Miksi Kasvi vaikenee?

Mistä tutkimuksesta oikein kirjoitat?

Työpsykologi Jyrki Kasvi on paatunut utilitaristi: hän ei keskutele turhien ihmisten kanssa, ellei kysymyksessä ole vaalihumuun tarvittava profiilin kohotus, jolloin jokainen fiksukin ihminen joutuu alistumaan äänestäjien tai sellaisiksi tekeytyvien typerien mielipiteiden kohteeksi.

Toinen mahdollisuus on se, että Kasvi on laskelmissaan päätynyt johtopäätökseen, jonka mukaan hän onkin ei hyötykasvi, vaan rikkakasvi, jota ei oikeastaan Suomen poliittisessa ekologiassa tarvita.

No voihan feministinen kalapuikkoviiksi sentään.

Jos Kasvi todistaisi, niin HS:n NYT-liite lopettaisi vuotuisen joka ilmestymiskertaisen & ilmaisen vaalituen antamisen vihertinteille?

№ 9
Khöm! ööööö.. nooo, kuten tiedät, herrasmieshän ei
tunnetusti saamisistaan huutele, ei ees vasta lupeissa
olevistaankaan.

Harmaasusi™

#10
Minua saa kutsua beibeksi, koska olen mieluummin beibe kuin vaikka... no joo - Jyrki Kasvi.
Enivei, eikös tuo Kivelän Make ole jonkinklainen viherpiiperö? Jos on, niin se on järkevyydessään Jürki Kasvio x 2000 0000 0000000.

Siinä sulle järkevä vihree. On niitä muitakin, mutta eipä just nyt tule mieleen.

Juha! Et edes sinä, vilkaisi häntä hississä. Vaikka kuinka vesihiisisuhisisi.

Jos nuori kaunis nainen heittää flirttiä niin se ei ole seksuaalista häirintää, mutta jos nainen on vanha ruma mies niin silloinhan se on seksuaalista häirintää.

Olet oikeassa Ari Alsio. Joo unohin tuon sinun linjasti.

Mie käsitän kyllä, mitä sie meinaat ja minuaki vituttaa, ko valtio ja kunta ei voi mennä konkurshiin vaan niitten kans söhellethään ja tappavat ja tuhoavat itte toiminnan ja tulevat vielä veronmaksajain taskuile.

Ei koskhaan tule sitä hetkeä, että tehtäs täyvvellinen tarkastus ja yhteenveto. Juna mennee ja sirkus jatkuu koko ajan.

Joo, se on oiken, että minun kioskin elämänluukku läpsähtää heti kiini, jos en hommiani hoijja hyvin ja mie en pääse kenenkhään taskuile.

Tyhjän kans riehuminen hämärtää meitä, jokka emmä kerkiä ees kaikkia uuvensuomen plokeja lukehmaan!

Julkinen ja poliittinen touhu ei ole sillai kovvaa ja suoraa. Ja siksi sitä on vaikea nähä. Teijät kyllä haukuthaan, mutta kaikki muuttuu kovin hithaasti ja ruohojuuri taso maksaa.

Mie aattelen, että mumina ja humina on monasti sitä höttöä, jonka kanssa met riehuma ja siinä samala meitä viehän ko pässiä narussa - eikä met milhään hoksata mikä se naru on ja missä son.

Jestasko tämä on vaikeaa, mulla ei milhään pysy kirjotus eikä ajatus yhessä asiassa, mutta oottakaapa ko vuosi on menny - olen oppinu tai jotenki tämä varmasti vaikuttaa-.

AA.

Kasvin omaa tekstiään muokaten:

 "Kasvi on yrittänyt kontrolloida yhteiskunnan rajat ylittävää avointa tietoliikennettä vaikenemalla totuudessa, mutta edes 30.000 kiinalaista nettipoliisia ja miljardien eurojen investoinnit valvontateknologiaan eivät ole estäneet kansalaisoikeusaktivistien tiedonhalua".

Onko Kasvi vaiennut pysyvästi,onko tämä jokin huono pila ?

Joo alama tappelehmaan.

Mitähän tapahtus, jos Jyrki Kasvi yhtäkkiä alkas selittämhään asiansa. Ja media vähän sitä parantelis, toimittajat toimittas ja met plokattas?

Mystisesti rauha laskeutus kaikkie osapuolten välile ja maaima ois hyäksi tullu?

Kasvi hiljasena!
Jospa mies ajattelee vanhan kansan miettein: Hiljaa tehden hyvä tulee, ajatellen vallan kaunis!
Höh vaan! Äsken laitoin Vaaralalle kommentin. Siitä osa sopii tännekin:

Alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän ihan kaikki mitä media meille kansanedustajiemme touhuiluista syöttää.
Vaikka niistä ei olis totta kuin toinen puoli niin sekin on liikaa.
Eiks niitten tarttis töitänsä tehdä?
Niitä mitä varten heitit on valittu!
Aina vaan hullumpia uutisia näyttää eteemme pukkaavan.
Lööpit myyvät, menneet kohellukset, lautakasat ja vaalirahat unohtuvat.
Kyllä olemme pöljää kansaa.
Niin valittumme kuin me valitsijat!

..

Tais olla oikein pyhäinpäivän manaus!

Eduskunnnassa askarrellaan joutavuuksien parissa. On liki kunnian vastaista ja arvotonta puhjeta puhumaan herkkähipiäisten feministien ja liian läheiseen kontaktiin erehtyvien sovinistien välisessä kiistassa. Kaikille pitäisi olla selvää, että vaikeneminen on viisaampaa häveliäisyyden takia.

Luovutan ja liityn sotajoukhoosti.

2002 olin mahtavissa häissä, jossa yksi nainen löi miestä niin, että läpsäys kuulu yli tilasuuvven. MIes oli hänelle vieras, istu naisen vieressä pöyvvän ääressä ja yhtäkkiä kosketti naisen rintaa. Nainen löi. Pysähtyneen hetken jälkeen juhlat jatkuivat.

Vaikeita kysymyksiä.

Missäs Jyrki Kasvi nyt on? Missäs sie ooo-ooot?

Tämä homma on oikeuvvessa jo ja nyt näyttää kummalliselta minustaki. Kiinostaa toela.

Kun Kasvi on niin kiinnostunut valvomaan toisten seksuaalisuutta, niin lienee paikallaan spekuloida hänellä itsellään. On hän nörtti joka kadehtii käytännöllisempien miesten menestystä naismaailmassa? Vai kuuluuko hän siihen vihreiden siipeen, joka vastustaa normaaleja streittejä miehiä ja meidän pyrkimyksiä ihan periaatteessa?

Eiköhän tämän takana ole kalapuikkoviiksinen oikeusministeri Tuija Brax.

Pakko tuohon takapuolen taputteluun todeta, että jos sitä olisi itsekin joka kerran, kun on joku käynyt takapuolta taputtelemassa, alkanut siitä julksita konfliktia tekemään, niin eipä olisi ehtinyt elämänsä aikana muuta tekemään kuin käräjöimään keski-ikäisten miesten kanssa.
Yhden kerran kyllä koen, että olen vähän vääryyttä kokenut, kun heitin ihan sponttaanisti ja refleksinomaisesti kaljat erään miehen naamalle, kun se tarrasi kiinni tisseihin. Jotenkin kuohahti silloin sisimmässä siis ihan todella. Miettikäähän nyt kun juttelet jonkun kanssa baaritiskillä niitä näitä ja tää toinen käy käsiksi ihan tuosta vaan :(
Niin, se vääryys tapahtui siinä kohtaa, kun minun poistettiin tuosta syystä ravintolasta. Suoraan sanottuna se vähän otti päähän silloin, mutta olen kostanut tapauksen jälkikäteen kollektiivisesti koko miessukupolvelle taputtelemalla miesten takamuksia kapakoissa. Aika jännä muuten, että monet miehet loukkaantuu siitä. Tshihihihihi, siinäpähän vaan.

Ai, täälä oli runoki. Ja oiken tuola etusivula isosti.

Ja hyvin nukutun yön jälkheen, mie alan aatella, ja sie olit jo aatellukki tuossa runossa just sitä, että Jyrki Kasvile on tainu käyvvä elikkä kyllä sille on häätyny käyä "nolosti".

Sitä ihminen lähtee, jonku asian kanssa riehkasseen ja tullee sokeaksi ja mennee loppuki suhtteellisuuven taju - ja siinä sitte olhaan puhthaan kaulasa kanssa.

Mie yritän keritä seuraahmaan, miten tälle hommale käy.

Net seuraamiset ei vain ole helppoja, ko se veis aikaa ja joka asiassa on niin monta asiaa.

Mitäs net toimittajat, siis median työntekijät on niinko tekemässä nykyhjään?

Joitain huomiota maksulliseen seksiin ja ihmiskauppaan liittyen:

Uusi Seelanti dekriminalisoi seksipalvelujen kaupan vuonna 2003. Kaikki vanhat seksialaan ja seksityöhön liittyvät kieltolait kumottiin ja ne korvattiin uudella lakireformilla PRA:lla (Prostitution Reform Act 2003) http://www.scoop.co.nz/stories/PA0805/S00449.htm joka mahdollistaa muun muassa seksipalvelujen kaupan laillisena yritystoimena. Lain lähtökohta on seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja tunnustaminen - lain mukaan seksipalvelujen kauppa kuuluu ihmisoikeuksiin, useisiin perusoikeuksiin ja -vapauksiin kuten esim. oikeuteen määrätä itsestään ja ruumiistaan ja oikeuteen tehdä työtä ja harjoittaa ammattia tai elinkeinoa - sekä samanaikaisesti seksialaan liittyvien ongelmien minimoiminen. Lain tarkoituksena on turvata seksityöläisten ihmisoikeudet, suojata seksityöläisiä hyväksikäytöltä, estää alle 18-vuotiaita työskentelemästä seksialalla, edistää seksityöntekijöiden hyvinvointia, turvallisuutta ja terveyttä sekä edistää ihmisten yleistä terveyttä. Laki mahdollistaa seksityön tekemisen kadulla, kotona tai bordelleissa, yksin tai yhdessä muiden kanssa. Seksityötä koskee samat lait kuin muitakin töitä. Bordellien perustaminen on laillista, kunnat voivat kuitenkin säädellä paikallisesti, mille alueille niitä voi perustaa.

Moniin objektiivisiin tutkimuksiin perustuva lain uudelleen arviointi tänä keväänä osoittaa monet yleiset käsitykset seksialasta virheellisiksi ja antiprostituutiofeministien tavanomaiset valheet ja ideologiset hypoteesit seksipalvelujen kaupasta vääriksi. Uuden Zeelannin Apulaisoikeusministeri Lianne Dalzielin mukaan uudelleen arvionti murskaa tavanomaiset myytit seksialasta kuten esim., että pakkoprostituutio on yleinen ilmiö seksialalla - 96 % seksityöntekijöistä on alalla vapaaehtoisesti, seksialan ja rikollisuuden yhteys ei ole niin ilmiselvää kuin yleisesti luullaan, syyt seksityöhön ovat moninaiset, ei pelkästään raha.

Laki toimii ja on saavuttanut monet sille asetetut tavoitteet. Seksityöntekijöiden asema on vahvistunut, lailla on ollut positiivisia vaikutuksia seksityöntekijöiden oikeuksien ja terveyden turvaamisessa. Seksityöntekijällä on esim. aina oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan asiakasta ja kieltäytyä jostain sellaisesta asiakkaan toiveesta, jota seksityöntekijä ei halua tehdä. Lain säätämisen jälkeen suurimmalla osalla seksityöntekijöistä on helpompi turvautua poliisin apuun, jos he polisiin apua tarvitsevat. Useimmilla kunnilla ei ole ollut mitään ongelmia seksialan kanssa eikä ihmiset ole tehneet valituksia seksialasta. Seksityöntekijöiden määrä ei ole lisääntynyt lain säätämisen jälkeen. Alle 18-vuotiaiden määrä ei ole lisääntynyt lain säätämisen jälkeen: lakireformilla uskotaan olevan positiivinen vaikutus tähän, koska se on lisännyt tietoisuutta alle 18-vuotiaiden ongelmista seksialalla.

Euroopan Neuvoston päätöslauselma 1579

http://assembly.coe.int/main.asp?Link=/documents/adoptedtext/ta07/eres15...

lähtökohtaisesti luokittelee vapaaehtoisen seksityön ja pakkotyön seksialalla eri asioksi. Koskien aikuisten vapaaehtoista seksityötä, tässä päätöslauselmassa todetaan, että ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioitus tarkoittaa ihmisten vapaaehtoisten päätösten ja valintojen kunniottamista - ei ihmisten vapaaehtoisten päätösten ja valintojen moralisointia. Päätöslauselmassa todetaan, että prostituution/seksinoston kieltolait vievät prostituution maan alle luoden siten järjestäytyneelle rikollisuudelle hyvät toimintamahdollisuudet. Tällöin seksityöntekijöiden asema huononee, suurin osa heistä ei voi työskennellä itsenäisesti, vaan joutuu riippuvaiseksi parittajista. Kriminalisointi voi johtaa myös siihen, että seksityötekijät suostuvat helpommin suojaamattomaan seksiin, mikä lisää sukupuolitautien leviämistä. Tästä syystä monet kansainväliset järjestöt esim. Maailman Terveysjärjestö, ovat valinneet moralisoinnin sijaan käytännöllisen suhtautumisen prostituutioon. Maissa, joissa prostituutiota ei ole kriminalisoitu/seksityö on laillinen ammatti, seksityöntekijöillä on paremmat mahdollisuudet työskennellä itsenäisesti, heillä on pääsy terveydenhuollon piiriin jne...

Koskien aikuisten vapaaehtoista seksipalvelujen kauppaa päätöslauselmassa suositellaan, että jäsenvaltioiden pitäisi välttää sellaisia kaksoisstandardeja (esim. vain seksipalvelujen osto tai myynti on kriminalisoitu) ja sellaista prostitituutio politiikkaa, joka vie prostituution maan alle ja seksityöntekijät parittajien käsiin heikentäen näin seksityöntekijöiden asemaa. Sen sijaan päätöslauselmassa suositellaan jäsenvaltiolle käytännön läheistä prostituutiopolitiikkaa, joka vahvistaa/voimauttaa (empower) seksityöntekijöiden asemaa, joka kunnioittaa seksityöntekijöiden ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia ja oikeutta vapaasti valita seksityö työksi. Päätöslauselmassa suositellaan myös, että seksityöntekijöitä pitää kuulla kaikissa kysymyksissä, jotka koskevat heitä ja että seksityöntekijöiden oikeutta tulla kuulluksi heitä koskevissa kysymyksissä pitää kunnioittaa.

Kansainvälisen Siirtolaisjärjestön IOM:n raportti 28.022007 http://www.europaportalen.se/index.php?newsID=24564&page=7009&more=1 osoittaa, etteivät ihmiskaupan uhrit ensisijaisesti ole seksityöntekijöitä - suurin osa ihmiskaupasta tapahtuu muilla aloilla kuin seksialalla. 75 % kaikesta ihmiskaupasta ja orjuuden kaltaisesta pakkotyöstä tapahtuu esim. ravintola-alalla, maanviljelyksessä, hedelmän -ja marjanpoiminnassa, rakennusalalla, kerjäämisessä, tehdastyössä, kotitaloustyössä. IOM:n tutkimuksessa tutkittiin ihmiskauppaa viidestä Euroopan suurimmasta ihmiskaupan lähtömaista, Ukrainasta, Moldaviasta, Valkovenäjältä, Bulgariasta ja Romaniasta vuoden 1991 jälkeen. Tämä kumoaa väitteet sekä kansainvälisesti että kansallisesti, että ihmiskauppa liittyy erityisesti naisten seksuaaliseen ihmiskauppaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja että uhrit ovat pelkästään naisia. On vastuutonta, virheellistä ja harhaanjohtavaa profiloida ihmiskaupan kohteet pelkästään seksiä myyviksi naisiksi, koska ihmiskaupan uhreja voivat olla hyvinkin erilaisissa tilanteissa olevat ihmiset - miehet, naiset, lapset, nuoret ja vanhat.

Tanskan Poliisin kansallisen tutkimuskeskuksen NEC:n johtajan rikostarkastaja Kim Kliverin mukaan pakkotyö seksialalla ei ole niin yleistä kuin abolitionistiset feministit yrittävät väittää; maksimisaan vain n.1% ulkomaalaisista seksityöläisistä Tanskassa on ihmiskaupan uhreja http://www.politiforbund.dk/show.php?show=3638&element=1 Kliverin mielestä mediassa halutaan virheellisesti nähdä kaikki ulkomaalaiset seksityöntekijät ihmiskaupan uhreina.

Juuri äskettäin tehdyssä kaikkein suurimmassa Britaniassa koskaan tehdyssä tutkimuksessa ihmiskaupasta seksuaalisiin tarkoituksiin http://www.guardian.co.uk/uk/2009/oct/20/trafficking-numbers-women-exagg... http://www.guardian.co.uk/uk/2009/oct/20/government-trafficking-enquiry-... ei löytynyt yhtään ihmiskauppiasta, joka olisi pakottanut jonkun prostituutioon. Tutkimus kesti puoli vuotta ja siihen osallistui mm. hallitus ja koko Britanian poliisilaitos.

Monet nykyiset ja aiemmat ministerit ovat väittäneet, että Britaniaan tuodaan tuhansia naisia seksiorjiksi. Suurin osa näistä väitteistä on osoittautunut tuulesta temmattuiksi ja on perustunut lähteiden tietoiseen vääristelyyn tai mihinkään lähteisiin perustumattomiin tekaistuihin valheisiin. Poliitikot ja media ovat liioitelleet ja vääristelleet seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan ihmiskaupan määrää ja luonnetta. Tämä onkin malliesimerkki disinformaation ja misinformaation levittämisestä. Erityisesti ne tahot, joiden agendalla on kaiken maksullisen seksin kieltäminen levittävät harhaanjohtavaa tietoa julkisuuteen ja sotkevat ja venyttävät tahallaan käsitteitä ja kertovat näitä satuja ja tarinoita ikään kuin objektiivisena tietona; mielikuvaa seksiorjuudesta käytetään virheellisesti koko seksikaupan ja koko ihmiskaupan synonyymina.

Britanian Human Trafficking Centren http://www.homeoffice.gov.uk/about-us/news/human-trafficking-centre?vers... johtaja Grahame Maxwell sanoo, että joku tolkku pitäisi saada näihin tuulesta temmattuihin sex trafficking lukuihin. Grahame Maxwellin mukaan Britaniassa on enemmän työperäistä ihmiskauppaa kuin ihmiskauppaa seksuaalisiin tarkoituksiin. The UK Network of Sex Work Projects (vastaa suunnilleen Suomen Pro-tukipistettä) http://www.uknswp.org/ sanoo samaa: ihmiskauppa seksialalla on vähäistä ja seksuaalinen ihmiskauppa on vähäistä verrattuna kaikkeen muuhun ihmiskauppaan.

Misinformaatio johtaa vääristyneeseen lainsäädäntöön ja poliisin voimavarojen väärään kohdentamiseen.

Maailmalla liikkuu valtava määrä Gunilla Ekgbergin, Kajsa Walhbergin, Maria Carlshamren levittämää disinformaatiota ja misinformaatiota Ruotsin seksinostolain toimivuudesta. Yrittäessään myydä sitä muihin maihin heiltä näyttää unohtuvan, että Ruotsin seksinostolaki on ristiriidassa monien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa, Euroopan Neuvoston 04.10.2007 hyväksymän päätöslauselman 1579 kanssa ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen Asia C-268/99, Aldona Malgorzata Jany ym. v. Staatssecretaris van Justitie kanssa, jossa itsenäisesti harjoitettu seksipalvelujen myynti tunnustetaan EU:n perustamissopimuksen 2 artiklan mukaiseksi elinkeinotoiminnaksi ja 2 artiklassa tarkoitetun taloudellisen toiminnan piiriin ja jota siten koskevat perustamissopimuksen määräykset. EY-tuomioistuimen päätöksillä on ensisijainen oikeudellinen merkitys verrattuna sopimusteksteihin ja johdettuun EU-oikeuteen (direktiivit, asetukset jne...) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0268:F... Mediassa jaksetaan toistaa kritiikittä esimerkiksi Ruotsin seksinostolain lobbarien hyvin hämäriä demagogisia väitteitä siitä, miten hyvin Ruotsin seksin oston kieltolaki muka toimii. Vähänkin asiosta perillä olevat kuitenkin tietävät, että kyseessä on malliesimerkki laista, jossa kaikki mahdollinen mikä yli päätään voi mennä pieleen, on mennyt pieleen. Käytännössä laki toimii tarkoitustaan vastaan ja on ristiriidassa monien ihmisoikeussopimusten suositusten kanssa - ongelma on pikemminkin seksinostolaki, joka kattaa kaikki ostotilanteet, ei seksipalvelujen osto. Ongelma on lainsäädännössä, joka estää seksityöntekijöitä ja heidän asiakkaitaan nauttimasta samaa yhteiskunnan suojaa, joka kuuluu kaikille työntekijöille ja ihmisille. Vaikka lain säätäneet poliitikot puhuvatkin naisten aseman parantamisesta ja ihmiskaupan lopettamisesta, seksinostolaki on heikentänyt jo ennestään kaikkein huonoimassa asemassa olevien seksinmyyjien asemaa entisestään. Seksityöntekijät kokevat olonsa turvattomammaksi kuin ennen lakia. Seksityöntekijöiden työolosuhteet ovat huonontuneet ja väkivalta heitä kohtaan on lisääntynyt. Seksityöntekijöistä ja heidän asiakkaistaan on tullut yhteiskunnan paarialuokkaa, joita saa vapaasti potkia päähän. Näin Ihmisoikeusvaltiona itseään pitävässä Ruotsissa. Ihmiskauppa ja paritus kukoistavat maissa, joissa seksipalvelujen osto ja myynti on tiukimmin kriminalisoitu. Kriminalisoiminen vie maksullisen seksin maan alle ja heikentäessään seksityöntekijöiden autonomiaa lisää paritusrikollisuuden toimintamahdollisuuksia. Kieltolait hyödyttävät lähinnä rikollisia. Ruotsista on tullut rikollisliigoille yhä houkuttelevampi maa. Laki on aihettanut aivan uutta rikollisuutta, kuten esim. seksinmyyjien ja seksinostajien ryöstöjä ja kiristämistä. Mitä enemmän kieltolakeja sitä enemmän seksipalvelujen kauppa menee maan alle ja sitä paremmat edellytykset parittajilla ja rikollisorganisaatioilla on toimia. Mitä enemmän seksipalvelujen kauppa menee maan alle sitä enenemmän se kurjistaa myös seksinmyyjien asemaa - erityisesti niiden, jotka jo ennestään ovat kaikkein huonommassa asemassa, kaikkein eniten kärsii ihmiskauppiaan käsiin joutunut seksinmyyjä. Ihmiskauppa ei johdu seksipalvelujen kysynnästä vaan siitä, että rikollisjärjestöt hyväksikäyttävät ihmisiä, jotka muuttavat kotimaastaan paremman elämän toivossa muihin maihin. Ongelmia, joita seksialalla esiintyy ei ratkaista kieltolailla eikä varsinkaan rangaistuksia koventamalla, se vain pahentaa tilannetta. Jos lääke on alunperin on väärä, annoksen lisääminen ei auta, se vaan vie potilaan vielä pahempaan kuntoon, silloin on parempi lopettaa koko lääkitys. Eikä Ruotsissa ole mitään todellista näyttöä, että laki olisi vähentänyt ihmiskauppaa. Sen sijaan Ihmiskaupan todelliset uhrit jäävät huomaamatta ja auttamatta kun poliisien resursseja tuhlataan ihmisten makuukammari valvontaan. Ruotsin Sosiaalihallituksen raportista Kännedom om prostitution 2007 http://www.socialstyrelsen.se/NR/rdonlyres/2549E8A3-2766-452B-9118-C5133... käy ilmi, että maksullinen seksi ei ole hävinnyt mihinkään, se on vain muuttanut muotoaan ja siirtynyt teknologian kehityksen myötä suurimmaksi osaksi nettiin. Tarkkoja lukuja seksipalvelujen kokonaismäärästä ei voi kukaan tietää, mutta se tiedetään että katuprostituution määrä on seksinostolain alkuvuosien vähenemisen jälkeen viime vuosina kääntynyt kasvuun, mikä todetaan myös esim. Dagens Nyheterissä 27.12.2006 http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=1298&a=600693&previousRenderType=6 Raportissa katsotaan myös parittajien ja trafficking uhrien määrän kasvaneen seksinostolain voimaan tulon jälkeen, mikä todetaan myös esim. Expressenissä 11.08.2008 http://www.expressen.se/nyheter/1.1260274/polisen-morkertalet-kan-vara-m... Seksinostolain piti Ruotsissa olla uusi katekismus, jonka mukaan kasvatetaan uusi uljas moraalisesti tiedostava sukupolvi, joka ei seksiä myy eikä osta, mutta seksinostolaki ei ole onnistunut luomaan uutta moraalia ja tämän lain ns.moraalisen signaalin vaikutus on vain pelkää pintaa, joka rapisee heti sen sileän tien kun Ruotsin raja jää taakse. Ruotsissa on parin viime vuoden aikana tehty lukuisia kyselyitä useissa eri mediossa. Ruotsin tv:ssa esitettiin 16.9.2009 FrågaOlle dokumentären -sarjassa ohjelma "sex till salu" http://kanal5.se/web/guest/fragaolle/dokumentaren?p_p_lifecycle=0&p_p_id... haastateltiin neljää seksityöntekijää. Ohjelmaan liittyy äänestys, jossa kysytään onko seksin myyminen ok. Tulos tällä hetkellä: n. 77% on sitä mieltä, että seksin myyminen on ok. Expressenin tutkimus 8.4.2008http://www.kvp.se/1.1502864/bor-det-vara-kriminellt-att-kopa-sex-i-sverige?poll_1_1502864=s&articlePopup=true jossa kysyttiin pitäisikö seksinosto olla kriminalisoitu Ruotsissa?: 78 % vastasi ei, 22% vastasi kyllä. Aftonbladetin kysely http://wwwc.aftonbladet.se/vss/special/storfragan/visa/0,1937,39649,00.html tänä keväänä (25 008 henkilöä on äänestänyt), jossa kysyttiin pitäisikö seksinosto olla sallitua tulokset: 68.2 % kyllä, 25.7 % ei.

Suomessakin käytävässä ihmiskauppakeskustelussa vilahtelevat usein sanat - ihmiskauppa, laiton maahantulo, laittoman maahantulon järjestäminen, prostituutio, paritus ja ihmissalakuljetus - suloisessa sekamelskassa. Helsingin Sanomien feministitoimittajien, naisjärjestöjen ja akateemisen naistutkimuksen yksipuolinen propaganda, jonka lähtökohtana tuntuu olevan maksullisen seksin kytkeminen väkivalta-, naiskauppa-, ihmiskauppa-, hyväksikäyttötematiikkaan ja jossa lian yleistävin termein kategorisoidaan seksityö/maksullinen seksi/vaihtosuhdeseksi ihmiskaupaksi ja jossa samaan prostituutiopakettiin niputetaan järjestäytynyt rikollisuus, patriarkaatin sorto, sukupuolittunut väkivalta, Lilja4ever-elokuva ja joidenkin kirjailijoiden romaanihahmot, Thaimaan lapsiprostituoidut ja Suomen aikuiset seksityöntekijät, huumeongelmaiset ja ei huumeongelmaiset, prostituutioon pakotetut ja sen työkseen itse vapaa-ehtoisesti valinneet, sitä ammatikseen tekevät kuin myös sitä huvikseen silloin tällöin harrastelevat, ei kestä lähempää kriittistä tarkastelua.

Ihmiskauppa seksuaalisiin tarkoituksiin on Suomessa varsin harvinainen ilmiö. Suomessa vähistäkin ihmiskaupan uhriepäilyistä huomattava osa on ollut muussa pakkotyössä ja pakkotyönkaltaisessa työssä kuin seksityössä hyväksikäytetyksi joutuneita miehiä, tunnetuimpana tapauksena lienee kiinalaisten kivityömiesten tapaus http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id64289.html http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Syytetyt+kiist%C3%A4v%C3%A4t+ihmiskau... http://www.annakontula.net/kirjoitus_ihmiskauppa.html Vastaavaa media-arvoa kuin myytillä kellariin kahlehdituista seksiorjista sillä ei kuitenkaan ollut, vaikka tapaus pitkälti täyttikin ihmiskaupan tunnusmerkit. Voisikin sanoa, että Suomen profiili on ollut sekä kansainvälisesti että kansallisesti vertailtuna tavallaan väärä. Vain yksi tai kaksi seksuaalinen ihmiskauppa -juttua on saanut oikeudessa langettavan tuomion. Antiprostituutiofeministien usein käyttämä arvio, että Suomessa olisi tällä hetkellä vuosittain 12000-15000 naista seksuaalisen ihmiskaupan uhrina ei voi pitää paikkaansa. Jo pelkästään Anna Kontulan raportti Prostituutio Suomessa 2005 kumoaa tämän väitteen. Työhallinnon julkaisussa Ihmiskaupan uhrien auttaminen 2006 arvioidaan Suomeen suuntautuvan tai Suomen kautta kulkevan ihmiskaupan määräksi muutamia kymmeniä tai joitakin satoja tapauksia. Suomen poliisin 2008 julkistaman selvityksen mukaan http://www.iltalehti.fi/prostituutiosuomessa/200808010144534_px.shtml suomalaisessa prostituutiossa ei ole merkkejä vakavasta ihmiskaupasta, vaikka osa alalla työskentelevistä onkin parittaja. Parituksen alaiseksi joutuneet ovat pääsääntöisesti ulkomailta Suomeen tulleita naisia, sen sijaan kotimaiset seksityöläiset ovat alalla vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan. Varsin tavallinen seksityöläinen onkin nuori suomalaisnainen, joka tarjoaa maksullista seksiä muun työn tai opiskelun ohella. Näiden tietojen pohjalta voisi varovaisesti arvioda, että seksuaalisen ihmiskaupan uhreja Suomessa on muutamia yksittäistapauksia noin viidessä vuodessa. Ihmiskauppa käsitteenä on erotettava myös siihen usein liittetystä käsitteestä eli parituksesta. Käytännössä lähes kaikki ulkomailta Suomeen tulleet seksinmyyjät tulevat tänne vapaaehtoisesti, vaikka heillä olisikin parittaja. Suurin osa seksistä maksun ottavista ihmisistä ei ole ihmiskauppiaasta eikä parittajasta nähnyt vilahdustakaan.

Suomessa Naisasialiitto Unionin ja TANE:n näkyvät vaatimukset pelkästään heidän tarpeisiinsa räätälöidystä seksipalvelujen oston yleisestä kriminalisoinnista ihmiskaupan vastustamisen nimissä ovat viime vuosina syrjäyttäneet keskustelusta ihmiskaupan perimmäiset syyt ja potentiaalisesti tehokkaammat keinot ihmiskaupan torjunnassa. Seksipalvelujen oston yleinen kriminalisointi vaikeuttaa ihmiskaupan torjuntaa esim. siksi koska silloin suljetaan seksipalvelujen ostajat ulos niistä verkostoista, joiden kautta todellisia ihmiskaupan uhreja on mahdollista tunnistaa. Jos profiili on väärä ja ihmiskauppa käsitettä käytetään väärin - kaikki ihmiskaupan uhrit nähdään pelkästään seksuaalisen ihmiskaupan uhreina - tällöin kaikkia muita ihmiskaupan uhreja ei osata löytää ja auttaa. Kummallista logiikkaa jos ihmisoikeuksiin vetoamalla loukataan ihmisoikeuksia ja heikennetään juuri niiden ihmisten asemaa, joiden ihmisoikeuksia pitäisi puolustaa. Koko kategorisen kriminalisoinnin logiikka ja kategorinen imaginäärinen uhri-ajattelu on muutenkin epäjohdonmukainen. Ajatus seksipalvelvelujen asiakkuuden kriminalisoimisesta jonkinlaisena ihmiskaupan torjuntakeinona on kummallinen ja johtaisi johdonmukaisesti sovellettuna täysin kestämätömiin käytäntöihin ja takaperoisiin tilanteisiin. Eihän esim. koko rakennusalaa/ravintola-alaa tai ravintola-alan asiakkuutta kriminalisoida, vaikka molemmilla aloilla esiintyy pakkotyötä ja traffickingiä, ehkä jopa enenmmän kuin seksipalvelujen myynnissä. Jos seksinoston kategorisen kiellon katsotaan olevan tehokas keino seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan ihmiskaupan torjumisessa, silloin samalla logiiikallahan pitäisi tätä samaa ajattelumallia käyttää laajemminkin ja kategorisesti kieltää kaikki muutkin IOM:n raportissa mainitut alueet ja alat/asiakkuudet, joilla esiintyy ihmiskaupaa ja pakkotyötä.

Vaikka ihmiskaupan uhrit mielletäänkin usein pelkästään seksialalla oleviksi nuoriksi naisiksi, on syytä pitää mielessä Ihmiskauppa ilmiön monitahoisuus: ihmiskauppa liittyy pakkotyöhön tai muunlaiseen työvoiman hyväksikäyttöön, lapsikauppaan tai elinkauppaan, kohteina voivat hyvin erilaisissa tilanteissa olevat eri ikäiset ihmiset sekä miehet että naiset. Samoin ilmiön syyt ja juuret ovat moninaiset, eikä perimmäinen syy ole seksipalvelujen kysyntä: vaan poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten rakenteiden heikkeneminen ihmiskaupan lähtöalueilla ja kansainvälisen rikollisuuden leviäminen luovat ihmiskaupalle mahdollisuuksia. Kohdealueilla ihmiskauppaa lisäävinä tekijöinä toimivat kysyntään vaikuttavat seikat, kuten harmaan talouden laajeneminen. Ihmiskaupan uhriksi ajavia syitä ovat köyhyys, epätasa-arvo sekä koulutusmahdollisuuksien puute.

Eero Iloniemi kirjoittaa Nykypäivässä http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=93362 että ihmiskauppaa liiotellaan poliittisista syistä. Ihmiskaupan vähyydestä tehtiin ongelma ja Suomen toimet ihmiskaupan torjunnassa ovat räikeästi ylimitoitettuja. Suomessa käyty kohu kansainvälisestä ihmiskaupasta on poliittinen, ei rikosoikeudellinen ongelma. Suomen valtiojohto, etunenässä presidentti Tarja Halonen, taipui kansainväliseen painostukseen ja sääti joukon lakeja, joilla ei ole käyttöä.

Vuonna 2005 Yhdysvaltojen ulkoministeriö julkaisi maailmanlaajuisen ihmiskaupan tilaa kuvaavan raportin, jossa Suomi asetettiin tarkkailulistalle Etiopian ja Etelä-Afrikan kaltaisten maiden seuraan. Raportti väitti Suomea ihmiskaupan keskeiseksi kauttakulkumaaksi. Vaikka asiaa seurannut suomalaisviranomainen arvioi amerikkalaisväitteen ”täysin perättömäksi”, presidentti Halonen piti ihmiskaupaa esillä puheissaan mm. lokakuussa 2006 puheessaan Euroopan parlamentin tasa-arvovaliokuntien kokouksessa.
- Olimme täällä Suomessakin joitain vuosia siinä vilpittömässä luulossa, ettei naiskauppa olisi ongelma maassamme. Olimme väärässä, Halonen totesi puheessaan.

Iloniemen mukaan itse asiassa presidentti on väärässä. Vielä vuosia sen jälkeen, kun Suomen rikoslainsäädäntöä muokattiin paremmin vastaamaan ihmiskaupan aiheuttamia ”kasvavia tarpeita”, noita tarpeita ei ole ilmennyt. Lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva oikeusministeriöstä kertoo, että Suomessa on langetettu yksi ainoa tuomio ihmiskaupasta.

EU:n eteläiset jäsenvaltiot pitivät nk. Palermon sopimusta, jossa ihmiskauppa oli keskeisessä asemassa, erityisen tärkeänä, koska se antoi viranomaisille uuden aseen laitonta maahanmuuttoa vastaan. Kovat toimet siirtolaisia kohtaan oli helpompi oikeuttaa kansalaisille kun niihin liitettiin rikosliigat ja ihmiskauppa. EU:n mallioppilas Suomikin ratifioi sopimuksen. Samalla hallitus sääti joukon ihmiskaupan vastaisia lakeja ja laati ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman. Suunnitelmaan tuli kuitenkin ongelma. Sille ei lötynyt käyttöä ja pulaa oli rikollisista. Ulkoministeriön virkamies myönsi syksyllä 2006, että ihmiskauppatuomioiden puute oli ”kiusallinen” asia suomalaisdiplomaattien osallistuessa kansainvälisiin kokouksiin. Ongelmaan saatiin helpotusta seuraavana vuonna, kun Suomen toistaiseksi ainoa tuomio langetettiin ihmiskaupasta.

Eero Iloniemen mukaan kohutilastot ihmiskaupasta ovat tuulesta temmattuja ja ihmiskauppaongelman juuret löytyvät Yhdysvaltojen sisäpolitiikasta.
Amerikkalaiset feministit ja perhearvoja korostavat konservatiivit yhdistivät voimansa kamppaillakseen prostituutiota ja erityisesti sen laillistamista vastaan. Feministeihin vetosi prostituution rinnastaminen naisten orjuuteen ja perhearvoja korostavat konservatiivit vastustivat lisääntyvää maahanmuuttoa (monet maksetuista naisista ovat ulkomaalaistaustaisia). Yhteenliittymästä syntyi lobbarijärjestöjä, joilla oli vetoa niin feministejä kosiskelevassa Bill Clintonin hallinnossa kuin häntä seuranneessa konservatiiveista ja rajanvalvonnasta kiinnostuneessa George Bushin hallinnossa. Järjestöt täyttivät julkisen sanan äärimmäisen kyseenalaisilla, mielivaltaisilla, tuulesta temmatuilla liioitelluilla mu-tu tilastoilla. Se oli helppoa, koska laittomuuksien tilastointi on aina vaikeaa. Niinpä 1999 Yhdysvalloissa väitettiin CIA:n arvioivan maahan saapuvan joka vuosi noin 50 000 ihmiskaupan uhria. Myöhemmin paljastui, että luku oli tuulesta temmattu ja vuonna 2004 maan oikeusministeriö arvioi luvuksi noin 14 500, joka sekin osoittautui liioitelluksi. Ihmiskauppatilastojen tarkentuminen koko ajan alaspäin muodostui ongelmaksi Bushin hallinnolle. Bush käytti tiukkaa asennettaan ihmiskauppaan osana vaalikampanjaansa, jolla hän yritti haalia niin konservatiivien kuin naisten ääniä. Hallinto käytti yli 150 miljoonaa dollaria etsiäkseen ja auttaakseen ihmiskaupan uhreja. Kun uhrit pysyivät yhä piilossa, hallitus teki historiallisen päätöksen ja palkkasi PR-firma Ketchumin houkuttelemaan uhreja julkisuuteen. Kaikista toimista huolimatta tulokset pysyivät laihoina. Washington Post -lehden selvityksen mukaan Yhdysvalloissa on koko 2000-luvulla havaittu vain noin 1 200 ihmiskauppatapausta eli noin 200 vuodessa. Ihmiskauppaa vastustavat etujärjestöt pitävät lukua naurettavan alhaisena, mutta väkilukuun suhteutettuna se on täysin linjassa myös Suomen kokemusten kanssa.

Kysymyksen poliittisuuden paljastaa Unescon raportti, joka kuvaa ihmiskaupan tilastoja sanoen ”naisia koskevan ihmiskaupan lukujen olevan niin tunnelatautuneita, että ne näyttävät ylittävän ymmärryksen. Loputtomien toistojen avulla numerot alkavat elää omaa elämäänsä". Unescon ja YK:n pyrkimykset luoda luotettavia tilastoja saivat aikaan jo tutuksi tulleen ilmiön. YK tarkisti vuoden 2000 arviotaan ihmiskaupan uhreista alaspäin neljästä miljoonasta noin miljoonaan vuonna 2001. Yhdysvaltojen arvio kansainvälisestä ihmiskaupasta oli vuonna 2004 sitäkin matalampi: 600 000-800 000. Tätäkin lukua on syytä lähestyä varoen. YK tietojen mukaan valtaosa ihmiskaupasta tapahtuu muissa kuin teollisuusmaissa. Monissa maissa tilastointi on mielivaltaista. Etelä-Afrikassa, jota pidetään erityisen alttiina seksiorjuuden kohdemaana, tehtiin viime syksynä laaja selvitys ongelmasta. Maa oli joutunut Yhdysvaltojen hallituksen mustalle listalle. ”Koska ihmiskauppaan puuttumisen laiminlyönti voi aiheuttaa talouspakotteita, se luo valtiolle valtavia paineita puuttua ihmiskauppaan”, arvioi eteläafrikkalainen tutkija Chandré Gould SA Crime Quaterly -julkaisussa. Kolme vuotta jatkuneissa tutkimuksissa löytyi 194 ihmiskaupan uhria koko eteläisestä Afrikasta. Chundra pitää jokaista tapausta merkittävänä, mutta epäilee ihmiskaupan korostamisen takana olevan kyynisiä motiiveja.

Eero iloniemi kirjoittaa: Vuotta ennen Saksan jalkapallon MM-kisoja kohahti. Saksalainen vihreiden europarlamentaarikko Hiltrud Beyer kysyi, mihin toimiin viranomaiset aikovat ryhtyä torjuakseen prostituution vuoden 2006 kisojen aikana.
Kun slovakialainen konservatiivimeppi kysyi, miksei maailman jalkapalloliitto FIFA millään tavoin puutu kisapaikoille rakennettaviin jättibordelleihin, oli kansainvälinen kohu valmis. Myös Suomen lehdistö raportoi asiaa laajalti.
Pian yleisessä tietoisuudessa oli, että kisat tuovat paikalle noin 40 000 seksiorjaa turistien hyväksikäytettäviksi.
- On varsin vastenmielistä, että prostituutio ja ihmiskauppa nousee tavan takaa esiin juuri suurten urheilutapahtumien yhteydessä, kommentoi tilannetta Suomen tasa-arvovaltuutetun lehdistötiedote.
FIFA:lle kohu oli tuskainen. Miesvaltainen laji nähtiin prostituution ja ihmiskaupan mahdollistajana, joka silkkaa ahneuttaan ei välittänyt tuhansien seksiorjien kohtalosta.
Kisojen jälkeen kohu haihtui. Puoli vuotta myöhemmin brittitoimittaja Bruno Waterfield vaati EU:ta julkaisemaan sen keräämät raportit MM-kisojen lieveilmiöistä.
Raporteissa todetaan, että ”mitään merkkiä tai minkäänlaisia todisteita väitetyistä 40 000 seksiorjasta ei löytynyt”.
Myös Saksan poliisin mukaan ”mitään havaintoja kisojen aikana lisääntyneestä prostituutiosta ei tehty”. Näin vaikka ilmiötä vastaan oli perustettu erillinen valtakunnallinen kriisipäivystys ja seurantaryhmä.

Vaikka ihmiskaupan ja prostituution yhdistävät yleistykset on toistuvasti osoitettu virheellisiksi (jopa osa naisten ihmiskauppaa vastustavan CATW-järjestön (coalition against the trafficking of women) entisistä aktiiveista on perustanut uuden naisten ihmiskauppaa vastustavan GAATW- järjestön, joka ei jaa näkemystä ihmiskaupan ja prostituution liitosta) ja vastoin ennakko-oletuksia ihmiskaupan uhrit eivät ensisijaisesti olekaan seksityöntekijöitä vaan useimmiten tavallisen työntekijöitä yhä edelleen kaupallinen seksi ja ihmiskauppa liian automaattisesti ja itsestäänselvästi kytketään toisiinsa. Naisjärjestöt ja TANE ovat saaneet veronmaksajien rahoilla - valtamedian toimittaja-apulaistensa avulla - täysin vapaasti vääristellä tosiasiasiota ja ylläpitää mielikuvaa, että ihmiskauppa ja seksityö ovat sama asia. Media on nielaissut lähes purematta tähän asti tämän abolitionistisen feministiuskonnon levittämän propagandavaleen. Ruotsalaiset seksinostolain kauppaajat, esim. Kajsa Wahlberg levittävät näitä tuulesta temmattuja lukuja ympäri maailmaa yrittäessään myydä Ruotsin seksinostolakia muualle maailmaan. Ruotsin kansallinen trafficking raportoija Ruotsin rikospoliisin rikostarkastaja Kajsa Wahlberg esitti The Guardianin haastattelussa 5.1.2008 että Suomessa olisi 12 000-15 000 naiskaupan uhria päivässä? http://www.guardian.co.uk/politics/2008/jan/05/uk.world Tämä sama Kajsa Walberg oli myös Suomen eduskunnan lakivaliokunnan kuultavana ns. "asiantuntijana", kun seksinostokieltoa käsiteltiin pari vuotta sitten Suomen eduskunnassa.

TANE, Naisasialiitto Unioni, Naisjärjestöjen Keskusliitto, ns. akateeminen naistutkimus ja Helsingin Sanomien toimittajat käyttävät näitä radikaalifemistisiä ideologisia hokemia ja mielikuvia ja poliittista ja ideologista propagandaa keskusteluissa ikään kuin ne olisivat objektiivisia tosiasioita ja yrittävät kaikista mahdollisista näkökulmista todistella seksityöntekijöiden vapaaehtoisuuden puutetta ja uhriutumista sekä syyllistää seksipalveluja ostavia miehiä. Ideologisella uuskielellä ja sanapelillä kansalaismielipidettä pyritään johtamaan tarkoituksellisesti haluttuun suuntaan ja tällä tavoin pyritään vaikuttamaan poliittisen päätöksentekoon. Seksin ostokieltolakia säädettäessä monet tasa-arvo- ja naisjärjestöt esiintyivät asiantuntijoina ja lobbasivat voimakkaasti lain puolesta, vaikka heidän asiantuntemuksensa oli vähintäänkin yksipuolista http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=96904 Esimerkiksi Naisjärjestöjen keskusliitto suhtautuu avoimen vihamielisesti sellaiseen tieteelliseen tutkimustyöhön, joka ei tue sen ajamia näkemyksiä. Mielenkiintoista on myös se, että joidenkin suomalaisten naisjärjestöjen lakivaliokunnalle antamissa lausunnoissa toistuu samat kielikuvat kuin Ruotsissa vuosia aiemmin annetut. Jopa tietyt ultraradikaali Jeffreysin sanakäänteet löytyvät lausunnoista. On onnetonta, jos tällaiset Solanaksen, Jeffreysin ja Dworkinin ultraradikaalit näkemykset parrasvalojen varjoissa päätyvät osaksi kansallista lainsäädäntöämme.

Yrityksesään kriminalisoida seksinostoa Suomessa, edellä mainitut tahot ja muutamat näitä tahoja lähellä olevat poliitikot lennättivät ruotsin seksinostolain lobbareita, kuten esim. kyseenalaista kuuluisuutta Könskriget-dokumentissa saaneen (Kaikki muistamme Ekbergin Könskriget-dokumentin ykkösosan lopusta, jossa hän uhkaa dokumentintekijää Evin Rubaria, kun luulee, että mikki on jo kiinni: "Näin käy pettureille, sinun on turha kääntyä turvakotien puoleen jos joskus niiden apua tarvitset".) Ruotsin edellisen hallituksen elinkeinoministeriön tasa-arvo-osaston projektivastaavan Gunilla Ekbergin kuultavaksi asiantuntijaksi eduskunnan lakivaliokuntaan seksinostolain käsittelyn yhteydessä 2006. Gunilla Ekberg on näytellyt keskeistä roolia Roks-ideologiassa ja Ruotsissa Ekbergin toiminnan tulos on ollut ennakkoluuloihin, huorastigmaan, seksinostajamiesten jahtaamiseen ja feministisellä valhekielellä huijaamiseen perustuva seksuaalipolitiikka. Aikuisten ihmisten välisistä vapaaehtoisista toimista on tullut miehen väkivaltaa naista kohtaan. Naiset, jotka myyvät seksiä on kategorisoitu henkisesti tasapainottomiksi, mielenterveysongelmaisiksi, päihderiippuvaisiksi, omaa elämäänsä hallitsemattomaksi, omasta elämästään päättämään kykenemättömiksi ihmiskaupan ja patriarkaalisen vallan uhreiksi ja ihmisoikeuksia vailla oleviksi ei-autonomisiksi epähenkilöiksi. Harmittomasta s/m-seksistä on tullut "väkivaltapornoa" ja "julkisen tilan seksualisoitumista" ja "pornoistumista" pidetäään sellaisena kauhistuksena, joka oikeuttaa sananvapauteen kajoamisen. Kaikkialla maailmassa prostituution ja ihmiskaupan vastustajat vetoavat ahkerasti Gunilla Ekbergin artikkeliin The Swedish Law That Prohibits the Purchase of Sexual Services http://action.web.ca/home/catw/attach/Ekberg.pdf Vincent Clausen osoittaa kuitenkin raportissaan An assessment of Gunilla Ekberg`s account of Swedish prostitution policy http://home.graffiti.net/viploungedk/pdf/Ekberg-kritik.pdf että Ekbergin artikkeli on enemmäkin poliittinen manifesti ja yritys hämärtää ero seksityön ja ihmiskaupan välillä kuin yritys puolueettomasti tarkastella seksinpalvelujen oston täyskiellon toimivuutta ja vaikutusta ihmiskauppaan. Clausen kritisoi Ekbergin väitteiden paikkansapitävyyttä, puolueellista lähteiden käyttöä ja hänen käyttämien lähteiden luotettavuutta sekä osoittaa, että Ekberg on vääristellyt useissa kohdissa käyttämiään lähteitä, prostituutioon liittyviä lukumääriä ja tutkimustuloksia ja tekee jatkuvasti johtopäätöksiä, jotka ovat ristiriidassa lähdeaineiston kanssa. Nykyisin CATW:ssa toimiva Ekberg kiertää yhä maailmaa ns. ”prostituutioasiantuntijana” lobbaamassa ruotsalaista seksinostolakia milloin mihinkin maahan kenenkään esim. mediassa kyseenalaistamatta hänen ”asiantuntijuuttaan".

7 syytä miksi seksinostoa ei pidä kieltää

1. Uuden-Seelannin lainsäädännöstä saadut kokemukset
2. Euroopan Neuvoston päätöslauselma 1579
3. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio Asia C-268/99
4. Ruotsin seksiostolaki ei toimi
5. Mielipidemittaukset osoittavat ettei kansalaiset halua seksinoston kieltolakeja
6. Seksipalvelujen ostaja ei ole linkki pitkässä rikollisuuden ketjussa - seksipalveluiden kysyntä ei ole ihmiskaupan syy sen enempää kuin ravintolapalveluiden kysyntä on ihmiskaupan syy
7. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus

Uusi tutkimustieto maksuseksistä/seksistä vaihtosuhteessa osoittaa ikiaikaiset yleiset myytit virheellisiksi, mutta alan lainsäädäntö Suomessa ja Pohjoismaissa laahaa vuosia perässä muuhun Eurooppaan verrattuna. Esim. seksipalvelujen kaupan dekriminalisaation myönteiset kokemukset Uudesta Seelannista ja Anna Kontulan esittämät lakimuutokset pitäisivät saada vauhtia seksialan lainsäädännön uudistuksiin. Koska Suomi kuuluu myös EU:n, EU:n suositusten pitäisi koskea Suomea myös seksipalvelujen kaupan osalta. Suomalainen maksulliseen seksiin liittyvä lainsäädäntö tulisikin päivittää ja harkita kokonaan puhtaalta pyödältä uudestaan, jo pelkästään kansalaisten oikeusturvan kannalta. Keskusteluista ovat jääneet pahasti uupumaan muiden EU-maiden lainsäädäntö ja EU:n seksipalvelujen kauppaa koskevat päätökset. Suuntaus EU:ssa on kohti aikuisten vapaaehtoisen seksityön laillistamista sekä seksipalvelujen kaupan ja ihmiskaupan luokittelemista jo lähtökohtaisesti eri asioiksi. Perusidea on nimenomaan se, että oikeustoimikelpoisilla kansalaisilla on oikeus tehdä keskenään mitä he haluavat, kunhan he eivät vahingoita muita ihmisiä. Näin saadaan rikosten tutkinta keskittymään oikeisiin asioihin. Esimerkiksi Hollannissa ja Saksassa on jo bordellit legalisoitu. Seksipalvelujen osto ja myynti on sallittu/seksiyritysten perustaminen on sallittu/verottaja ja oikeuslaitos ovat vahvistaneet seksipalvelujen myyjien kohtelun itsenäisenä yrittäjänä tai ammatinharjoittajana Saksassa, Hollannissa, Itävallassa, Sveitsissä, Kreikkassa, Tanskassa, Iso-Britanniassa, Belgiassa, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Luxenburgissa. Suomen lainsäädäntö pitää olla myös linjassa kansainvälisten ihmisoikeus-sopimusten ja -suositusten kanssa. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on YK:n ja EU:n ihmisoikeussopimusten takaama perusoikeus, joka kuuluu myös seksityöntekijöille. Seksinoston yleistä kriminalioimista vaativat vetoavat esim. Palermon sopimuksen lisäpöytäkirjaan, mutta samalla jättävät myös mainitsematta, että Palermon sopimuksen lisäpöytäkirja ei velvoita allekirjoittajamaita seksinoston kriminalisointiin, vaan velvoittaa kriminalisoimaan vain ihmiskaupan. Mistään muustakaan kansainvälisestä sopimuksesta, velvoitteesta tai sitoumuksesta ei aiheudu nimenomaista velvollisuutta seksuaalipalvelujen ostamisen yleiseen rangaistavaksi säätämiseen. Sellaista kriminalisointia, joka kattaa kaikki ostotapahtumat, ei myöskään mainita seksityötä sivuavissa kansainvälisissä suosituksissa. Päinvastoin niissä suositellaan, että seksityötä pidettäisiin työnä tai ammatin/elinkeinon harjoittamisena ja että seksityöntekijöiden ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin ja että seksityöntekijöiden ihmisoikeudet turvattaisiin. YK:n työjärjestö ILO on suositellut seksityöntekijöiden kohtelemista mieluummin ammatinharjoittajina kuin uhreina. Näin siksi, että myös seksityöntekijät saataisiin työntekijöitä koskevien ihmisoikeuksien piiriin. Kansainvälisessä TSS-sopimuksessa, joka koskee taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, tunnustetaan yksilön oikeus hankkia vapaasti toimeentulonsa valitsemallaan työllä. EU:n komission Europap-projektin loppuraportissa todetaan muun muassa, että sellaiset lait ja käytännöt tulee kumota, jotka johtavat siihen, että seksityöläiset eivät voi käyttää terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja tai heidän työolojaan ei voida valvoa.

Kaiken tämän pitäisi viedä meidät kokonaan uudenlaiseen ajatteluun Suomessa ja Pohjoismaissa. Mallia ei aina tarvitse ottaa Ruotsista eikä Ruotsin virheitä tarvitse aina toistaa kun tarjolla on muitakin vaihtoehtoja. Lainsäädännössä aikuisten vapaaehtoista seksipalvelujen kauppaa ei missään tapauksessa saa sekoittaa ihmiskauppaan, seksuaaliseen ihmiskauppaan, lapsiprostituutioon tai muihin väkivallan ja hyväksikäytön muotoihin, koska seksipalvelujen kaupassa sekä naiset että miehet myyvät vapaaehtoisesti seksipalveluita, mutta heidän "itse", vartalonsa, henkensä ja sielunsa pysyvät heidän omaisuutenaan eivätkä siirry asiakkaalle. Lainsäädännössä on selvästi määriteltäva nämä käsitteet - aikuisten vapaaehtoinen seksipalvelujen kauppa, ihmiskauppa, seksuaalinen ihmiskauppa ja hyväksikäyttö - ja pidettävä ne erillään toisistaan ja käsiteltävä erillään toisistaan. Pelkästään Naisasialiiton ja ultraradikaali antiporno- antiprostituutio feministien tarpeisiin räätälöity yleinen seksin oston kriminalisointi ja seksipalveluja ostavien miesten jahtaaminen ja uskonnolliset moraalikäsitykset, vanhoilliset ja syrjivät asenteet seksityöntekijöitä ja seksityötä kohtaan eivät kuulu nykyaikaiseen länsimaiseen oikeusjärjestelmään ja yhteiskuntaan.