Jeuro vai euro?

Kuka on euron isä tai äiti? Suomessa syytetään Lipposen Paavoa tai nykyistä tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä euron isäksi Suomessa, mutta kuka on todellinen henkilöitymä euron takana, vai onko sellaista lainkaan?

Mies joka johti Euroopan komissiota ennen kuin Suomi oli edes jäsenmaa on tunnustettu Euroopassa euron isäksi. Tuo mies on Ranskan entinen valtiovarainministeri Jacques Delors. Hänkään ei euroa yksin luonut eikä edes Paavo ”Mooses” Lipposen kanssa, vaikka samaan ryhmittymään miehet kuuluivatkin myöhemmin Suomen liittyessä Eurooppaan ja sitten lopuksi euroon.

Euro ei vain syntynyt sellaisiin puitteisiin, kun Delors olisi alkujaan halunnut ja Delors alkoikin varoittelunsa euron suhteen jo vuonna 1997. Hänen alkuperäisessä ajatuksessa euron takana olisi ollut yhtenäinen valtio, jollaista ei EU:sta koskaan sitten tullutkaan, vaikka oma rahayksikkö päätettiinkin ottaa käyttöön.

Yhteinen raha vaatisi myös yhteisen talouspolitiikan, mutta sellaistakaan ei ole vielä nähty, vaikka euro pelittääkin useimpien jäsenmaiden valuuttana niin yhteistä säveltä on turha talouspolitiikasta hakea muuten kuin valtavia uhkakuvia luomalla.

Jos ja kun otettiin euro käyttöön sen olisi pitänyt tapahtua samaan aikaan yhteisen talouspolitiikan kanssa, mutta siinä alkoi kansalliset voimat pistää hanttiin, ei liittovaltiokehitykselle liike sai EU:n kehityksen pysähtymään ja se on jopa jämähtänyt paikoilleen ellei jopa taantunut noista Jacques Delorsin puheenjohtajavuosista eli 1985-1995.

Kun euro oli otettu käyttöön torsona, mutta kun se alkuun kuitenkin toi kasvua, ei sen perään kukaan huudellut. EU:n ministerineuvosto ei katsonut tarpeelliseksi pitää jäsenmaita kontrollissaan, vaan kaikki oli yhtä rillumareita ja poliittiset ryhmittymät keskittyivät ainoastaan oman valtansa kasvattamiseen, mutta eivät osanneet käyttää omaa valtaansa.

Alkoi suuri kilpailu direktiivien tehtailusta, jossa jokainen jäsenmaa halusi olla aktiivinen. Syntyi suuri määrä direktiivejä, joille EU-kansalaiset nauraa rököttivät. Kukaan ei huolehtinut Euroopan kilpailukyvystä ja se alkoi pikkuhiljaa hiipua. Kasvua yritettiin saada aikaan rakentamalla keskushallinnon alaisuuteen uusia ja uljaita virastoja.

Kansalliset valtiovarainministerit olivat haluttomia kantamaan vastuuta euron kehittämisestä, koska maiden omat pääministerit tekivät puoluepolitiikka erilaisten mahtivirastojen saamiseksi omalle jäsenmaalleen. Kaikki oli yhtä hurlumheitä ja samaan aikaan uusia jäsenmaita otettiin kuin sieniä sateella korin täydeltä.

Meilläkin Suomessa silloinen pääministeri Paavo Lipponen vei muita kotimaisia puolueita kuin litran mittaa, väittämällä, että hän oli EU:ssa sopinut Suomelle jo Elintarvikeviraston saamisesta. Näillä puheilla demarit saivat vaalivoiton, vaikka puheet olivat täysin perättömiä.

Sitten myöhemmin asiaa yritettiin paikata Kemikaaliviraston avulla, mutta vaalivoitto oli ja pysyi valheista huolimatta demareilla. Keskustan Anneli Jäätteenmäki kosti tämän Lipposen tempun seuraavissa vaaleissa soluttautumalla demaritaustaisen presidentin kansliaan ja sieltä saaduilla tiedoilla Keskusta nappasi itselleen pääministerin paikan voittaessaan vaalit ”Lipposen konsteilla”. Tästä suivaantuneina demarit pullauttivat Anneli Jäätteenmäen, Suomen ensimmäisen naispuolisen pääministerin, 69 vuorokauden sisällä ulos tehtävästään.

Tämä kaikki show ensin Elintarvikeviraston ja sitten Kemikaaliviraston ympärillä vei kaikki huomion eurosta ja Euroopan yhteisestä talouspolitiikasta. Luultiin, että rakentamalla keskushallinnon kokoa saataisiin ikuinen kasvu ilman sen kummempia fiskaalisia toimenpiteitä.

Sitten kävi käsky talouslamasta ja euro kyykkäsi, kun jenkit painoivat rahaa painokoneet punaisena. Paska oli housussa ja alettiin uhraamaan yhteisiä resursseja heikompiosaisten jäsenmaiden pelastamiseksi. Suomi niskoitteli kovasti vastaan tässä asiassa perussuomalaisten vaalivoiton, eli jytkyn ansiokkaalla tuella. Demarit eivät uskaltaneet olla vaatimatta ”takuuksia” vakuudeksi Kreikalta. Suomi sai häirikön maineen ja putosi Euroopan ytimestä.

Vaikka Suomi pudottautui omaan alhaisuuteensa, ei kukaan suostunut tunnustamaan, että Suomi on vain yksi prosentti EU:n jäsenkentässä väestön suhteutettuna.

Huomatkaa, että prosentti on taloudessa samaa luokaa kuin Suomen antama kehitysapu. Meidän siis pitäisi komentaa muita jäsenmaita kehitysapumme kokoluokalla. Eihän se käy päinä, mutta vaikka se on valhe, että olimme joskus ytimessä, niin haluamme silti uskoa, että olemme yhä siellä ytimessä.

Olemme tarttuneet ongelmiin puutteellisesti, joskus jopa tuntuu, että ei ole millään mitään väliä, kunhan vain mepit ja komissaarit avustajineen siellä häärivät ja heitä saa haukkua mielin määrin.

Tässä kaaoksen tilassa on sitten Saksa vienyt. Saksan rahapolitiikka on poikennut muiden maiden tasosta ja siellä on ollut näkemystä pitää toiset jäsenmaat oman peukalonsa alla.

Mitä Saksa sitten eurolta haluaa? Saksa haluaa liittovaltiokehitystä ja eurolle uutta arkkitehtuuria. Siihen eivät muut jäsenmaat halua mennä, koska muilla mailla on sisäpolitiikkaan tullut paljon euroa vastustavia puolueita, jotka ovat nostaneet jatkuvasti kannatustaan.

Markkinat eivät odota, vaan talous rapautuu komission odotellessa kuuta taivaalta, mutta kukaan ei silti halua tehdä itse mitään. Nyt kun jenkit lopettivat rahan painamisen, tulisi EU:n vastata omasta taloudestaan niin, että kuroo umpeen jenkkien setelipainolla saavutetun kilpailukyvyn, mutta kaikki vain odottavat euron romahtamista.

arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu