Jeuro vai euro?
Kuka on euron isä tai äiti? Suomessa syytetään Lipposen Paavoa tai nykyistä tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä euron isäksi Suomessa, mutta kuka on todellinen henkilöitymä euron takana, vai onko sellaista lainkaan?
Mies joka johti Euroopan komissiota ennen kuin Suomi oli edes jäsenmaa on tunnustettu Euroopassa euron isäksi. Tuo mies on Ranskan entinen valtiovarainministeri Jacques Delors. Hänkään ei euroa yksin luonut eikä edes Paavo ”Mooses” Lipposen kanssa, vaikka samaan ryhmittymään miehet kuuluivatkin myöhemmin Suomen liittyessä Eurooppaan ja sitten lopuksi euroon.
Euro ei vain syntynyt sellaisiin puitteisiin, kun Delors olisi alkujaan halunnut ja Delors alkoikin varoittelunsa euron suhteen jo vuonna 1997. Hänen alkuperäisessä ajatuksessa euron takana olisi ollut yhtenäinen valtio, jollaista ei EU:sta koskaan sitten tullutkaan, vaikka oma rahayksikkö päätettiinkin ottaa käyttöön.
Yhteinen raha vaatisi myös yhteisen talouspolitiikan, mutta sellaistakaan ei ole vielä nähty, vaikka euro pelittääkin useimpien jäsenmaiden valuuttana niin yhteistä säveltä on turha talouspolitiikasta hakea muuten kuin valtavia uhkakuvia luomalla.
Jos ja kun otettiin euro käyttöön sen olisi pitänyt tapahtua samaan aikaan yhteisen talouspolitiikan kanssa, mutta siinä alkoi kansalliset voimat pistää hanttiin, ei liittovaltiokehitykselle liike sai EU:n kehityksen pysähtymään ja se on jopa jämähtänyt paikoilleen ellei jopa taantunut noista Jacques Delorsin puheenjohtajavuosista eli 1985-1995.
Kun euro oli otettu käyttöön torsona, mutta kun se alkuun kuitenkin toi kasvua, ei sen perään kukaan huudellut. EU:n ministerineuvosto ei katsonut tarpeelliseksi pitää jäsenmaita kontrollissaan, vaan kaikki oli yhtä rillumareita ja poliittiset ryhmittymät keskittyivät ainoastaan oman valtansa kasvattamiseen, mutta eivät osanneet käyttää omaa valtaansa.
Alkoi suuri kilpailu direktiivien tehtailusta, jossa jokainen jäsenmaa halusi olla aktiivinen. Syntyi suuri määrä direktiivejä, joille EU-kansalaiset nauraa rököttivät. Kukaan ei huolehtinut Euroopan kilpailukyvystä ja se alkoi pikkuhiljaa hiipua. Kasvua yritettiin saada aikaan rakentamalla keskushallinnon alaisuuteen uusia ja uljaita virastoja.
Kansalliset valtiovarainministerit olivat haluttomia kantamaan vastuuta euron kehittämisestä, koska maiden omat pääministerit tekivät puoluepolitiikka erilaisten mahtivirastojen saamiseksi omalle jäsenmaalleen. Kaikki oli yhtä hurlumheitä ja samaan aikaan uusia jäsenmaita otettiin kuin sieniä sateella korin täydeltä.
Meilläkin Suomessa silloinen pääministeri Paavo Lipponen vei muita kotimaisia puolueita kuin litran mittaa, väittämällä, että hän oli EU:ssa sopinut Suomelle jo Elintarvikeviraston saamisesta. Näillä puheilla demarit saivat vaalivoiton, vaikka puheet olivat täysin perättömiä.
Sitten myöhemmin asiaa yritettiin paikata Kemikaaliviraston avulla, mutta vaalivoitto oli ja pysyi valheista huolimatta demareilla. Keskustan Anneli Jäätteenmäki kosti tämän Lipposen tempun seuraavissa vaaleissa soluttautumalla demaritaustaisen presidentin kansliaan ja sieltä saaduilla tiedoilla Keskusta nappasi itselleen pääministerin paikan voittaessaan vaalit ”Lipposen konsteilla”. Tästä suivaantuneina demarit pullauttivat Anneli Jäätteenmäen, Suomen ensimmäisen naispuolisen pääministerin, 69 vuorokauden sisällä ulos tehtävästään.
Tämä kaikki show ensin Elintarvikeviraston ja sitten Kemikaaliviraston ympärillä vei kaikki huomion eurosta ja Euroopan yhteisestä talouspolitiikasta. Luultiin, että rakentamalla keskushallinnon kokoa saataisiin ikuinen kasvu ilman sen kummempia fiskaalisia toimenpiteitä.
Sitten kävi käsky talouslamasta ja euro kyykkäsi, kun jenkit painoivat rahaa painokoneet punaisena. Paska oli housussa ja alettiin uhraamaan yhteisiä resursseja heikompiosaisten jäsenmaiden pelastamiseksi. Suomi niskoitteli kovasti vastaan tässä asiassa perussuomalaisten vaalivoiton, eli jytkyn ansiokkaalla tuella. Demarit eivät uskaltaneet olla vaatimatta ”takuuksia” vakuudeksi Kreikalta. Suomi sai häirikön maineen ja putosi Euroopan ytimestä.
Vaikka Suomi pudottautui omaan alhaisuuteensa, ei kukaan suostunut tunnustamaan, että Suomi on vain yksi prosentti EU:n jäsenkentässä väestön suhteutettuna.
Huomatkaa, että prosentti on taloudessa samaa luokaa kuin Suomen antama kehitysapu. Meidän siis pitäisi komentaa muita jäsenmaita kehitysapumme kokoluokalla. Eihän se käy päinä, mutta vaikka se on valhe, että olimme joskus ytimessä, niin haluamme silti uskoa, että olemme yhä siellä ytimessä.
Olemme tarttuneet ongelmiin puutteellisesti, joskus jopa tuntuu, että ei ole millään mitään väliä, kunhan vain mepit ja komissaarit avustajineen siellä häärivät ja heitä saa haukkua mielin määrin.
Tässä kaaoksen tilassa on sitten Saksa vienyt. Saksan rahapolitiikka on poikennut muiden maiden tasosta ja siellä on ollut näkemystä pitää toiset jäsenmaat oman peukalonsa alla.
Mitä Saksa sitten eurolta haluaa? Saksa haluaa liittovaltiokehitystä ja eurolle uutta arkkitehtuuria. Siihen eivät muut jäsenmaat halua mennä, koska muilla mailla on sisäpolitiikkaan tullut paljon euroa vastustavia puolueita, jotka ovat nostaneet jatkuvasti kannatustaan.
Markkinat eivät odota, vaan talous rapautuu komission odotellessa kuuta taivaalta, mutta kukaan ei silti halua tehdä itse mitään. Nyt kun jenkit lopettivat rahan painamisen, tulisi EU:n vastata omasta taloudestaan niin, että kuroo umpeen jenkkien setelipainolla saavutetun kilpailukyvyn, mutta kaikki vain odottavat euron romahtamista.
Eli lopputulos on selkeä. On kysyttävä kuka haluaa tiiviin liittovaltion ja kuka itsenäisen valtion ? Mitään välimuotoa näiden välilä ei ole, kuten historian kehitys on osoittanut. Lisäksi on myös käytävä perusteellinen keskustelu yhdessä laskelmien kanssa molempien vaihtoehtojen osalta. Valitettavasti ne tahot ja välineet jotka tämän perusteellisen keskustelun voisivat kansalle tarjota ovat osaltaan tehneet valinnan kansan puolesta ja estävät oikean tiedon tai avoimen keskustelun käymisen.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti saamattomuus on johtanut tähän. Kommentisi on rautaa.
Ilmoita asiaton viesti
Teollisuuden kilpailukykyyn vientimarkkinoilla joustavalla eurolla voitaisiin kyllä vaikuttaa myönteisellä tavalla.
Vientimarkkinoilla pärjääminen kun luo myös sitä tarvittavaa pohjaa kehittää uutta teollisuutta. Välttämätöntä tuotekehitystä ja innovatiivisuutta syntyy tuotannon ohessa kun teollisuus saa tuotteitaan kaupaksi vientimarkkinoilla. Teollisuuden kannalta joustamaton euro on ollut kova pala. Saksa kehittää teollisuuttaan Suomea enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Joustamaton euro on eurooppalaisen kehityksen jarru ja kaikki toimenpiteet pitäisi nyt suunnata rahapolitiikkaan joka on Euroopassa jätetty lähinnä henkiinjäämistaistelun tasolle, eli ei olla pystytty haastamaan esimerkiksi dollaria, koska dollari on liukkaampi liikkeissään.
Eurooppa on jämähtänyt jonnekin italialaisen Romano Prodin aikakauteen. José Manuel Barroso ei saanut Eurooppaa kehitetyksi lainkaan. EPP onkin nyt pahin syntipukki asiassa. EPP valitsi Jean-Claude Junckerin kärkiehdokkaaksi ja EPP:n on kannettava nyt vastuunsa tästä tyhmyydestä.
Kymmenen turhauttavaa vuotta takana ja viisi edessä jos ei mitään mullistavaa tapahdu. Ei sellainen toiminta anna hyvää kuvaa Euroopasta, eikä varsinkaan EPP:stä.
Ilmoita asiaton viesti
https://pbs.twimg.com/media/B2fd86KCQAARhwA.jpg:large
Kyllä, Suomesta löytyy myös finanssipolitiikan asiantuntemusta, joka pitää nyt valjastaa teollisuuden ja joustavan euron puolelle.
Silloin tällöin olen vilkuillut Suomen Pankin suuntaan koskien raportteja Suomen tilanteesta suhteessa teollisuutemme kilpailukykyyn vientimarkkinoilla. Sieltä löytyy asiantuntemusta alkajaisiksi, no eihän Suomi tietenkään yksin voi kuin vikistä 1 % osuudella tms.?
Ilmoita asiaton viesti
Oikeaa puhetta. Suomen on ponnisteltava enemmän koska 1 prosentti on aika vähän. Mutta olemme jo toisia edellä joissakin asioissa, kuten energiapolitiikassa, mutta siinäkin olemme pysähtyneet ja vaarassa taantua.
Meidän oma komissaari voisi jakaa nyt sitä suurta kakkua myös meillekin päin, josta niin suurta puhetta on pitänyt.
Sähköä komissaari(o) Jyrki, sähköä komissaari Katainen…
Energiaturvallisuuden parantamiseksi EU-maiden on vähennettävä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavista fossiilisista polttoaineista. Energiantuotannon monipuolisuuden ja energiatehokkuuden lisäksi pitää panostaa energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen.
Yhdysvaltojen ja Kiinan sopiessa kasvihuonekaasupäästöjen merkittävästä vähentämisestä on se myös toivoa ratkaisusta, mutta se ei tarkoita, että me emme saisi kehittyä edelleen energiarintamalla.
Päättämättömyyttä ei kannata tavoitella se on jo saavutettu.
Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteet eivät ole jäsenmaita liiemmin sitoneet.
Saamattomuus on muodostunut eurooppalaisille kalliiksi ratkaisuksi.
Suomessa on maailman tehokkaimpia tuotantolaitoksia, joiden kannattavuudesta kannetaan nyt Eurooppa-neuvoston hyväksymissä päätelmissä aivan oikein huolta. Nämä laitokset eivät ole puhtaudestaan huolimatta kilpailukykyisiä, joten globaali tehotalous tuhoaa sen mikä on puhdasta ja säästää sen mikä on halvin vaihtoehto, mutta vaarallisin pitkässä juoksussa.
Hallitsemattoman ilmastonmuutoksen kustannukset olisivat moninkertaisesti ilmastotalkoiden kuluja suuremmat.
Suomalaiset biopolttoaineita valmistavat yritykset ovat maailmanluokan osaajia eikä niiden panosta voida palkita ovia sulkemalla, vaan niihin tulee voida nyt panostaa entistä enemmän.
Kivihiilen maailmanmarkkinahinnan romahtaminen ja monet Suomen sisäiset syyt ovat vähentäneet merkittävästi turpeen käyttöä energiana.
Suomalaisessa energiapolitiikassa on tehtävä siirtymä omavaraiseen ja kustannustehokkaaseen energiapolitiikkaan nyt eikä tulevaisuudessa.
Sähkön toimituksen huoltovarmuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota on uskallettava myös keskustella vesivoiman tehokkuuden lisäämisestä jo rakennetuissa koskissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi Kollajan altaan uudelleen arviointia seuraavan hallituksen toimesta.
Tämä asia on jo veran alla kytemässä, mutta kukaan ei uskalla sitä sanoa ääneen kannatuksen romahtamisen pelossa.
Ilmoita asiaton viesti
8 Bank of Finland Bulletin 4 • 2014 Chart 8.
http://www.suomenpankki.fi/en/julkaisut/bulletin/M…
Tuossa yllä on selvitetty sivulla 8, kaavio 8, miten Suomi on näiden kriisimaiden tasolla (Greece, Ireland, Italy, Portugal and Spain), tai mikäli mahdollista, alapuolella, kts. kaavio 8.
No tästä pitää lähteä kuromaan etumatkaa umpeen Saksaan ja muihin EU:n maihin nähden, ja ohi.
Monesta asiasta kilpailukyky on riippuvainen. Vesivoimaloiden turbiinien uusiminen tehokkaampiin on hyvä esimerkki yksittäisestä toimenpiteestä parantaa tehokkuutta. Samantyyppisiä asioita on varmasti jonossa odottamassa toteutumista, investointipäätöstä. Toimintaympäristön epävarmuus ja EU politiikan kuristusotteessa näitä välttämättömiä investointeja on vain siirretty. Kollaja tulee vielä ns. agendalle!
Suomen teollisuuden näkökulmasta vaan on pitänyt olla lähellä markkinoita, eikä Suomeen enää investoida kuin mahdollisesti hyödyntämään niitä raaka-aineita, joita muilla ei ole riittävässä määrin? Ei kannata kantaa vettä sangossa, joka vuotaa kuin seula?
Euroopan ytimeen kuuluvat yhdysvallat nyt kehittyvät, kun taas Suomen kaltaiset direktiivejä tiukasti noudattavat maat taantuvat Euroopan reunoilla? Näinhän se on mennyt.
Ilmoita asiaton viesti
Presidentti Niinistö on näköjään sitonut oman arvovaltansa euroon. Aika näyttää oliko hänen päätöksensä oikea.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös eduskunnassa jo v. 1998 keskustelu kiivaasti siitä riskistä, minkä rahapolitiikan luovuttaminen pois voisi aiheuttaa Suomelle, kun sitä keinovaraa tarvittaisiin?
Ei siinä taida arvovalta auttaa, jos tämä kansallinen riski on ollut epäselvä tai ajatuksista poissa jo tuolloin. Viisas olisi siis järjestänyt edes selvän poistumistien (siis poistumistien eurosta), jollaista viranomaisemmekin vaativat ”julkisista tiloista”. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen blogi. Kiitos !
Euron historian selvittyä onkin nyt aikaa lueskella Aku Ankkaa ja perehtyä liikemies, pankkiiri ja sijoittaja Roope Ankan vaurastumisen saloihin.Ehkä sieltä löytyy se viisastenkivi, jonka avulla me kaikki EU-kansalaiset saamme oman onnenlanttimme.
P.S. On kuitenkin muistettava, että Roope-setäkin sai ensimmäisen lanttinsa jo lapsena, ruumiillisella työllä, kiillotettuaan ojankaivajan jalkineet. Ja se lantti ei ollut euro.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdistys, joka ei enää toteuta tarkoitustaan ja jonka jäsenistössä tyytymättömyys kasvaa, voidaan lopettaa tai melko yksinkertaisesti vaihtaa hallituskin, kun asia kyllin vahvasti perustellaan ja tehdään tiettäväksi.
EU-yhteisöhäkkyrä on betonoinut itseään Suomen mukanaolon aikana jo 20 vuotta, mutta toteuttaako se yhteisö enää tarkoitustaan ja voiko se enää palata alkuperäistä toiminta-ajatuksensa pariin?
Tätä Euroopassa epäillään jo aivan liikaa. Pakkohan EU:n on muuttua, muuten se hajoaa.
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4178…
”Juopa aatteen ja euroideologian välillä kirkastui minulle kesällä 1994, kun keskustelin EU:n perustuslain suotavuudesta Otto von Habsburgin, vuosikymmenet Eurooppa-liikkeessä mukanaolleen valtioviisaan kanssa. Hän torjui perustuslakihankkeen suoralta kädeltä. ”Euroopalla ei ole kansaa, ei yhteistä poliittista kulttuuria, ei riittävän voimakasta kohtalonyhteyttä eikä yhteisvastuun tunnetta, jotta sen kansalaiset voisivat hyväksyä perustuslain omien lakiensa yläpuolelle”. Hänen mielestään perustuslakiehdotus – jos sellainen erehdyttäisiin laatimaan – tulisi alistaa kaikissa jäsenmaissa yht’aikaa toimitettavaan kansanäänestykseen.”
Ilmoita asiaton viesti
Eurosta on myöhäistä erota:
Suomi ja suomalaiset yritykset ovat ottaneet ulkomailta velkaa euromaista eroina. Ainoastaan Suomesta otetut velkaeurot voitaisiin konvertoida markoiksi.
Loput euromääräiset velat pitäisi maksaa niillä devalvoituneilla uusilla markoilla. Siitä seuraisi samankaltainen katastrofi kuin 1990-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti