poista köyhyyttä paremmin kuin yrittäjä joka työllistää. Silti köyhyyden katsotaan olevan juurikin yrittäjän huonojen palkkojen syytä.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

"Kaikki ymmärtävät, että vilja korjataan syksyllä ja maa käännettään, miksi metsälle ei voisi tehdä samoin?"

Niinhän meillä tehdäänkin eikä talousmetsä olekaan mitenkään suojelun tarpeessa, vaan tarve tulee siitä, että muita kuin talousmetsiä meillä ei juuri jäljellä olekaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ja iso höpö sille etteikä muita kuin talousmetsiä olisi Suomessa. Olen tuossa viimeviikkoina katsatellut myytäviä metsäpalstoja ja voi minkälaista rääsikköä siellä on kaupan. Ei voida talousmetsistä puhua. Yhden ainaon "kunnollisen" metsäpalstan olen puolen vuoden katsannoista löytänyt. Se oli istutuskoivikkoa pellolle. Olipa komeaa metsää pellosta kasvanut. Hinta vain nousi pilviin, kun kaikki muutkin olivat alueesta kiinnostuneita.

Rittää kun katselee tienvarsia ei sieltä montaa kasvatusmetsää osu silmään, enemmän on sellaista läpipääsemätöntä viidakkoa.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Rääsikkö on nuorta metsää, onhan sen siten joku kaatanut. Mutta kyllä sellaisestakin kunnon metsä kasvaa, jos vaan malttaa olla tekemättä sille mitään vuosisadan tai pari.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #50

Tai sitten voi suosia perinteistä avohakkuuta, kaivinkonemätästystä, istutusta, perkausta, taimikonhoitoa, ensiharvennusta ja harvennusta ja 60-100 vuoden päästä voi korjata päätehakkuussa 200-400 m3 tukkivoittoista puutavaraa+ toinen mokona kuituvoittoista puutavaraa sitä ennen.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

"Suojeltuja metsiä (metsä- ja kitumaita) on tällä hetkellä 2,2 miljoonaa hehtaaria (9,6 % metsien alasta). Lisäksi rajoitetussa metsätalouskäytössä on 0,8 miljoonaa hehtaaria, eli yhteensä suojelurajoitusten piirissä olevia metsiä on 3,0 miljoonaa hehtaaria eli 13 % metsien alasta. Valtaosa suojelluista metsistä sijaitsee Pohjois-Suomessa."

"Eurooppalaisessa vertailussa Suomen tiukasti suojeltujen metsien määrä (5,2 % metsäalasta) on kaikkein suurin."

Lähde http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/c4-protected...

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Taloudellisesti (Luke) poimintahakkuu on n. 25 % tuottoisampaa metsänomistajalle kuin avohakkuu.
Avohakkuu on luonnon raiskausta pahimmillaan. Jo alkaneet keskenkasvuiset puut, 10-20 v silvotaan nurin ja korvataan maitohorsmalla.

Marjat, sienet ja pohjakasvillisuus katoavat kymmeniksi vuosiksi. Metsän lämpötalous menee sekaisin. Linnut ja eläimet häädetään ja ihmiselle ei ole enää rauhoitavaa tyyssijaa.

Raiskatulla avohakkuualueella ei tallustella ja nautita, vaan itketään ihmiset ahneutta ( metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt).
Avohakkuulla isäntä vie lapsiltaan leivän ennekuin lapset täyttävät 70-80 vuotta.
Ihminen ei osaa metsää istuttaa, metsä osaa sen itse luontaisesti.

Poimintahakkuu on ainoa oikea tapa hoitaa metsää ja sitä varten on kehitetty kevyempiä motoja, jotka jättävät siistin jäljen. Entä joukko metsureita.

Edesmennyt Eljas Pohtila kynnettyine avohakkuineen oli "tehometsätalouden" isä.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

"Avohakkuulla isäntä vie lapsiltaan leivän ennekuin lapset täyttävät 70-80 vuotta.
Ihminen ei osaa metsää istuttaa, metsä osaa sen itse luontaisesti."

Isännällä tarkoitat varmaan metsänomistajaa, joka on nykyisin yleensä yhtälaisesti kaupunkilainen mies tai nainen. Naisia ei tänä päivänä sovi kutsu " isänniksi ".

Jos isännillä tassa tarkoitat vanhakielisesti maanviljelijää, niin näiden metsäomistus on nykyisin sangen pientä Suomen metsäpinta-alan omistuksessa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Tämä ei ollut sukupuolikeskustelu eikä isä-äiti-poika-tyttö-mies-nainen- keskustelu, vaan liittyi metsänhoitoon.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #66

Kuitenkin käytit sanaa " isäntä " ?

Voisit toki pyrkiä täsmällisyyteen tässäkin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #66

Tottahan Heikki puhuu, mutta on paljon metsiä joihin avohakkuu on ainoa keino. Miten ylikypsä kuusikko eismerkiksi yläharvennetaan. Nikon mainitsemaan vesitalouteen avohakkuiden yhteydessä pitää suhtautua, kuin kaikkeen vesitalouteen liittyvään ongelmaan, eli ei ole avohakuun vika jos alusta on mitä on. Ei märkä alusta kestäisi muitakaan hakuumuotoja täysillä pisteillä.

ERK-kasvatuksen ongelmana on vielä sellainenkin seikka, että Suomessa ei oikein ole sellaista eri-ikäistä metsikköä kun istutus on tehty aukoon, niin koko metsä kasvaa homogeenisesti, miten siinä sitten teet yläharvennuksen ja jätät riukuutuneet kasvamaan kannattavasti?

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax Vastaus kommenttiin #68

Viikko sitten tuli käytyä katsomassa leimikkoa kuusikosta, jolla on ikää sen 100 vuotta ja pituutta 25-30 metriä. Käsittelyvaihtoehtoja on tasan kaksi: kaikki tai ei mitään.

Kun joku itki sitä, että siinä menee jälkikasvulta tulot, niin hakkuurahalla saa ostettua uuden metsälön, joka tulee aikanaan hakkuukypsäksi omille lapsille. Ostoon kun sisältyy vielä 60 % metsävähennysoikeus, verottajakaan ei pääse kuopaisemaan kovin syvältä!

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa Vastaus kommenttiin #70

:)

---
Viikko sitten tuli käytyä katsomassa leimikkoa kuusikosta, jolla on ikää sen 100 vuotta ja pituutta 25-30 metriä. Käsittelyvaihtoehtoja on tasan kaksi: kaikki tai ei mitään.
---

En tiedä missä päin Suomea,,mutta kyllä siinä on vaihtoehtona harvennushakkuu.

Jos on keski-eteläsuomea normaalilla kasvupaikalla,,niin 70% hakkuulla jää vielä 30% puustoa elämään seuraavat 50vuotta. Jolloin sitten 50 vuoden päästä on 70% alueella jo lähes 50 vuotias puusto. Ja mikä parasta tuon 70% harvennushakkuun jälkeen voit jättää metsä omilleen, koska se kasvattaa itsensä sillä puustolla mitä sillä alueella kasvaa.

Toki hakuumäärä voi olla 50%,,se on vielä parempi. Tällöin voit jos 30vuoden päästä hakata siitä 50% 50%. Ja lopusta voi jättää lahopuuta kun ne saavuttaa elinikänsä.

Pohjosempana 100 vuotias kuusikko on vielä lapsenkasvuinen,,:),,eli kaatoprosentin voi pitää vaikka 5-vuotisjaksoilla 10% luokassa.

Toki jos haluaa rahastaa kerralla puut metsästä jotta pääsee käyttämään niitä rahoja, niin avohakkuu on paras ratkaisu.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #70

Oikea asenne, turha itkeä, kun vaihtoehtoja on.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen Vastaus kommenttiin #70

Vaihtoehtoja on mutta, kun helppo raha silmissä kiiltää, se on sitten avohakkuu ja kauhea maisemallinen raiskio lopputulemana.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki Vastaus kommenttiin #68

" Miten ylikypsä kuusikko eismerkiksi yläharvennetaan."

Ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta koska riippuu taas täysin palstasta ja metsän rakenteesta. Eli kuinka aikaisemmin on hakattu. Jos juurikääpä on ongelma, niin sitten ei harvenneta vaan tehdään aukko ja uudistetaan se lehtipuulle. Mutta muutoin aivan samoin kuin mikä tahansa leimikko. Tehdään harvennus suurimpia puita painottaen. Ei tuossa mitään ongelmaa ole jos siitä ei sellaista tee.

Metsä ei kasva homogeenisesti ellei sitä kasvateta siten. Päätös on sillä joka sen raivaussahan puikoissa on. Ja kun myöhemmin tulee harvennusten aika niin kannattaa se raivuri jättää talliin eikä tehdä mitään ennakkoraivauksia.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa Vastaus kommenttiin #71

:)

Näin on,,ja kannattaa jättää joku suurempikin puu,,varsinkin mäntymetsässä,,ne on yllättävät tärkeitä puita metsän kannalta, mutta ei haittaa jos haapa tai koivukin on joskus oman elämänkaarensa siellä palstassa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen Vastaus kommenttiin #68
Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen Vastaus kommenttiin #68

Ari

Ylikypsiä ei ole kaikki. Ne tietenkin pitää poistaa.

Sitten on hyvä muistaa, jos on erittäin hitaasti kasvaneita suuria vanhoja kuusia, ne menevät huippuhintaan kaupaksi Japaniin soitinten kaikupohjuiksi vaikka 60 cm:n pätkissä.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #84

Ei taida suomalaiseta kuusesta olla suurta kysyntää soitinmarkkinoilla. Tuppaavat käyttämään ammattilaist maailmalla Keski-Euroopan ikimetsien tasaisesti kasvaneita vanhoja puita tähän tarkoitukseen. Suomessa näitä ei juuri ole ja jos löytyisikin, niin kuka valikoisi nämä tyvet erikseen tähän tarpeeseen. Parhaista tyvipölleistä sorvataan yleensä vaneriviilua.

PS. Jos soittimen tekoon tarkoitetun puun pätkäiset 60 senttiseksi, niin voit sitten aivan hyvin halkoa sen jo uuniin asti nm. vanha puuseppä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #89

Soittimia voidaan nykyisin tehdä komposiitista joka taikinoidaan vaikka millaiseksi soinniltaan.

Tuo kuukkelijutun otsikko Iltasanomissa:

"Metsän tarina -elokuvan kuukkelimetsä raiskattiin avohakkuulla - ”Onko meidän ihmisten pakko olla niin ahneita”"

Ei ahneudesta voi oikein syyttää jos joku on kasvattanut metsää hyvinkin 80 vuotta ja sitten pääsee hillotolpalle. Ahneet menevät hillotolpalleen paljon joutuimmin, kuin metsänkasvattaja.

Kuka on edes kysynyt metsänomistajan vaikuttimia, mutta kuukkeli asetetaan omistajan edelle tyylikkäästi.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen Vastaus kommenttiin #89

Kuusi on korvaamaton akustisten kitaroiden ja viulusoittimien kaikupohjina ml. arvopianot. Tuo 60 cm tuli japanilaiselta ostajalta.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki Vastaus kommenttiin #84

Paljonkos Heikki on myynyt Japaniin noita 60cm pätkiä? Jos meinaan olisi puhelinnumeroo antaa niin olishan niitä tarjolla äkkiseltää parituhatta mottia ja vaikka enemmänkin jos hinta on kohdallaan?

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

"Poimintahakkuu on ainoa oikea tapa hoitaa metsää ja sitä varten on kehitetty kevyempiä motoja, jotka jättävät siistin jäljen. Entä joukko metsureita."

Poimintahakkuu ei ole ainoa oikea tapa hoitaa metsää, mutta jos sitä tekee niin silloin kannattaa metsään mennä mahdollisimman järeällä motolla, niin jälki on paljon parempaa kuin liian pienillä koneilla rääpiminen. Joukko metsureita kuulostaa kivalta mutta riittääkö puusta saatu raha palkkojen maksamiseen? Ja täytyy ne puut sieltä metsästä saada tienvarteenkin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos Juhanille järjen äänestä.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Metsurit ovat ukkoontuneet ja nuoria alalla tulijoita on harvassa. Suurin osa metsurin työstä on raivausta, hakkuuhommat ovat lähinnä talven "puhdetöitä". Metsureista raivuukautena on huutava pula. Metsurien työllistymiseen ei tarvita jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Muutama sata mottia talvihakkuuta riittää pahimman lumikauden yli.

Poimintahakkuut ja kevyet motot. Poimintahakkuussa kaadetaan isoimpia puita. Kevyt moto on pieni moto. Jos pienellä motolla pystyisi hakkaamaan kannattavasti tai tehokkaasti isoja runkoja (joita juuri poimintahakkuilla poistetaan) niin jokaisella motoyrittäjällä olisi koko kalust Pikku-Sampoja. Poimintahakkuut vaativat ison moton koska pienellä motolla ei pysty tarkasti ja hallitusti kaatamaan isoja puita, saati karsimaan isompia runkoja. Lisäksi mitä pienempi moto niin sitä lähemmäs pitää päästä runkoa sen käsittelemiseksi eli pienellä motolla tarvitaan etemmän ajouria. Käsitys että pienellö motolla pystyy tekemään isojen runkojen poimintahakkuuta on virheellinen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Iso ottaa pidemmältä ja iso jaksaa isompia. Kannattaa aina ottaa iso jos saa valita, pientä kun saa kotona.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Juu, tuli hyvä keskustelu, kiitoksia kaikille, ilman keskustelua ei asiat oikein selviä ja ne mielipiteet tahtovat jämähtää paikoilleen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset