Ari Alsio - puolueisiin sitoutumaton Aappa A taistelee paremman maailman puolesta "Oulusa".

Integraation peikko

Avioliittokin on integraatio, eli kahden yksikön yhdistyminen yhdeksi. Nykyisin avioliitto on kovin suosittu, vaikka se on liittovaltio pienoiskoossa.

Iltsenäisyydestä ja kansallismielisyydestä voi pitää kiinni vaikka asuisi ja eläisi liittovaltiossa. Sen voi nähdä vaikkapa usalaisissa ja saksalaisissa urheilijoissa. Eivät he ole menettäneet kansallismielisyyttään, vaikka ovat liitovaltion edustajia.

Kyllä Ranskan presidentti on oikeassa kun ajaa yhtenäisempää Eurooppaa. Meidän suomalaisten on vain vaikea irrottautua "itsenäisyydestä" Venäjän kainalossa.

Ei ole kovin itsenäistä ja suvereenia, pelätä naapurin toimia jos haluaisimme liittyä Natoon.

Kukaan ei voi väittää, että Venäjän uhkailuilla ei olisi suomalaisten mielipiteisiin vaikutusta. On itsenäisen ihmisen valehtelua itselleen jos toista väittää.

Laura Huhtasaari blogissan kirjoittaa, että on turhaa tuhlausta EU.n panostaa omaan puolustukseen, kun on jo Nato, mutta hän ei halua Suomen kuitenkaan liittyvän Natoon. Perusteluina hän käyttää ironisesti syynä sitä että hän ei halua olla "se" joka vie Suomen Natoon.

 On syytä pohtia, miksi ylipäätään kannattaa rakentaa päällekkäinen järjestelmä Naton kanssa? (Laura Huhtasaari)

Tuo osoittaa juuri suomalaista uskalluksen puutetta ja kunnioitusta isoon naapurivaltioon. Se on myös syy miksi emme halua tuntea itseämme eurooppalaisiksi. Jos tuntisimme itsemme eurooppalaisiksi, emme vastustaisi Marconin ideaa yhtenäisemmästä Euroopasta.

Me olemme kihloissa Euroopan kanssa, mutta nyt kukaan ei halua täyttää avioliittolupausta, vaan haluamme leikkiä tulella ja uhitella kumppanille, että emme ole valmiita avioliittoon. Emme toisaankaan ole.

Meidän muutosvastarintamme estää kaikenlaisen yhdistymisen joka on avioliittoa suurempi kokonaisuus, mutta ostamme ruokamme ja tavaramme monikansallisista suuriksi kauppaketjuiksi yhdistyneiltä toimijoilta.

Emme yhtään karsasta saksalaisten tai usalaisten liittovaltioita, mutta itse emme pysty näkemään Suomea osana kokonaisuutta.

Globalisaatiossa on jo kaikki niin isoa, että pieni Suomi on pakotettu johonkin yhteistyöhön ympärillään olevien liittovaltiomielisten kanssa. Jo Kekkosen aikana ajattelimme, että pohjoismaisesta yhteistyöstä olisi meille apua, mutta kun yhteistyö laajeni Euroopan kokoluokkaan, se on alkanut kovasti askarruttamaan.

Muutosvastarinnan voimistamista pidetään poliittisena keppihevosena jolla on jo saavutettu pari jytkyä, mutta yhtään hyvää ei jytkyistä ole meille suomalaisille tullut. Joe ei lueta "sinisten" viittä ministeripaikkaa. Ne on jytkyillä saavutettu, ei muuta.

Kuntaliitokset, sotealueiden muutokset ne kaikki ovat osa kansallista intergoitumista, eli haluamme yhdistää voimia yksi plus yksi periaatteella, jossa lopputulos ei olekaan perinteisesti kaksi vaan yksi. Juuri tuota kaavaa me emme tajua, että kaksi yhdistyy yhdeksi. 

Kuinka paljon nuorta morsianta tai sulhasta arveluttaa avioiiton kynnyksellä? Se kaikki on samaa jännitystä kuin liittovaltiopn yhdistymisen jännitys. Kun pappi tai konklaavi on avioliiton tai liittovaltion vihkinyt, ei elämä juurikaan muutu epäitsenäiseksi tai epäkansalliseksi. Avioparit eivät menetä aviossa, vaan saavat toisensa.

Liittovaltio tai pienenpi integraatio ei ole peikko vaan mahdollisuus elää yhdessä ilman rajoja;)

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Kun pappi tai konklaavi on avioliiton tai liittovaltion vihkinyt, ei elämä juurikaan muutu epäitsenäiseksi tai epäkansalliseksi. Avioparit eivät menetä aviossa, vaan saavat toisensa."

Jep. Varmaan juuri tästä syystä yli puolet avioliitoista ja vielä huomattavasti suurempi osa parisuhteista päättyy eroon. Ja niissä on sentään vielä toistaiseksi kysymys kahden ihmisen välisistä suhteista, ei lähes 30 yksilön polyamorisesta yhteisöstä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei avioliittoakaan tehdä sen vuoksi, että erottaisiin. On suunnitelma pysy aina yhdessä. No tuo erojen määrä osoittaa juuri sen , mitä kirjoitin, me emme ole valmiita, mutta se ei ole avioliiton syy vaan meidän. On siis turha syyttää integraatiota jo oma mieli on kiero.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Ei tehdäkään, vaan avioon mennään yleensä ruusunpunaisten kuvitelmien takia, ja karu todellisuus koittaa sitten myöhemmin. En nyt sitten tiedä, kannattaako valtioiden välisiä liittoja perustaa samanlaiseen tilapäiseen mielenhäiriöön.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #10

"En nyt sitten tiedä, kannattaako valtioiden välisiä liittoja perustaa samanlaiseen tilapäiseen mielenhäiriöön."

Nykykäytännön mukainen valtiojärjestelmä on mielenhäiriö ja se iärjestelmä pitäisi purkaa, mutta se on mahdotonta, kun on se mielenhäiriö.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

"Liittovaltio tai pienenpi intgraatio ei ole peikko vaan mahdollisuus elää yhdessä ilman rajoja;)"

Blogisti houkuttelee Brysselin sulhoa vastaan hangoittelevia aitosuomalaisia viemään avioliittopaperit EU:n tuomareille. Kihlaukset ja kuulutukset on kuulemma jo tehty, herkistelee kelpo Brysselin bestmanimme. ;)

Tosisuomalaisia ei seireenien kukerruksilla saa maaniteltua vihkiytymään EU-korstolle; ahneelle haaremin pitäjälle, jonka otteesta jo muutama petetty morsmaikka pyrkii irtautumaan. Ethän pahastu Ari, kun näin hieman nostan Luxemburgin ja Pariisin ja Brysselin petollisten EU-sheikkien viittojen liepeitä.

Nykyaikainen avioliitto on kestävän federaation malliksi ylipäänsä kovin kehno. Ari Alsio herkuttelee ko. instituutiolla, vaikka hän hyvin tietää, että avioliitot ovat nykyisin jotain aivan muuta kuin kestäviä. Emäntiä ja isäntiä vaihdetaan tiuhaan tahtiin aivan kuten eräät heimolaiset aikoinaan hevosta. Haluaako Ari, että Brysselin EU-hovissa tullaan ja mennään kuin saluunan heiluriovesta sisään ja ulos?

Integraation peikkoa tässä hieman lisää blogistin otsikolle kuuliaisena.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Äläpä mies tyrkytä huonoja tapojasi, eli avioeroja tähän kohtaan. Nyt keskustellaan asioista asioina, ei uhkakuvina.

Tuntuu, että suomalaisia on jaettu tahallisesti kahteen leiriin, eli avioliittoon haluaviin ja eroaviin.

Se estää asiallisen keskustelun. Keskustelusta tulee väitöksien summa. Minä en väitä, että avioliitto olisi paras mahdollinen tai edes intgraatio, mutta noiden asioiden pitää olla neutraalisti keskusteltavissa.

Sinäkin ikään kuin vastustat kaikkea intgraatioita avioerojen lisääntymisellä. No se on sinun vetosi. Miksi sitten tuhannet ja taas tuhanne ihmiset menevät avioliittoon? Heillä on kaikilla tieto epäonnistumisen mahdollisuudesta.

Moni on valinnutkin avoliiton tai pelkästään kihloissa olemisen parisuhteensa muodoksi. Se ei kuitenkaan estä heitä asiallisesti keskustelemasta tai pohtimasta avioliittoa. Eikä kukaan sano, että siinä menee itsenäisyys kun ajattelee avioliittoa ääneen.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Minulla olisi oikein hyvin varaa puhua avioparin 'federaatiosta' privaattitasolla, mutta tännehän se ei kuulu. Sinä Ari sen sijaan voit oman EU-avioliittoideasi esittelijänä toki antaa henkilökohtaisen todistuksesi.

In fact, honestly. Vähänkään syvemmin ajateltuna koko EU-federaatio/avioliitto -vertaus on äärimmäisen kökkö.

Kaj Granlund

Puolisosta voi erota mutta liittovaltiosta ei.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aivan, siksi se tehdäänkin harkiten, mutta missä on nyt se harkinta. Macron ajaa Junckerin kanssa syvempää integraatiota, mutta suomalaisten keskustelu on jämähtänyt vanhojen fraasien inttämiseen. Nyt pitäisi harkita, pohtia ja tutkailla, eikä inttää vastustaa ja kiukutella.

Lopputulosta emme voi tietää, miksi siis kiihkoilla etukäteen. Ei avioliittoonkaan mennä harkitsematta, keskustelematta ja hyväksymättä eron mahdollisuutta.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Euroopassa on etelän puolella katolinen kulttuuri, joka ei periaatteessa tunnusta avioeroa, ja pohjoisen puolella ns. protestanttinen kulttuuri, joka sallii avioeron.

Joku on myös luonnehtinut ranskalaisen ja saksalaisen oopperan eroa niin, että edellinen on viini- ja jälkimmäinen on olutkulttuurin tuotetta.

Kun Draghi (EKP) luonnehti jo pelkästään yhteisvaluutta €uroa sanalla "peruuttamaton", se kertoo pelosta, että poliittisin perustein rakennettu järjestelmä sisältää hajoamisriskin, koska sen (kauan sitten tunnetut) valuviat halutaan kieltää.

Ja kun Macron ("yhdessä Saksan avulla") haluaa nopeasti tämän hetken "aika-aukosta" kääriä pakettiin liittovaltion, yhteispuolustuksen, yhteisen "eurovaltiovarainministerin" budjetteineen jne., alamme ymmärtää, että kyse ei ole siitä, että tätä kaikkea katsellaan jäsenmaiden ja niiden kansojen etujen kannalta, vaan designereiden ja heidän taustallaan toimivien intressiryhmien etujen kannalta.

Toimittakoon siksi Ari Alsiota lainaten "harkiten" - ei päiden yläpuolella, selän takana tai ns. peräkammarissa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #21
Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Ei avioliittoonkaan mennä harkitsematta, keskustelematta ja hyväksymättä eron mahdollisuutta."

Jos puhutaan Suomen suhteesta EU:hun, eron mahdollisuutta ei ole, ellei sitten koko Suomen kansa evakuoida jonnekin muulle mantereelle, jos vain tilaa löytyy.

Vaihtoehtoina ovat avoliitto ja avioliitto, eikä niillä ole muuta eroa kuin että toinen on papin siunaama liitto ja toinen vain sivilioikeuden mukainen liitto.

Toki pelkkä irtosuhdekin on mahdollinen jollain tapaa, mutta se nyt ei ole mitenkään järkevää. Kyllä sitä vain kannattaa sitoutua sen verran ettei sitten tule mitään epämiellyttäviä yllätyksiä, kun samassa talossa on kumminkin pakko asua.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Ei tämä Ari tästä muuksi muutu muuta kuin siltä osin, mitä itse tekee.

Keskustakin nosti kannatuksensa Juha Sipilän tultua puheenjohtajaksi. Noususta tosin paljon oli muiden huonoutta ja vain pieni osa Sipilän hyvyyttä. Hyvyydestäkin suurin osa oli rauhallisuutta, jolloin ei retoriikalla poltettu siltoja etukäteen niihin, joiden kanssa seuraavaksi pitää tehdä yhteistyötä. Nyt sitten (ainakin näyttää siltä) keskustalaiset itsekin ovat valmiit heittämään puheenjohtajansa susille, koska hän ei ole tuonutkaan sitä keskustalaista paratiisia, jonka ihmiset luulivat saavansa gallup-lukujen ja vaalituloksen myötä. (Tai voihan se olla, että tämä some antaa täysin väärän kuvan todellisuudesta.)

Tai Berner on täysin itsekäs riistäjä, joka pistää kaiken lihoiksi. Vain harvat näkevät, että Bernerin avauksissa (jotka varmaan ovat käyneet vähintään jossain määrin ministeriönkin virkamiesten seulan läpi) on myös mahdollisuuksia ja järkeä. Ei nainen, joka kuitenkin pääosin vei uuden lastensairaalan ideoinnista toteutukseen, voi olla täysin pälli.

Itse olen edelleen ehdottomasti sitä mieltä, että 'Pidä koko Suomi asuttuna' on oikeaa politiikkaa. Kuin myös aluepolitiikka. Mutta ei se suinkaan tarkoita sitä, että se on pidettävä väkisin asuttuna hinnalla millä hyvänsä. Vaan niin, että ne, jotka kykenevät siellä asumaan, voivat tehdä sen järkevällä tavalla. Ei aina varmaankaan ihan helppo juttu mutta asenne asiaan on aina täysin mustavalkoinen. Harmaan sävyt saati sitten värit puuttuvat kokonaan. Monimuotoisuuden siunauksellisuudesta puhutaan kyllä mutta palveluiden osalta on perustuslain vastaista, jos jollain ei ole nimellisesti tasan samat palvelut kuin muilla.

Iskulauseet ovat kyllä kivoja mutta valitettavasti ne usein korostavat kuitenkin vain asian yhtä puolta.

Sama pätee nyt sitten integraatioon. Sitä joko kannatetaan tai vastustetaan mustavalkoisesti miettimättä lainkaan, mitä kaikkea sen sisältö voi olla. Macronin teesit ammutaan alas, vaikka eiväthän ne ole vielä kuin pelkästään hahmotelma, mitä voitaisiin tehdä. Äijä on Ranskassa ottanut itselleen aikamoisen riskin, joka voi päättyä vielä ihan hyvin mahalaskuun. Sen verran kuumaa ja kaduille rynnivää porukkaa ranskalaisetkin ovat. Mutta ainakin Macron yrittää ideoida ja hakea jotain ratkaisuja. Sen sijaan, että odottaisi neljä vuotta tumput suorana, että jospa tämä nyt tästä.

Saksassa Mutti Merkel näytti vielä kerran vastustajilleen närhen munat. Joten jotain siinäkin mummassa vain on, minkä takia häneen luotetaan enemmän kuin yhteenkään vastustajaan. Voittajahan on kuitenkin hän, joka tulee ensimmäiseksi, vaikka tulostaan eniten parantaneellakin on varmaan hyvä mieli.

Eurooppa vain ei enää voi toimia ilman tiettä määrää integraatiota. Nyt vain on haettava oikea tasapaino koko Euroopan integraation ja alueellisten itsemääräämisoikeuksien välillä. On asioita, jotka pitää päättää isosti. Sitten on asioita, joita ei saa päättää isosti vaan ne pitää päättää pienesti. Ja sitten vielä iso joukko asioita siltä väliltä.

Vielä 100 vuotta sitten matka Helsingistä Utsjoelle kesti varmaan yli vuorokauden. Nyt kaikki matka-ajat Euroopan alueella ovat reippaasti alle tuon. Lyhentyneet etäisyydet ja suuremmat väestömäärät vaativat erilaisen toimintamallin.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Yleiskäsitteillä on helppo ja joskus houkuttelevaa noitua ymmärrys.

Integraatio on pikemminkin pakkoavioliitto. Paradoksaalista kyllä, pakkoavioliitoissakin järjestäjät eivät ole ainoat jotka voivat ovat tyytyväisiä -- joskus myös nuoripari tyytyy ihan hyvillä mielin toisiinsa.

Mutta ongelmia tulee, elleivät järjestäjät saa sitä mitä tavoittelevat -- ja pakkoavioliitothan solmitaan suvun, maineen ja rahan takia. Eli integraatio on enemmän talouden naimajärjestely kuin malli rakkausavioliitosta.

Eurooppalaisen uuden ajan historia on mitä suurimmassa määrin individualisaation, yksilönvapauksien ja -oikeuksien manifestaatiota. Nimenomaan pakkoavioliittojen tapaisista järjestelyistä on uudella ajalla pyritty irti.

Valitettavasti meillä ei ole oikeanlaista tietoa eurooppalaisen uuden ajan täydellisestä historiallisesta erityislaatuisuudesta. Esimerkiksi "edustuksellisuuden" kognitiosta -- joka siis on aivan erityinen, koskaan historiassa missään muualla esiintymätön ilmiö. Niin sanottu "edustuksellinen" demokratia on vain eurooppalaiselle uudelle ajalle ominainen valtiojärjestys.

Uuden ajan individualismin vahvoihin trendeihin kuului kielellis-kulttuuristen kansallisvaltioiden synty. Ne olivat nimenomaan individualismin yhteisöprojektioita -- alussa niille annettiin jopa henkilönimiä. Ne eivät todellakaan olleet mitään pakkoavioliittoja -- päinvastoin.

Ja kun nyt ylikansallisen talouden voimat yrittävät ajaa mennen tullen kansallisten rajojen yli ja hävittää nuo rakkausliitot "integraation" tieltä, arvatkaapas, syntyykö kansallisuusaatteen itsepuolustusreaktio.

Syntyy. Ja se on hyvä reaktio. Kannatan rakkausavioliittoa aivan hillittömästi. Myös Ari Alsio kannattaisi sitä, jos ymmärtäisi ettei sille ole luonnonmukaista vaihtoehtoa. Ei myöskään historian mukaista.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Ei taida kovin moni muistaa mitä kaikkea hunajaa meille luvattiin 1994 kun tähän liittoon houkuteltiin ja silti myöntyväisten osuus kansaäänestyksessä oli vain vähän yli 50%. Ei tullut hunajaa, tuli pakkopaita ja ruokajonot.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Minä muistan hyvin mitä kauheita seurauksia EU:hun ja euroon liittymisestä on luvattu tapahtuvaksi.

Itsekin povasin kauheuksia, kun en uskonut että meidän työmarkkinamme olisivat valmiita joustamaan ja hillitsemään palkankorotusvaatimuksiaan siksi että devalvaatiomahdollisuutta ei ole.

Melkein olinkin oikeassa, mutta onneksi olin sittenkin väärässä.

Mitään kauheuksia ei ole tapahtunut, ei ainakaan siihen verrattuna mitä kauheuksia olisi tapahtunut jos Suomi ei kuuluisi EU:hun.

Euroon liittyminen oli ratkaiseva mensestys. Ilman euroa Suomen valuutan arvo olisi ollut mennyttä ja valuutan arvon putoamisen myötä me kaikki, koko kansa siis, olisi köyhtynyt. Ilman Euroa olisimme kaikki nyt keppikerjäläisiä.

Arto Jääskeläinen

Valuutan säätelymahdollisuuden menettäminen on ollut hyvin ongelmallinen asia Suomelle.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #15

"Valuutan säätelymahdollisuuden menettäminen on ollut hyvin ongelmallinen asia Suomelle."

Jes, mutta hyvin silti pärjäillään, ellei seuraavalla palkkakierroksella taas vaadita liikoja, mutta nyt näyttää siltä että järjestöt on tottuneet euroaikaan.

Valuutan säätelymahdollisuudessa oli omat ongelmansa, hyvin mittavat ja haitalliset ongelmat.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Jes, mutta hyvin silti pärjäillään"

Ainoastaan tosiasiat unohtamalla eurosta saa Suomelle menestystarinan.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Niin, ja lisäksi passiivista verbimuotoa viljelemällä ymmärrys tulee sulavasti noidutuksi.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Epätavallisen lyhyt vastaus tältä kömmentoijalta, mutta myös normaalin epätavallisen vaikeaselkoinen.

Raimo Karppinen

Laitan kiitosta Arille, hyvästä ja mielenkiintoisesta näkökulmasta.
Tuuletti omaakin yläkertaa.
Elokuva - Kuolleiden runoilijoiden seura - osoitti miten monipuolisesti voi runoutta tulkita, kun oppikirjan johdanto osio revitään roskakoriin.

Hienoa!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset