Onko talouspoliitikolla poliittista vastuuta
Joseph Stigliz on talousnero ja hyvin aktiivinen 72 vuotias yhdysvaltalainen Columbian yliopiston proffa, joka kävi sanomassa oman mielipiteensä asiassa, jota hän tuskin on miettinyt kovinkaan syvällisesti. Vai mitä luulisitte Columbian professoreiden muuta tekevän kuin miettivän Suomen tulevaisuutta.
Se että ihminen on saanut Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon, jota myös Nobeliksi kutsutaan vuonna 2001 ei vielä ole syy siihen että hänen tulisi perehtyä jokaisen maan talouteen perusteellisesti. Tietysti Maailmanpankin ex-pääekonomistin rutiiniilla ja presidentti Obaman neuvonantajan rooli on myös nähtävä poliittisesti demokraattien puolelle, eihän silloin oki tsovi kehua Suomen Keskustan ja sen puheenjohtajan pääministeri Juha Sipilän linjaa.
Hänet tunnetaan vanhastaan jo globalisaation eli vapaiden markkinoiden kriitikoksi. Eikä mies joka toimii köyhyys instituutin puheenjohtajana Manchesterin yliopistossa voi oikopäätä tunnustaa köyhiltä tapahtuvaa leikkaustoimenpidetta, vaikka se olisi perusteltu linjaveto, niin sitä ei hetimmiten taitaisi myöntää yksikään demokraatti tai sosiaalidemokraatti. Nyt julistetaan vaan, että mies on saanut Nobelin, mutta jätetään kertomatta, mikä hänen poliittinen intressipohjansa on.
Maailman sivu on tiedetty, että kaikki tiet vievät Roomaan, silloin taloudessakin voi sanoa, että perille voi päästä useaa eri tietä. Yksi tie on devalvaatio tässä tapauksessa, mutta kun se ei ole mahdollista, niin siitä ei kannata puhua sen enempää, mutta taloustieteilijä voi puhua siitä, kun hän ei esitä poliittista vastuuta sanomisistaan.
Periaatteessa yhdenkään taloustieteilijän ei kannata ripustautua poiittisiin linjoihin kovin tiukasti, koska politiikassa tehdään paljon konsensuksia ja silloin ryhdikkäinkin linja aina muuttuu ja menee kiville ennenpitkää. Silloin taloustietelijäkin leimautuisi typerykseksi, hänen kannattaa pysyä peruslinjoissa, eli vanhakantaisesti devalvaatiossa tai elvytyksessä tai käyttää molempia keinoja puheessaan, jotta voi aina sanoa, että mitäs minä sanoin.
Suomessa on noussut kova kohu tästä Sosialistisen komission Global Finical Issues jäsenen sanomisista. Sylttytehdasta ei tarvinne kaukaa hakea, sehän voi löytyä vaikka kotimaisesta rinteestä.
Stigliz on koko elämänsä keskittynyt tulonjakoon, riskienhallintaan ja kansainväliseen kauppaan, kirjoittanut lukuisia kirjoja aiheesta ja saanut itsensä Time-lehden 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen listalle maailmassa, mutta yhdysvaltain ja Obaman talouttakin voidaan arvostella. Miten siellä ylitetään velkakatto ym. Jos jokaisessa maassa toimittaisiin yhdysvaltojen talousoppien mukaisesti homma räjähtäisi käsiin alle kuukaudessa, koska siitä muodostuisi sellainen globaalinen taloussota, että setelikoneet kävisivät ympäri maailmaa yötä päivää.
Hänen jos kenen tulisi katsoa eriarvoisen USA:n talouspolitiikan vahvuuksia ja heikkouksia globalisaastion kautta, eikä vastustaa maailman yhdenmukaistumista. Mutta hänen ketunhäntäkainalopolittinen katsomus ei näe siinä mitään korjattavaa.
Näitä talousnobelisteja on joka lähtöön, varsinkin kun taloustieteessä mielipiteet ja näkemykset painavat enemmän kuin numerot ja numeroita voidaan kehittää mielipiteiden mukaisiksi.
Pieni viennistä täysin riippuvainen Suomi on Stiglizin tapaan elvyttänyt eli laskenut laulellen vesiä kohta kymmenen vuotta, mutta on vajonnut vain syvemmälle. Pitäisikö Stigliziltä ottaa palkintorahat takaisin? Muuten, sama koskee Obaman rauhanpalkintoa.
Ilmoita asiaton viesti
– Pieni viennistä täysin riippuvainen Suomi on Stiglizin tapaan elvyttänyt eli laskenut laulellen vesiä kohta kymmenen vuotta…
Tuo on totta, mutta sitä muutosta on vaikea tehdä, koska muutosvastarintalaiset tuottavat mieluimmin nobelisteja tänne aukomaan päätään, kuin suostuvat tekemään mitään itse.
Ilmoita asiaton viesti
Minä näkisin, että ei ole elvyttänyt. Jos olisi, esimerkiksi tiestö olisi paremmassa kunnossa. Elvytys kun lienee elintoimintojen palauttamista. Suomi on pikemminkin velaksi rahoittanut pöhöttynyttä julkista sektoria.
Ilmoita asiaton viesti
Julkisen talouden pöhötystä voisi paremminkin kuvata säryksi päässä, samaan aikaan kun vatsaa heikottaa ja sydän lyö epätahdissa. Usein tällöin pyörtyneelle henkilölle pyritään ensin antamaan elvytystä jonka jälkeen varmistetaan että verensokeri saadaan kohoamaan ja potilas kiikutetaan pikimmiten tipankautta anoreksia hoitoon. En olisi ainakaan kullut että kenellekkään anorektikolle olisi tehty vatsanohitusleikkaus lihavuuden poistamisekdi.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on ottanut syömävelkaa eikä elvyttänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Valistatko vähän tietämätöntä, mikä noiden ero on?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi sitä pitää kysyä, asiahan on selvä? Syömävelkaa käytetään pöhötautisen julkisen sektorin ylläpitoon. Elvytysvelalla olisi esimerkiksi voitu rahoittaa uusi lastensairaala, jolloin ei olisi tarvinnut kerätä vapaaehtoista lisäveroa kansalaisilta ja yrityksiltä. Toisaalta, eipä Sipiläkään tuota eroa käsitä.
Ilmoita asiaton viesti
Yksinkertaisuudessani pidän alijäämäistä budjettia elvyttämisenä. Ylläpidetään valtion toimesta isompaa kysyntää kuin mihin olisi varaa. Uskoisin noiden nimitysten liityvän enemmän käyttäjänsä arvomaailmaan kuin elvytyksen määritelmään.
Ilmoita asiaton viesti
Talluspolitiikka sotketaan liikaa kauppa-, geo-, ja turvallisuuspolitiikkaan, pahinta kutenkin tunteiden mukana ajautuminen. Mukaan vannotaan paljon sitä kuinka itä ja länsi ei saa olla keskenään tekemisissä ja kolmannen maailman ihmisiä pitää auttaa yli varojen
Ilmoita asiaton viesti