Hallitus ja tavoitteet, eli homma plörinäksi taas

Hallituksen keskeisin tavoite ei ole ratkoa esteellisyyttä, ei myöskään valitella demaeiden puheenjohtajakysymystä.

Hallituksen keskeisin tavoite on luoda oikeita uusia työpaikkoja, ei myöskään kaunistella tilastoja.

Kiky-ooppera on nyt viimeistäkin aariaa myöten kuultu, mutta työpaikkoja ei juurikaan ole syntynyt, vaikka nousua on odoteltu niin pitkään, että maailma alkaa pukata jo uutta taantumaa tuossa tuokiossa.

Jos verrataan työelämän jäykkyyttä auton käsijarruun, niin nyt kiky-sopimus on sama kuin käsijarrua olisi höllätty hiukan. Oikeasti puhutaan vuositasolla 24 tunnista, onhan se hurja luku, sehän on varsinainen saavutus.

Kiky-sopimuksessa yritettiin lyödä ay-liikettä polvilleen, mutta lukittiin hallituksen kädet, ei siitä takkia tullut, mutta tulihan käsiraudat.

Pääministeri Juha Sipilän olisi kannattanut enemmän keskittyä purkamaan valtion omaa lainsäädäntöä, kuin anelemaan armoa ay-pampuilta.

Harmaata taloutta laitettiin kuriin jo vuonna 2005, kun presidenttinä oli Tarja Halonen ja työministerinä Tarja Filatov. Eipä ole itku ja hammasten kiristys vieläkään loppunut, vaikka työnteko on tehty niin vaikeaksi järjestää kuin mahdollista.

Työmarkkinajärjestöjen olisi aika siirtyä rooliin, jossa ne edistävät aktiivisesti jäsenistönsä sopeutumista työelämän muutoksiin ja tuottavat palveluja, joilla autetaan menestymään muuttuvilla työmarkkinoilla.

Matalapalkka-aloista puhuttaessa on muistettava, mitä tapahtui Sari Sairaanhoitajalle. Siinähän yksi matalapalkkaiseksi itsensä tunteva ala halusi selkeän kuoppakorotuksen, mutta miten kävi, kaikki saivat saman tasoisen korotuksen, joten kuoppa ei korjaantunut. Tilalle tuli kestävyysongelma. Miksi yleensä puhutaan matalista palkoista, kun niitä ei sitten osata kuoppakorottaa?

Työelämä on aika vaativaa ja työkunnnon ylläpitoon pitää satsata koko ajan. Samaan aikaan on unohdettu työttömien työkunnon säilyttäminen, pitkäaikaistyöttömyydestä puhumattakaan. Pitkäaikaistyötön on tahallisesti pudotettu pois kuvioista. Ja syitä on paljonkin, mutta tässä yleisempiä, henkilö on känkkäränkkä, mitä ei haluta suoraan sanoa, koska se on laitonta. Henkilöllä on osaamisvaje, jota hän ei halua koulutuksella kursia. Henkilöllä on asenneongelma, eli itsetunto, eikä ammattiylpeys muovaudu ajan mukana, hän ei muuta omaa työkuvaansa, vaikka muut ympärillä näin tekevätkin.

Työttömänä tämänkaltainen jääräpää uhriutuu ja katkeroituu, eikä halua mennä töihin, vaikka kovaäänisesti uhoaakin joka tilaneteessa, että hän on aktiivisesti hakenut työtä. Voi olla tottakin, mutta hän ei ole luopunut jäykkäniskaisuudesta.

Toisaalta on myö tämä ikärasismi, eli vanhempi henkilö ei voi saada työtä, koska katsotaan, että hän on pudonnut kelkasta. Todellisuudessa näin on myös käynyt, koska vanhempi työntekijä on kokenut jo kaikki työnantajien vippaskonstit, eikä suostu samaa myrkkyä enää syömään.

Puhutaan paljon joustoista, mutta työnantajat ja työntekijät näkevät jouston aivan eri tavoin. Työnantaja haluaa nöyrempiä työntekijöitä ja työntekijä joustavampaa työaikaa, niin että kahvitunti venyy helposti puolituntiseksi jne…

Tässä ei eri näkemykset kohtaa, ei vaikka kolmikanta seisoisi päällään.

arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu